Keventelyn makua

Ultrajuoksijan muisti on tunnetusti lyhyt. Todisteeksi käy se, että lähes jokaisessa kilpailussa mieleen tulee ajatus "ei koskaan enää" ja tuskin ehtivät kisan aikaiset lihaskivut haihtua kun kalenterista etsitään seuraavaa haastetta. Samaan kategoriaan kuulunee myös se, että kolmen vuosikymmenen juoksukokemuksesta huolimatta allekirjoittaneen pitää aina silloin tällöin kokeilla miltä tuntuu kunnon nestevajaus.

Tämän vuoden keväällä, osapuilleen vuoden ensimmäisenä aurinkoisena päivänä, hankkiuduin pitkällä lenkillä pahaan nestevajaukseen johon yhdistyi myös lievä auringonpistos. Tärisin lenkin jälkeen tuntitolkulla pahoinvoinnin kourissa. Viime sunnuntaina kokeilin samaa aavistuksen lievemmässä muodossa: tein 30 km lenkin juoksumatolla takkahuoneessamme, jossa lämpötila on päälle kahdenkymmenen asteen. Runsaan 2,5 h aikana join vain noin 0,7 litraa, joka johti lievähköön nestevajaukseen. Lenkin jälkeen heikotti ja join useita litroja, ennen kuin tuli tarvetta nestekuorman keventämiseen. Tällaiset typeryydet on tietenkin parempi tehdä harjoituslenkeillä kuin kilpailuissa, mutta vielä parempi olisi jättää ne kokonaan pois. Tuostakin lenkistä palautumiseen tärväytyi vuorokauden verran.

Muuten viime viikko meni harjoituksellisesti ongelmitta. Alkuviikosta olin kaksi päivää Helsingissä työhön liittyvässä koulutuksessa ja maanantain lenkin tein Helsingissä. Onnistuin tekemään 1,5 h lenkin eksymättä kertaakaan kovin pahasti ja löysin jopa reitin, jolla lähes puolet matkasta pystyi juoksemaan suht. sujuvasti. Joskin lenkin alku ja loppu olivat sellaista liikennevalohelvettiä, että muistan taas olla pitkään tyytyväinen siihen, että asumme syvällä korvessa, jossa on mahdollista juosta useimmat lenkit näkemättä yksiäkään liikennevaloja.

Perjantaina poikkesin illalla lampun kanssa juoksemaan lähimetsän poluille ja totesin mainion lenkkipolun joutuneen metsäkoneen raiskaamaksi sitten viime näkemän. Lauantaina suuntasiin Paimioon kiertämään "Paimion polun" nimellä tunnettua noin 16 km maastolenkkiä ja järkytykseni oli suuri kun samainen hirviö oli tuhonnut osan tästäkin reitistä. Maastoon tosin oli merkitty metsäkoneuran viereen vaihtoehtoinen linjaus, joka meni suoraan märän suon poikki. Hienoa.

Viikon aikana juoksua tuli niukasti alle 10,5 h ja kilometrejä kertyi yhteensä 112. Kaikki kevyttä tai vielä kevyempää pk-lenkkeilyä. Bislett 24 h -kilpailun lähtöön on tätä kirjoittaessani aikaa yhdeksän päivää. Norjalainen kondis.no julkaisi tänään ennakkojutun kilpailusta: http://www.kondis.no/faar-vi-foerste-norske-herrevinner-i-aar.4986143-127676.html.