PROLOGI
Kiipeääköhän väsynyt suomalainen ultrajuoksija puuhun nopeammin kuin ruotsalainen härkä? Ja kumpi tulee sieltä nopeammin alas? Mitä mahtaa huoltoryhmäni tuumia jos soitan ja ilmoitan istuvani puun oksalla, josta en pääse jäykistyneillä koivillani alas? Näitä pohdiskellessani mittailen katseellani etäisyyttä muutaman metrin päässä tanssivasta härästä lähimpään puuhun ja laitumen aitaan. Päädyn kokeilemaan diplomaattista ratkaisua: kerron edessäni uhittelevalle skånelaishärälle suomeksi, kovaa, suoraan ja kaunistelematta, mitä mieltä olen hänen esityksestään ja minne hän voisi itsensä työntää. Yllätyksekseni härkä ymmärtää suomea paremmin kuin aamuyöstä korsolaisella nakkikioskilla uhitteleva suomalainen punaniska. Elikko siirtyy muutaman metrin kauemmas ja pääsen jatkamaan enemmän tai vähemmän huojuvaa menoani.