 |
| Laulasmaa Ultran startti 2014 |
Kysymys on esitetty minulle vuosien varrella useita kertoja, milloin missäkin yhteydessä. Luulisi siis, että vastaus tulee automaattisesti. Väärin, taas kerran jouduin pohtimaan hetken mikä minut tämän lajin pariin sai ja miksi olen jatkanut ultramatkojen juoksemista vuodesta toiseen.
 |
| 24 h MM-kilpailu 2013 |
Siinäpä se. Seuraava kysymys? "Miksi todellisuudessa juokset ultramatkoja?"
Pätemisen tarve? Enpä usko, maailmassa on melko vähän ihmisiä, joille voi "päteä" kertomalla juosseensa vuorokauden tai kaksi yhteen menoon. Useimmat - varsinkin urheilua harrastamattomat ihmiset - pitävät kertojaa joko valehtelijana tai hulluna, joka oman ja sivullisten terveyden takia olisi parempi toimittaa pakkohoitoon.
Menestymisen tarve? Ehkä jossain määrin, tunnustan olevani kilpailuhenkinen ja kiinnostunut tuloksista sekä sijoituksista. Tosin menestymisellä ultrajuoksussa ei juuri pääse leijumaan kun lajin olemassaolosta tietää Suomessa kourallinen ihmisiä.
Omien rajojen hakeminen? Polttaa, omia rajojani tosin voisin hakea maratonillakin vertailemalla jatkuvasti hidastuvia tuloksiani WAVA-kertoimiin.
 |
| Lenkillä Italiassa 2014 |
Vanhenevaa, laiskistuvaa ja mukavuudenhaluista urheilijaa miellyttää ultrajuoksussa myös se, että sprinttimatkoiksi laskettavaa 100 km ja sitä lyhyempiä matkoja lukuunottamatta ultrajuoksussa ei tarvitse edes käväistä vauhtikestävyysalueella, vaan kilpailuissa tärkeintä on pystyä etenemään taloudellisesti peruskestävyysrasituksella mahdollisimman pitkään.
Unohtaa ei myöskään sovi, että ultrajuoksu on - niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin - erittäin sosiaalinen laji. Pitkäkestoisten kilpailujen aikana lyhyetkin rupatteluhetket kanssakilpailijoiden kanssa helpottavat ja auttavat jaksamaan. Ultrajuoksussa ei kilpailla niinkään muita juoksijoita kuin omaa itseään vastaan ja usein muiden juoksijoiden tuki ja kannustus auttaa pääsemään vaikeiden hetkien yli.
Tuleeko mieleen muita syitä juosta maratonin tuolle puolen? Miksi sinä harrastat / harrastaisit ultrajuoksua?
Lisäys: Erinomaisen näkökulman aiheeseen tarjoaa Pasi Kurkilahden artikkeli "Miksi juoksemme ultria?" Ultrajuoksija-lehden numerossa 1/2007. Linkki lehden pdf-versioon löytyy ultrajuoksu.fi -sivustolta: Ultrajuoksija-lehti & Ultrajuoksijan harjoittelu -opas.
Tuttuja ajatuksia juuri niistä syistä joiden vuoksi ultrajuoksut tulevaisuudessa kiinnostaa. Mukavuudenhalu kuulostaa erikoiselta syyltä juosta esimerkiksi 100 kilometriä mutta niinhän se on että lyhyemmillä matkoilla pitää vetää kovaa koska matkan pituus itsessään ei ole (toivottavasti kohta) niin suuri haaste, mitä pidempi matka niin sitä matalammat sykkeet ja vauhti on ihan ok ja jopa onnistumisen ehto.
VastaaPoistaItsensä haastaminen ja asettaminen tietoisesti hankalaan ja epämukavaan tilanteeseen josta pääsee pois vain jatkamalla tuskan läpi ja näkemällä ja kokemalla jonkinlaisen valon? Henkinen valaistuminen fyysisen karaistumisen kautta, positiivinen ja itseään ruokkiva kehä kohti vahvempaa kehoa ja mieltä. Ehkä jostain sellaisesta se palo noita matkoja kohtaan kumpuaa.
Loppumatkan luomuhallusinaatiot on kivoja!
VastaaPoistaKiitos kommenteista :-) "Mukavuudenhalu" ei ehkä ole paras mahdollinen sanavalinta, varsinkin kun en edes minä pysty väittämään, että ultrajuoksu olisi aina kovin mukavaa. Siinä mielessä kuitenkin, että kilpailuissa ei tarvitse mennä VK-alueelle ja uupumus on kovin erilaista kuin maratonilla tai 1500 m juoksussa.
VastaaPoistaMitä tulee niihin luomuhallusinaatioihin niin on pakko tunnustaa, että en ole vielä kertaakaan päässyt ultrajuoksussa niin syvälle, että olisin alkanut hallusinoida. Tavallaan sekin olisi mielenkiintoinen kokemus.
Omien voimavarojen tutkiskelu, omien ennätysten parantaminen. Ainahan se on hienoa kun Pb (PersonalBest) paukkuu :) Paljon on juoksun myötä tavannut myös uusia ihmisiä, eli sosiaalisuus. Mitä parempaan kuntoon on päässy ja mitä rankempia kisoja (kuten 6d) on käynyt läpi, sitä helpommalta arjen "haasteet" ovat tuntuneet. Monet ennen joko fyysisesti tai henkisesti raskaat haasteet ovat tuntuneet noiden myötä jopa helpoilta nakeilta.
VastaaPoistaPaljon tuossa kirjoituksessasi on tuttuja tunteita, vaikka oma harraste-ura on vielä kovin lyhyt tähän mennessä. Ei tätä varmasti kukaan tee pätemisen vuoksi. Pitäisi olla aika heikko mielikuvitus, joka niin ajattelee :)
Olen myös huomannut hieman jopa häpeillen sellaista ihmemiehen viittaa puettavan täällä kotokaupungissa. Tavantallaajat, kun voivat pitää osaa suorituksistankin epäinhimmillisinä ja sitä kautta olen omasta mielestäni hieman turhaakin saanut turhankin ison sädekehän. (heh,heh)...
Nähdäänkö sinut Kokkolassa? Olishan sekin yksi saavutus nähdä 24h SE-mies livenä :)
VastaaPoistaKyllä mun nimi on Kokkolan 24 h starttilistalla, joten kaiketi sinne on mentävä. Siellä nähdään. ;-)
Poista