Skövde Ultrafestival 2015 48h 310,000 km

Skövde Ultrafestival 48 h 31.7. - 2.8.2015 (310,000 km)

Torill Fonn muutaman minuutin päässä naisten Euroopan ennätyksestä

Huhtikuussa Torinossa kilpaillun 24 h MM-kilpailun päätyttyä osaltani katastrofaaliseen keskeytykseen jo ennen neljän tunnin täyttymistä otin seuraavaksi tavoitteeksi Skövde Ultrafestival -tapahtuman 48 tunnin kilpailun.

Elokuussa 2011 juoksin Kaustisen kaatosateessa silloisen maantiereittien pohjoismaiden 48 h ennätyksen 373,142 km, joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä tavoittelemaan Johan Steenen viime vuonna Bornholmin maantiereitillä juokseman pohjoismaiden ennätyksen 384,936 km rikkomista. Utopistisena haaveena oli 400 km rajan puhkaisu ensimmäisenä pohjoismaalaisena (mies)juoksijana. Tiesin ruotsalaisen Torill Fonnin tavoittelevan naisten ME:n siirtämistä yli 400 km.

Torstai-illan illallinen

Toivuttuani Torinon kilpailun pilanneesta reisivammasta aloitin harjoittelun kohti Skövden 48 h -kilpailua. Valmistautuminen sujui ilman mainitsemisen arvoisia ongelmia. Neljä viikkoa ennen Skövden kilpailua osallistuin harjoitusmielessä Bodominjärven ultraintervalliin, joka toimi hyvänä viimeistelynä ennen Kaustisen 48 h -kilpailua. Tulokseni parani noin kahdeksalla minuutilla, joten olin luottavainen kuntoni suhteen. 2,5 viikkoa ennen Skövden kilpailua tein Kaarinan urheilukentällä kuuden tunnin harjoituslenkin tavoitekilpailun alkuvauhdilla. Tai aavistuksen tavoitetta nopeammaksi vauhti karkasi, mutta ei paljoa.

Kilpailua edeltäneet kaksi viikkoa otin perinteiseen tapaan erittäin kevyesti. Skövdeen matkustimme lautalla Turusta Tukholmaan, josta ajoimme autolla 350 km. Perillä olimme kilpailua edeltäneenä päivänä, joten aikaa oli hyvin tehdä viimeiset ostokset ja käydä vilkaisemassa tulevien kahden päivän työmaata. Sääennusteet olivat lupailleet kilpailun ensimmäiseen päivään ajoittain reipastakin sadetta, mutta viime hetkellä ennusteita korjattiin suotuisampaan suuntaan ja sadetta olisi luvassa vain hetkellisesti iltapäivällä.

Hetki ennen starttia tyttöjen seurassa hymyilytti vielä,
vas. Ulrika Skräddar, Jari, Mari Toivonen (kuva: Jaana Tomppo)

Huoltotiimiini sain Jaanan lisäksi toisen Jaanan kun maajoukkueultraaja Jaana Thorstöm ilmoittautui halukkaaksi lähtemään mukaan huoltotehtäviin. Radalla suomalaisista olivat allekirjoittaneen lisäksi 24 h kilpailuun osallistuneet Marko Forsell, Pasi Forsell, Mari Toivonen ja Ulrika Skräddar. Lisäksi Fredrik Olaussen juoksi 100 km, Kari Rantanen osallistui kuuden tunnin kilpailuun ja Ruotsissa asuva Jarmo Riihinen juoksi 12 tuntia.

0 - 6 h (62,2 km)

Skövde Ultrafestival 48 h & 24 h startti on tapahtunut (kuva: Jaana Tomppo)

Tässä kohtaa näytti vielä
hyvältä (kuva: Jaana Tomppo)

Alusta saakka juoksu tuntui hankalammalta kuin vauhtiin nähden pitäisi, mutta tässä vaiheessa en huolestunut kovin pahasti, luotin olon paranevan kun matka hieman etenee. Ensimmäisen neljän tunnin ajalle olin suunnittelut vauhdiksi 26 kierrosta (10,4 km) tunnissa ja kutakuinkin tässä tahdissa pysyinkin. Huolimatta useista WC-käynneistä heti kilpailun alusta lähtien. Kuuden tunnin tavoitteeksi olin kirjannut 61,6 km ja matkaa kertyi 62,2 km. Olin siis juuri sopivassa vauhdissa.

Kävelin minuutin verran jokaisen huollon yhteydessä, noin 15 min välein. Alunperin olin suunnitellut käveleväni hieman enemmän, mutta juoksuvauhti pysyi ilman kävelypätkiäkin maltillisena ja usein toistuvien WC-käyntien takiakaan en halunnut hidastaa vauhtia suunnitelmaani hitaammaksi vielä tässä vaiheessa.

Tälle välille osui viikonlopun ainoa sadekuuro. Tunnin ajan vettä tuli hetkittäin varsin reippaastikin, mutta niin pitkään sade ei jatkunut, että siitä olisi ollut mitään ongelmaa.

6 h - 12 h (119,3 km / 57,1 km)

Ensimmäisen suunnanvaihdon jälkeen 10 km tunnissa vauhti alkoi tuntua kovalta. Kymmenen tunnin paikkeilla pudotin tarkoituksellisesti vauhtia suunnitelmaani hitaammaksi ja toiseen suunnanvaihtoon tultaessa olin runsaat kaksi km tavoitettani perässä. Ei mitenkään huolestuttavan paljoa, mutta valitettavasti tuntuma jaloissa ja muualla kropassa alkoi olla jotain aivan muuta kuin tässä vaiheessa 48 h kilpailua pitäisi olla.

12 h  - 18 h (153,6 km / 34,3 km)

Marko matkalla 24 h voittoon ja
yli 230 km tulokseen
(kuva: Jaana Tomppo)

Toisen suunnanvaihdon jälkeen pidin runsaan kymmenen minuutin tauon, jolloin tankkasin riisiä ja lepuutin jalkojani. Tauon jälkeenkään kierrosaikani eivät parantuneet ja alitajuisesti aloin tajuta tavoitteen karkaavan ulottuviltani. 13,5 tunnin kohdalla muutamaan otteeseen oireillut vatsani sai lopulta tarpeekseen ja aloitin roskapöntön halailemisen. Ensimmäisen oksentamisen jälkeen oloni tuntui hieman paranevan ja hetken ajan ehdin kuvitella, että juoksu lähtee lopultakin kulkemaan. No, tämä illuusio ei kauaa kestänyt, vaan kohta olin uudestaan tyhjentämässä vatsaani ja pian olin tyhjentänyt kaiken kilpailun aikana nauttimani energian sisältäni. Olo alkoi olla jokseenkin voimaton.

Seppo tarkkana Ulrikan
huoltopöydän ääressä
(kuva: Jaana Tomppo)

14 tunnin jälkeen Ulrikan huoltajana paikalla ollut Seppo Leinonen neuvoi minua pitämään suosiolla vähintään tunnin tauon, nukkumaan ja lepäämään. Koska tuntui, että mitään menetettävää ei ole ja Seppoa kannattaa muutenkin kuunnella tällaisissa tilanteissa tarkasti siirryin makuuhuoneeseemme, urheilukentän huoltorakennuksen yläkertaan johtavien portaiden alla, ottamaan tunnin torkut. Palasin radalle lähes 1,5 tuntia myöhemmin.

Kierrosvauhtini olivat samaa luokkaa kuin ennen pahoinvoinnin alkamista, mutta vieläkään en oikein saanut energiaa menemään alas. Molemmat huoltajani tekivät kaikkensa saadakseen minut syömään ja juomaan, mutta heikolla menestyksellä. Tajusin toki itsekin, että tässä tilanteessa olisi pakko saada energiaa, mutta elimistöni tuntui hylkivän kaikkea tarjolla olevaa. Kaiken lisäksi jouduin jatkuvasti ravaamaan WC:ssä heittämässä vettä, joten mikään nestemäinen ei tuntunut imeytyvän kunnolla. Suolanpuutteesta ei ainakaan ollut kyse, sitä oli lisätty juomiin varmasti riittävästi ja lisäksi otin elektrolyyttikapseleita kilpailun aikana melkoisen määrän.

18 h - 24 h (184,8 km / 31,2 km)

Ensimmäisen vuorokauden viimeinen neljännes oli väsynyttä hiippailua, josta ei juuri muistikuvia ole jäänyt. Kovin montaa juoksuaskelta en tämän kuusituntisen aikana ottanut. Energiaa koetin saada menemään alas vähän kerrallaan, mutta kaikki nestemäinen valui edelleen samantien elimistön läpi vessanpönttöön.

24 h - 30 h (218,1 km / 33,3 km)

Eväslaatikko

Ensimmäisen vuorokauden täyttyessä olin yli 40 km aikatauluani jäljessä, joten oli piinallisen selvää, että edes omaan ennätyksen rikkomiseen ei ole mahdollisuuksia. Tähän kohtaan oli aikataulussani merkitty ensimmäinen, suunnitelman mukainen, pidempi tauko.

Vuorokauden päättymisen jälkeen kävelin muutaman hitaan kierroksen ja istuskelin hetken huoltopisteella, kunnes 24 h juoksijoiden jätettyä pukuhuoneet tyhjilleen suuntasin huoltajani ohjaamana suihkuun ja lepäämään. Tässä kohtaa keskeyttäminen oli todella lähellä, mutta hetken Jaanan kanssa "neuvoteltuani" päädyimme siihen, että jatkan kilpailua vaikka tulostavoitteet ovatkin jo karanneet. Uudeksi tavoitteeksi otettiin kilpailun voittaminen. Sillä hetkellä en tosin edes tiennyt miesten 48 h -kilpailun tilannetta, mutta sen verran itseluottamusta löytyi, että uskoin pystyväni kilpailun voittamaan.

Reilun puolen tunnin ajan pyöriskelin levottomasti makuupussissa kunnes Jaana tuli hätistämään minut takaisin radalle. Noustuani ja siirryttyäni ulos auringonpaisteeseen iski voimakas pahoinvointikohtaus. Oksennettuani taas kerran elimistön tyhjäksi hoipuin radalle ja hetken ajan pystyin etenemään juosten, kunnes tyhjä kroppa ei enää suostunut ottamaan juoksuaskeleita. Ongelmistani huolimatta kuulin johtavani miesten 48 h -kilpailua runsaan kahdenkymmenen kierroksen turvin eikä kakkosena etenevän Mats Liljegrenin menokaan järin lennokasta ollut.

30 h - 36 h (251,9 km / 33,8 km)

30 h kohdalla päättyi kuuden tunnin juoksu ja alkoi 12 h kilpailu. Vauhtiero 12 h juoksijoiden ja rataa väsyneesti kiertävien 48 h juoksijoiden välillä oli melkoinen. Onneksi törmäyksiltä vältyttiin, vaikka koomaa muistuttavassa olotilassa rataa zombimaisesti kiertävät 48 h juoksijat eivät aina osanneet reagoida takaa vauhdikkaammin tuleviin kilpailijoihin kovin järkevästi.

Vauhdin täydellisestä romahtamisesta huolimatta eroni kilpailun kakkoseen kasvoi koko ajan. Kun juoksemisesta ei tullut mitään koetin keskittyä rennonvauhdikkaaseen kävelyyn ja hetkittäin pääsin kävellen jopa alle 8 min/km -vauhtiin, nopeimpien kävelykierrosten taittuessa lähelle kolmea minuuttia.

Hieman ennen 32 tunnin täyttymistä vaihdoin kengät. Hyvin toimineet New Balance 890:t alkoivat hieman painaa varpaista, joten vaihdoin jalkaan Hoka One One Cliftonit, joiden varvastilan arvioin suuremmaksi. Todellisuudessa Hokat puristivat aivan yhtä pahasti, sen verran turvonneet jalkateräni alkoivat jo olla. Myös kummankin jalkaterän jänteet kengännauhojen alta kipuilivat melkoisesti eikä edes nauhoituksen löysääminen huomattavasti tuonut helpotusta.

36 h - 42 h (281,7 km / 29,8 km)

Ryhdikästä kävelyä lopputunneilla
(kuva: Jaana Thorström)

36 h jälkeen pidin toisen, suunnitelman mukaisen pidemmän tauon. Tällä kerralla varikkopysähdys riisiateroineen, pikasuihkuineen ja puolen tunnin torkkuineen sujui täysin käsikirjoituksen mukaisesti ja palasin radalla 48 minuuttia sen jälkeen kun olin sieltä poistunut.

Tarkistin tilanteen tulostaulusta: Mats oli taukoni aikana kaventanut etumatkaani seitsemällä kierroksella, mutta marginaalia oli yhä 37 kierrosta. Jatkoin rentoa kävelyä ja vähän kerrassaan sain energiaakin menemään alas. Tauolta palattuani pystyin muutaman kierroksen etenemään lähes kokonaan juosten, mutta kovin kauaa ei lepotauon elvyttävä vaikutus kestänyt, vaan jouduin taas vaihtamaan kävelyyn.

42 h - 47 h 23 min (310,0 km / 28,3 km)

48 h voittajat, vas. Torillin huoltaja Silvio
Cannava, Torill Fonn, Jari Tomppo
(kuva: Jaana Thorström)

Viimeisen suunnanvaihdon jälkeen radalle jäivät vain 48 h juoksijat. Jossain vaiheessa olin antanut itselleni luvan lopettaa kun eroa kakkoseen oli riittävästi voiton varmistamiseksi. Muutama tunti ennen kilpailun päättymistä Mats kuitenkin piristyi silminnähden, ilmeisesti 300 km rajan rikkominen sai miehen yrittämään viimeiset tunnit tosissaan. "Jouduin" siis jatkamaan yli 47 tuntiin, ennen kuin tiesin etumatkani riittävän varmuudella. Kävelin vielä muutaman verkkaisen kierroksen saadakseni lopputulokseksi tasalukeman 310 km jonka jälkeen menin - Jaanan taluttamana - suihkuun.

Ehdin palata radan varteen kameran kanssa hieman ennen kilpailun päättymistä ja pääsin todistamaan Torill Fonnin hienoa, naisten Euroopan ennätykseen 376,939 km päättynyttä suoritusta. Vaikeaa oli hänelläkin kilpailun aikana, mutta upeasti Torill jaksoi taistella loppuun saakka parantaen viime vuonna tekemäänsä EE-tulosta lähes kahdella kilometrillä.

Jälkiselittelyt

Mikä meni pieleen? Sitä olen pari viikkoa pähkäillyt, mutta mitään yksittäistä tekijää en osaa nimetä. Harjoitusmääräni Torinon epäonnistumisen jälkeen jäivät suhteellisen mataliksi, mutta sain kuitenkin tehtyä muutaman hyvän 4 - 6 h harjoituksen, joita pidän ultrajuoksuharjoittelussa tärkeämpänä kuin kokonaiskilometrien keräämistä. Voi olla, että pitkien lenkkien vauhtini oli sittenkin lähempänä 24 h harjoitusvauhteja kuin 48 h kilpailuun valmistavaa tempoa ja tästä johtuen 48 h -kilpailussa ei missään vaiheessa löytynyt sopivaa juoksurytmiä.

Kenties keventelyvaihe jäi tällä kerralla hieman lyhyeksi, sillä aloitin määrien pudottamisen vasta kaksi viikkoa ennen kilpailua. Torinon kilpailun pilannut reisivamma kummitteli harjoituksissa pitkälle kesään saakka ajoittaisena takareiden kipuiluna, mutta kilpailussa en siihen ainakaan kiinnittänyt mitään huomiota.

Eräs mysteeri kilpailun aikana oli nesteiden imeytymättömyys. Käytössä oli harjoituksissa ja aikaisemmissa pitkissä kilpailuissa hyvin toimineet eväät ja uskoisin suolaakin olleen riittävästi, varsinkin kun sää ei missään vaiheessa ollut mitenkään helteinen. Olosuhteet olivat itse asiassa erittäin hyvät koko viikonlopun ajan.

Totuuden nimessä on myös syytä muistaa, että termi "epäonnistuminen" on hyvin suhteellinen käsite. Kaikista ongelmistani huolimatta voitin kilpailun ja tein tuloksen, jolla ollaan tällä hetkellä tämän vuoden maailmantilastossa sijalla 21. Tavoitteet kuitenkin olivat reilusti korkeammalla ja ovat jatkossakin. En minä 400 km unelmasta ole vielä luopunut, vaikka Skövden kilpailun aikana saatoin useampaankin kertaan puhua jotain hämärää urani viimeisestä 48 h -kilpailusta. Uusi 48 h yritys on aivan varmasti edessä, kenties ensi vuonna.

Vuonna 2016 todennäköisesti katkeaa vuodesta 2010 jatkunut 24 h arvokilpailujeni sarja, sillä minulla ei ole sellaista, voimassaolevaa 24 h tulosta, joka oikeuttaisi maajoukkuepaikkaan 24 h EM-kilpailussa. Vielä en tiedä ensi vuoden kilpailusuunnitelmastani mitään, mutta on mahdollista, että ensi vuonna otan päätavoitteekseni 48 h ennätykseni kohentamisen.

Maailmassa ei ole kovin montaa juoksijaa, jotka ovat juosseet yli 250 km vuorokaudessa ja yli 250 mailia (402,34 km) 48 tunnissa - olisiko siinä sopiva tavoite vuodelle 2016? Tai miksei samantien 252,25 mailia (405,96 km)? Saksan ultrajuoksuliiton (DUV) tilastojen mukaan 400 km rajan 48 tunnissa on maailmassa ylittänyt kaikkiaan 20 juoksijaa kun 250 km ylittäjiä 24 h juoksussa on yli 150, joten onhan tavoite kova.

Skövde Ultrafestival 2015 - kaikki tulokset | DUV: Tilastot