Vko 23/2012

Kello 3:42

Viime viikonloppuna juostiin Perniössä perinteinen Suomi-Juoksu 100 km. Maanantaina ajelin Perniöön tarkistamaan, että kilometrimerkkien paikat ovat vielä löydettävissä. Kierrettyäni reitin autolla spraymaalipurkin kanssa jätin auton parkkiin Perniön lukion pihaan ja tein tunnin lenkin Perniössä, 13,5 km (4.26/km).

Tiistaina juoksin niinikään kevyen tunnin lenkin, hieman hitaammalla vauhdilla. Keskiviikkona vuorossa oli - yllätys? - kevyt tunnin lenkki. Torstaina Danielilla oli treenit Paimiossa, joten hyödynsin tämän ajan juoksemalla reilun parin tunnin maastolenkin Paimion Polulla. Edellisen kerran olin kyseisellä reitillä käynyt joulukuun lopulla, hieman Tapaninpäivän myrskyn jälkeen. Silloin reitti oli täynnä kaatuneita puita, mutta tokihan ne puolessa vuodessa on siivottu. Mitä vielä: suurin osa puista makasi niillä sijoillaan, joille ne olivat kaatuneet. Toki muutaman kilometrin pururataosuudelta oli puunrungot korjattu, mutta sähköjohdot roikkuivat vieläkin katkenneiden tolppien varassa ja pahimmassa paikassa oli edelleen useamman sadan metrin mittainen isoista puunrungoista muodostunut esterata, jossa oli joko kiivettävä puiden yli tai ryömittävä alta. Hieno ja vähän erilainen lenkki vaihteeksi. Yhteensä 2.20 / 25,2 km. Keskivauhti yllättävän hyvä 5.35/km vaikka sekaan mahtui jokunen lähes kymmenen minuutin kilometri.

Perjantaina juoksin runsaan tunnin kevyen lenkin, jonka jälkeen aloin muokkaamaan Suomi-Juoksun numerolappuja. Hieman ennen yhtätoista aloitin lappujen printtaamisen ja saksimisen. Homma valmistui puoleenyöhön mennessä.

Lauantaina herätyskello soi seitsemältä ja tarkoitukseni oli lähteä heti aamusta pitkälle lenkille, jotta ehdin ajoissa Perniöön. Käänsin kuitenkin kylkeä ja päätin lehteä lenkille "hetken kuluttua". Lopulta se hetki koitti hieman ennen yhtätoista. Vilkaisin ikkunasta ulos ja totesin sään niin ikäväksi, että päätin tehdä lenkin juoksumatolla. Etsin leffahyllystä sopivan pitkän lenkin mittaisen elokuvan, tällä kerralla valinta oli Francis Ford Coppolan vuonna 1974 ohjaama loistava Kummisetä 2, jolla on kestoa hieman yli 3 h 20 min. Corleonen mafiasuvun vaiheista kahdessa eri aikakaudessa kertova tarina tempaisi mukaansa niin, että 38 km lenkki meni lähes huomaamatta. Kesken lenkin sain yllättän puhelun: ultrajuoksija ja taksiyrittäjä Pasi Koskinen tarjoutui sponsoroimaan tulevaa Helsinki - Turku -juoksuani maksamalla polttoainekulut Turusta Helsinkiin. Hieno ele, arvostan sitä suuresti.

Saatuani lenkin tehtyä kävin pikaisesti suihkussa, keräsin mukaan Suomi-Juoksussa tarvittavaa rekvisiittaa ja suuntasin auton keulan kohti Perniötä. Sinne päästyäni suuntasin ensimmäiseksi Perniön Kebabiin syömään ja löysinkin sieltä tuttuja: Mikael Heerman, Hannu Tähkävuori ja Miikka Bäckström olivat ateriomassa samassa paikassa. Ruokailun ohessa vaihdettiin pikaisesti kuulumiset ja sen jälkeen olikin jo kiire kilpailukeskukseen, Perniön lukiolle. Olin paikalla noin klo 17 ja ensimmäiset kilpailijat istuskelivat jo koulun aulassa odottamassa numerolappujaan. Aholan Arton kanssa laitoimme nopeasti toimiston pystyyn ja aloimme jakaa kilpailijoille numeroita ja ajanottochippejä.

Koska tapahtumassa oli tänä vuonna neljä eri matkaa ja kolme, eri aikoihin tapahtuvaa starttia työllisti kilpailutoimisto pitkälle iltaan saakka. Ohessa ehdin kuitenkin käydä napsimassa muutamia valokuvia. Hieman ennen klo 19 tapahtunutta sadan kilometrin starttia huomasimme, että tulospalvelusta vastaavan Olavi Valnerin läppärille ei saada nettiyhteyttä aikaiseksi. Se siitä online-seurannasta sitten.  Oman läppärini sain kytkettyä nettiin kännykän 3G-yhteyden kautta, joten reaaliajassa toimivan seurannan sijasta oli tyytyminen kutakuinkin kerran tunnissa manuaalisesti tapahtuviin päivityksiin. Se työllistikin sitten aamuun saakka niin tiiviisti, että en juuri ehtinyt edes kilpailua seuraamaan. Muutaman kerran kävin hieman ulkona kameran kanssa jaloittelemassa, jotta en nukahtaisi.

Satasen kilpailusta muodostui lopulta mielenkiintoinen taistelu ensimmäisen kerran Suomi-Juoksuun osallistuneen Juha Hietasen ja kolmesti peräkkäin M50-sarjan Suomi-Juoksussa voittaneen Tapio Talvitien välillä. Tapion sanoin: "kilpailuissa juoksen mieluimmin ajasta kuin sijoituksesta, paitsi silloin kun Hietsu on mukana. Sellaista pientä kissa-hiiri vuorovetoa meillä on ollut monessa tapahtumassa."

Alkumatkasta kärjessä paahtoi nuori turkkilainen Akin Yeniceli, mutta varsin pian oli nähtävissä, että mies ei tule kestämään 7.30 -loppuaikaa enteilevää vauhtia pitkään.  Turkkilaisen vauhti romahtikin jo ennen puolimatkaa ja vähän myöhemmin mies jätti kilpailun kesken. Tämän jälkeen voitosta kamppailivat vain Juha ja Tapio. Lopulta Juha otti uransa ensimmäisen Suomi-Juoksu -voiton ajalla 8.07.59 ja Tapio vei kokonaiskilpailun kakkossijan lisäksi neljännen kerran M50-sarjan voiton. Suomalainen ultrajuoksuikoni Kalevi Montela juoksi Suomi-Juoksussa maaliin jo 38. kerran. Käsittämätön ja todennäköisesti kansainvälisestikin ainutlaatuinen sarja. Kalevin kaksoisveljen Olavin kilpailu päättyi tällä kerralla selkävaivojen aiheuttamaan keskeytykseen, hänelläkin on takanaan upeat 35 Suomi-Juoksua.

Kilpailukeskusta pääsimme purkamaan sunnuntaina puolitapäivin ja kotona olin joskus kahden maissa. Tyhjennettyäni tavarani autosta heittäydyin hetkeksi nukkumaan, valvottuani siihen mennessä yhtäjaksoisesti noin 35 tuntia. Ei ehkä aivan optimaalinen valmistautuminen seuraavana viikonloppuna odottavaan Helsinki-Turku -juoksuun. Lenkille en sunnuntai-iltana jaksanut enää lähteä.

Viikon harjoitusmäärä jäi varsin vaatimattomaksi: 10 h / 116 km.