Vko 15-16 / 2015 - 24 h EM/MM -kilpailu

6. - 19.04.2015:

Suomen joukkue valmiina MM-kilpailuun.

Viikko sitten Torinossa kilpailtu 24 h EM/MM -kilpailu päättyi osaltani täyskatastrofiin. Syynä ei ollut viikko ennen kilpailua iskenyt flunssa, jonka vaikutuksesta kuntoon olin Torinoon matkustaessamme hieman huolissani.

Suomen joukkueen
maskotti tähystyspaikallaan

Kilpailun alla heräsi hienoinen epäilys kilpailun onnistumisen suhteen, sillä koko Torinon kilpailun paikallisorganisaatio meni uusiksi pari viikkoa ennen MM-kilpailua. Se heijastui Suomenkin joukkueenjohdolle tulvineena sähköpostivirtana, jossa jo kuukausia sitten hoidettuja asioita kyseltiin uudestaan ja uudestaan. Epäilyksistäni huolimatta kilpailu sujui järjestelyjen osalta hyvin, suurin murhe oli se, että järjestäjien joukkueille tarjoamat ruokailujärjestelyt olivat ala-arvoiset ja totesimmekin parhaaksi vaihtoehdoksi etsiä itse ruokapaikkoja hotellimme läheltä.

Puistoalueella kiertelevä kilpailureitti oli varsin mukava, joskaan mitenkään helppo tai huippunopea reitti ei ollut sillä jokaisella 2 km kierroksella juostiin ensin jyrkkä mäki alas urheilukentälle ja hetken kuluttua sama mäki ylöspäin pois urheilukentältä. Nousu sijaitsi heti maajoukkueiden oman huoltoalueen jälkeen, joten suunnitelmani oli kävellä mäki jokaisella kierroksella ja samalla tankata energiaa. Samaa taktiikkaa näytti noudattavan aika moni juoksija.

Kengiksi valitsin asiaa jonkun aikaa pähkäiltyäni New Balance 980V2 Boracay -mallin, vaikka ei kyseisellä parilla kovin montaa lenkkiä ollut ehtinyt tekemäänkään. Kengät olivat kuitenkin vakuuttaneet testilenkeillä. Vaihtokenkinä mukana oli myös hieman enemmän testattu New Balance 890V4 -pari. Hihattoman maajoukkuepaidan alle heitin lyhythihaisen Under Armour for Myprotein -paidan, jalkaan Compressport Trail Running -sarjan lyhyet trikoot ja Compressport-säärystimet. Sukiksi edulliset perusjuoksusukat, jotka ovat toimineet aikaisemminkin pitkissä kilpailuissa.

Starttasin matkaan hieman suunnitelmaani varovaisemmalla vauhdilla tunnustellen kropan tuntemuksia ja mahdollisia flunssan vaikutuksia, kuitenkin suhteellisen luottavaisena. Olihan takanani erinomaisesti onnistunut talviharjoittelu.

Kilpailun ensimmäinen tunti meni ilman mitään dramatiikkaa, juoksu oli hieman tukkoista, mutta parin viikon lähes täydellisen juoksemattomuuden jälkeen se oli odotettua. Jo alkuhetkillä huomasin oikean takareiteni olevan hieman kireällä ja se vei jonkun verran rentoutta juoksemista, mutta en kuitenkaan huolestunut. Vastaavia tuntemuksia minulla on ollut takareisissä ennenkin. Yleensä oireet ovat helpottaneet kropan lämpenemisen ja rauhallisen juoksuvauhdin myötä. Ensimmäisen tunnin aikana matkaa kertyi noin 11,1 km, alkuvauhtini oli harvinaisen maltillinen.

Toiselle tunnille siirryttäessä kroppa alkoi lämmetä ja juoksuun löytyi jo hieman rentouttakin, mitä nyt takareisi edelleen kiristeli. Noin 1,5 tunnin juoksun jälkeen, suoralla asfalttitiellä juostessa, oikeaan takareiteen iski täysin yllättäen pistävä kipu ja kilpailuni päättyi käytännssä siihen. Tajusin heti, että kyse ei ole mistään ohimenevästä krampista, vaan jostain vakavammasta, luultavasti reisilihaksen revähdyksestä. Nilkutin kävellen huoltopisteelleemme, jossa jalkaa koetettiin hoitaa hieromalla ja kylmällä. Tuloksetta. Palasin radalle ja totesin, että hitaassa kävelyssäkin jalassa tuntui kipua. Muutaman 2 km kierroksen käveltyäni painelin järjestäjien lääkintähuoltoon, mutta eipä sielläkään ihmeisiin pystytty. Kävelin vielä kierroksen jonka jälkeen totesin, että ainoa järkevä vaihtoehto on luovuttaminen. Ajatus yli 20 tunnin kävelystä kipeän jalan kanssa nilkuttaen ei tuntunut järkevältä ja yhtään juoksuaskelta jalka ei kestänyt.

MM-kilpailuni päättyi chipin luovuttamiseen noin 4 tunnin kohdalla. Se siitä. Tuntui niin absurdilta, että en heti tajunnut edes olla pettynyt. Pettymys iski kunnolla vasta kotiinpaluun jälkeen kun tajusin neljän kuukauden erinomaisen harjoituskauden valuneen viemäriin.

Mahdollisista tulevista kilpailuistani en tällä hetkellä osaa sanoa mitään. Tärkeintä olisi saada jalka kuntoon, runsas viikko MM-kilpailun keskeytyksen jälkeen jalka ei vieläkään kestä juoksemista. Kevyt kävely ja rauhallinen pyöräily alkavat vähitellen sujua ilman kipua.

Kotiinpaluun jälkeisenä päivänä kävin hakemassa lääkäriltä antibioottikuurin poskiontelotulehduksen karkottamiseksi, joten senkään takia en ole kiirehtinyt lenkille.

Viime viikon liikunnat on nopeasti kuitattu:

Maanantai - Perjantai: Lepo

Lauantai: Kevyttä sisäpyöräilyä 50 min / 31 km, keskisyke 134. Ulkonakin olisi ollut hieno keli, mutta flunssatoipilaana ja epävarmana reiden kestävyydestä en halunnut lähteä ulos pyöräilemään. Pyöräillessäkään takareisi ei täysin normaalilta tuntunut, mutta kevyt pyöräily ei kuitenkaan kipeyttänyt jalkaa.

Sunnuntai: Sisäpyöräilyä 63 min / 40 km, keskisyke 132, väliin 5 km reippaampaa pyörittelyä hieman yli 150 sykkeellä.

Kuvia Torinosta
Tulokset