Pimeyden aika

Suhteellisen pimeää

Viime viikon alussa lievät flunssaoireet hieman pelästyttivät, mutta pientä kurkun karheutta ja vähäistä nuhaa kummempaa tautia ei kuitenkaan kimppuun iskenyt ja selvisin yhdellä ylimääräisellä lepopäivällä viime viikon alkupuolella. Alkuviikon juoksemiset jäivät kuitenkin varsin vähiin. Viikonlopun aikana sain tilannetta paikkailtua sen verran, että viikon aikana harjoittelua kertyi kohtuulliset 16 h 13 min (167 km).

Kaarinan syysmaratonin maalissa

Lauantaina juoksin ensimmäisen kerran järjestetyllä Kaarinan syysmaratonilla puolivauhdikkaan pitkän lenkin, aikaan 3.07.41 (4.26/km) suhteellisen tasaisella vauhdinjaolla (puolikkaat 1.34.30 + 1.33.11). Vauhti oli aavistuksen verran suunniteltua reippaampaa eikä juoksu tuntunut kovin helpolta, vaan oli tasaista vääntämistä alusta loppuun. Runsaan kympin kierroksella oli kolme juomapistettä ja jokaisella pisteellä join mukillisen tai kaksi urheilujuomaa ja kävelin samalla 20 - 30 sekuntia. Vielä puolimatkassa suunnittelin viimeiselle kierrokselle pientä vauhdin kiristämistä ja loppuajan puristamista alle 3.05, mutta juoksu tuntui sen verran nihkeältä, että en edes yrittänyt lopussa kiristää vauhtia. Tasaisellakin vauhdilla ohittelin monia rohkeammin aloittaneita juoksijoita loppukierroksilla ja ylitin maalilinjan sijalla yhdeksän (M45-sarjan kakkosena) (tulokset).

Lauantai-ilta sujui rattoisasti vaihtaessani kahteen autoon talvirenkaat alle ja pakatessani varusteita sunnuntain ulkoilupäivää varten. Onneksi kesäajasta siirryttiin normaaliaikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, sillä herätyskello pärähti sunnuntaina klo 2.30. Tuntia myöhemmin olin jo autossa ja ajoin Salon rautatieasemalle, johon olimme sopineet treffit Petri ja Eetu Lietzenin kanssa. Petri suuntasi Mazdan keulan kohti Helsingin olympiastadionin edessä nököttävää Paavo Nurmen patsasta, jonne saavuimme puoli kuuden jälkeen. Aikataulun mukaan Petrin piti startata kuudelta Paavo Nurmen patsaalta juosten kohti Turussa odottavaa Paavo Nurmen patsasta. Startti tapahtui muutama minuutti etuajassa, klo 5.52.

Ensimmäiset tunnit taittuivat Petriltä lennokkaasti - ehkä hieman turhankin lennokkaasti. Lohjanharjulla sijaitsevalle Myllylammen Nesteelle, jossa matkaa oli takana arviolta n. 48 km Petri saapui hieman yli 4,5 h startin jälkeen. Tässä kohdassa luovutin huoltovastuun Eetulle ja lähdin Petrin mukaan juoksemaan kohti Saloa, jonne opastaulun mukaan oli matkaa 67 km. Salon torille saapuessamme oli pilkkopimeää ja Garmin näytti matkaa kertyneen 68,7 km.

Salossa odotti 24 h EM-joukkuemitalisti viime vuodelta, Jaana Thorström, joka lähti Petrin kanssa juoksemaan kohti Turkua. Kun matkaa oli jäljellä runsas kolmekymppiä sain seurakseni pimeyteen yllättäen reittiennätyksen haltija Tero Töyrylän sekä Maria ja Hannu Tähkävuoren, jotka tulivat tsemppaamaan Petriä.

20 h 36 min patsaalta toiselle. Onnittelut!

Kello oli kiertynyt maanantain puolelle kun Petri, Jaana ja Piikkiössä mukaan juoksemaan lähtenyt Hannu laskettelivat alas Kaskenmäkeä kohti Paavo Nurmen patsasta. Nappasin pikaisesti muutaman valokuvan patsaalla ja sitten olikin jokaisella kiire kotiin, sillä Eetulla oli muutaman tunnin kuluttua edessä koulupäivä, minun piti ehtiä töihin ja Jaana oli lähdössä miehensä kanssa klo 4 Helsingin lentokentälle ja kohti Madeiraa. Itse olin kotona ja saunassa aamukolmelta.

Sen verran väsynyt olin maanantaina viikonlopun ulkoilusta ja vähäisestä nukkumisesta, että maanantaina pidin suosiolla lepopäivän ja keskityin lepäämiseen.

Petrin raportti Hki-Tku -juoksusta
Kuvia Helsinki - Turku -juoksusta