24 h MM/EM -kilpailu, Steenbergen, 11.-12.05.2013 - osa 1

Vuorokauden juoksun EM/MM -kilpailua edeltäneet kaksi viikkoa menivät perinteisen keventelyn merkeissä:

Vko 17:
Maanantai - Tiistai: Lepo. Tunsin lieviä flunssan oireita ja varmuuden vuoksi pidin pari ylimääräistä lepopäivää.
Keskiviikko: 6 km erittäin kevyesti, Jaanan kanssa.
Torstai: 12,5 km 4.54/km.
Perjantai: 8 km kevyttä 4.44/km
Lauantai: 25 km, juoksu / kävely -rytmityksellä 5,5 min / 0,5 min. Keskivauhti kävelypätkineen noin 5 min/km. Suhteellisen helposti
Sunnuntai: 15,4 km kevyttä Tuorlassa vajaan 2 km kierrosta kiertäen. Keli viileähkö ja tuulinen. Tällaista on ennustettu Steenbergiinkin...

Vko 18, kilpailuviikko:
Maanantai: 10 km, 7 km erittäin kevyttä Jaanan kanssa, 3 km hieman ripeämmin (5.14 - 4.28 - 4.20). Vähän oli nihkeän tuntuista, mutta niin tässä vaiheessa kuuluukin olla.
Tiistai: Lepo, illalla Bruce Springsteenin keikalla Turun HK-Areenalla.
Keskiviikko: 7 km kevyttä, noin 5 min/km. Löysästä vauhdista huolimatta tuntui yllättävän vaivalloiselta. Niin pitääkin, uskottelin.
Illalla vielä toinen Bruce Springsteenin keikka HK-Areenalla, jonka jälkeen kotiin nukkumaan.

"'cause tramps like, baby we are born to run"

Kolmen tunnin yöunien jälkeen soi herätyskello ja klo 4.45 kurvasivat Hannu ja Maria Tähkävuori pihaan meitä noutamaan. Lentomme lähti Turusta klo 6.15, Helsingin kautta kohti Amsterdamia. Amsterdamista noudettiin alle Hertzin Hyundai i40 farkku, johon pienoisella sovittelulla saimme mahtumaan neljän ihmisen matkatavarat ja vielä ihmisetkin kyytiin. Vain yksi laukku piti ottaa takapenkille.

Hotellimme sijaitsi Steenbergenin naapurikaupunki Bergen Op Zoomissa ja perillä olimme klo 13 aikoihin. Huoneiden vapautumista odotellessa ehdimme käydä nauttimassa lounaan. Iltapäivällä oli vielä hieman ylimääräistä aikaa, joten kävimme tutustumassa kilpailureittiin. Hyvä idea, kuten tulevat tapahtumat osoittivat.

Perjantaina, aamiaiselta poistuessani minut pysäytettiin ja ilmoitettiin, että minun pitäisi lähteä doping-testiin. Veritestit otettaisiin toisessa hotellissa, jonne kyyti lähtisi pian. Saman kutsun saivat Suomen joukkueesta myös Juha Hietanen ja Outi Siimes. Odottelin kyydin lähtöä yhdessä australialaisen David Kennedyn kanssa ja pian joukkoomme liittyi myös norjalainen Gjermund Sørstad. Tässä vaiheessa oli selvää, että ihan satunnaistesteistä ei ollut kysymys.

Myöhemmin kuulin, että testattavaksi oli poimittu tilastojen kärkpäästä 45 juoksijaa. Ottaen huomioon että MM-kilpailussa oli noin 270 juoksijaa oli testien kattavuus melkoinen. Kilpailun jälkeen testattiin vielä miesten ja naisten kilpailun kaksi parasta sekä kaksi juoksijaa arvottiin testeihin.

Testauksessa kuljetuksineen kului aikaa runsaat pari tuntia, joten ehdin käydä pikaisesti kaupassa ostamassa puuttuvat huoltotarvikkeet ennen lounasta. Rataan tutustumiseen ei perjantaina olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Myös perjantaille suunnittelemani lyhyt juoksulenkki jäi väliin sillä lounaan jälkeen alkoi valmistautuminen avajaisparaatiin.

Suomen ryhdikäs joukkue avajaisparaatissa

Avajaisten jälkeen ohjelmassa olleen pastapartyn jätimme väliin. Osa Suomen joukkueesta lähti etsimään vähemmän ruuhkaista ruokapaikkaa kaupungilta ja minä suunnistin hotellille nauttimaan nestemäistä illallista sillä en halunnut riskeerata vatsani toimivuuttaa kilpailun aikana liiallisella syömisellä tässä vaiheessa. Huokaus...

Kilpailuaamu valkeni pilvisenä ja tihkusateisena, sää vaikutti siis suorastaan mukavalta. Toistaiseksi. Olimme kilpailupaikalla pari tuntia ennen starttia ja totutusti huoltoteltassa kävi melkoinen kuhina juoksijoiden hermoillessa kukin omalla tavallaan tulevaa kilpailua. Oman oloni tunsin hieman epävarmaksi: harjoittelu oli sujunut ongelmitta, en ollut sairastellut ja kaiken piti olla kunnossa siinä missä ennen Katowicen SE-tuloksen ja MM-pistesijan tuottanutta MM-kilpailua. Luotin kuitenkin siihen, että kilpailun aikana löytäisin paitsi kateissa olevan itseluottamukseni myös samaan paikkaan kadottamani juoksun rentouden.

Epävakainen sää aiheutti omat ongelmansa varusteiden valintoihin. Aikani vaatekassiani pengottuani päädyin lyhythihaiseen Compressportin Trail Running -paitaan, Comperssportin kompressiosäärystimiin ja lyhyisiin trikoisiin. Päällimmäiseksi sääntöjen määräämä Suomen edustuspaita. Jalkaan Katowicessa hyvin toimineet Nike Lunarfly 3 -tossut ja halvat Brooks-juoksusukat. Hetki ennen starttia vedin jalkaan vielä pitkät maajoukkuetrikoot ja käsivarsien suojaksi irtohihat ja hanskat, jotta saisin kropan lämpenemään sateessa mahdollisimman nopeasti.

Jatkuu seuraavassa numerossa...