30.6.2013

Vko 26 / 2013

Kesäkuun superkuu
Tänään on kesäkuun viimeinen päivä, joten on aika tehdä yhteenvetoa ensimmäisen vuosipuoliskon saavutuksista. Se on nopeasti tehty:
  • Onnistuneet kilpailusuoritukset: -
  • Epäonnistuneet kilpailusuoritukset: Masku-maraton
  • Katastrofaalisesti epäonnistuneet kilpailusuoritukset: MM 24 h
Juoksukilometrit
  • kesäkuu: 327 km
  • tammikuu - kesäkuu: 3045 km
Viikon  suoritteet:

Maanantai: Julialla oli futismatsi Liedossa. Jaana lähti peliä katsomaan, joten hyppäsin kyytiin ja juoksin ensin Liedossa Jaanan kanssa pari kilsaa ja sen jälkeen kotiin: yhteensä 15,1 km, 2 -> 12 km 4.37/km kohtuullisen helposti. Juoksu tuntui paremmalta kuin aikoihin.

Tiistai: Lepopäivä

Keskiviikko: 11 km 4.46/km (keskisyke 140!!). Vauhti ok, tuntuma ei.

Torstai: 15 km jarrutellen (5.06/km, keskisyke 129). Kohtuullisen normaalin tuntuista.

Perjantai: 10,7 km kevyttä lenkkeilyä, osittain metsäpoluilla.

Lauantai: aikaisin aamulla 6 km Jaanan kanssa kevyesti. Hieman ennen puoltapäivää lähdimme Antellin Tarjan & Ollen kanssa Turkuun. Tarja juoksi Paavo Nurmi maratonin, me muut olimme paikalla kannustamassa tuttuja ja katselemassa kilpailua. Olosuhteet olivat kerrankin Turussa suotuisat maratonjuoksuun ja tulostaso olikin harvinaisen hyvä Paavo Nurmi maratonille. Päivän aikana nähtiin useita henkilökohtaisia ennätyksiä ja hyviä kilpailuja. Miesten maratonista muodostui suorastaan ultrajuoksijoiden näytös, sillä peräti neljä ensimmäistä sijaa meni ultramatkoilla menestyneille urheilijoille. Naisten kilpailussa Tarja juoksi oman hienon ennätyksensä 3.22.57, jolla irtosi N45-sarjan voitto. Kirjoitin tapahtumasta lyhyen raportin Hevoskuuriin. Tulokset löytyvät tuolta: http://cc.patana.info/?ui=result&id=13.

Sunnuntai: 30 km kevyttä J/K-rytmityksellä 11 min / 1 min. Tuo oli suunnitelma tälle päivälle, toteutuma oli 30 km loppua kohti pahenevalla raastolla, J/K 11 min/1 min rytmityksellä, keskivauhdilla 5.18/km. Ensimmäinen tunti hellelukemia hipovassa kosteannihkeässä kelissä sujui varsin helposti, mutta loppua kohti juoksu meni melkoiseksi vääntämiseksi. Asiaan saattoi hieman vaikuttaa sekin, että otin mukaani vain yhden 0,6 litran juomapullon ja varsin pian huomasin, että nestettä olisi voinut olla mukana moninkertaisesti, sillä hikoilu oli huomattavaa.

Viikko yhteensä: 7 h 42 min / 88 km

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Alkuviikosta jo luulin niin, mutta enää en ole yhtä varma...

      Poista
  2. Millään en usko että sinun kokemuksellasi suhteessa tuloksiisi olisit juossut itsesi täysin katastrofiin.
    Vaikka olen harjoitellut tänä vuonna noin 100 km keskiarvona vähemmän per kuukausi kuin sinä olen silti ylikunnon tunnistamisessa melko hyvä vaikka itse sanonkin - johtuen kauan sitten sairastamastani syövästä ja sen pitkäaikaisvaikutuksista.
    Harjoitteluasi seuranneena en usko kuin ohimenevään tilanteeseen kohdallasi ja en ainakaan pelkästään lepäämäänkään kehota.
    Uskoa tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
  3. Jep, Koskisen linjoilla. Toivottavasti ylikunto alkaa hellittämään. Itsekin sain kroppani kohtuullisen huonoon jamaan kesäkuun alkupuolen korkean paikan mätöillä. Pahimmillaan reilu viikko sitten PK-lenkille lähtiessä "seisontasyke" oli alimmillaan 87 kun se normaalisti on n. 42-58. Lenkki itsessään oli myös melkoista raahautumista. Kunto on kuitenkin nyt lähtenyt kääntymään parempaan suuntaan ja lääkkeenä on ollut hyvin hyvin rauhalliset hölköttelyt, mutta vastapainona myös kovempia lyhyitä pyrähdyksiä hermoston herättelemiseksi. Eli ei muuta kuin radalle tekemään vaikkapa 10 x 100 m rennon täysillä.

    VastaaPoista
  4. Pidetään laajalla rintamalla peukkuja, jotta ylikunto hellittää. Sitä ei voi kuitenkaan kiirehtiä. On aika vähän barometrejä, joilla voidaan todeta sen syvyys. Oikeastaan vain aika näyttää, kuinka krooninen (piilevästi tullut ylikunto voi kestää kuukausista jopa vuosiin http://fi.wikipedia.org/wiki/Ylikunto) ylikunto on, vai oletko onnekas ja pääset sen yli niin kuin me kaikki toivomme.

    Vihreän veikkosen sanoma on: Pidä mieli virkeänä! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitokset kaikille! Hieman alkaa juoksutuntuma parantua, mutta varovasti pyrin toistaiseksi vielä etenemään. Tuollainen 10 x 100 m täysillä kuulostaa vielä aikamoiselta shokkihoidolta, mutta maltillisia kiihdytyksiä, esim. km tasaisella / loivaan alamäkeen tai parisataa metriä ylämäkeen reippaasti olen uskaltautunut kokeilemaan saadakseni juoksuun rentoutta takaisin.

    VastaaPoista