Vko 27-28 / 2014 - Vuorilomailua järven rannalla

30.6. - 13.7.2014:

Täysikuu Lago Maggioren yllä

Viikko 27:

Maanantai: Kevyttä polkujuoksua 7,7 km
Tiistai: Juosten töistä kotiin jokseenkin suoraan: 16,0 km (4.45/km)
Keskiviikko: Polkujuoksua 5,7 km
Torstai: Juosten töistä kotiin hieman mutkitellen 17,5 km (5.10/km)
Perjantai: 9,1 km kevyttä. Lenkin jälkeen oli edessä matkalaukkujen viimeistely ja hieman puolenpäivän jälkeen ajelimme Vantaalle lentokenttähotelliin. Lento Milanoon lähti lauantaiaamuna klo 6.20 ja Malpensan lentokentällä olimme reilusti ennen puoltapäivää.

Autovuokraamosta oli varattu C-kokoluokan automaatti, mutta autoa noutaessamme meille iskettiin paria luokkaa isomman Opel Insignia Sports Tourer automaatin avaimet kouraan. Tyydyin tähän, vaikka pienempi auto olisikin kapeilla vuoristoteillä ollut mukavampi kuin liki viisimetrinen laiva. 163 hv tehoon nähden Opel tuntui muuten hämmästyttävän ponnettomalta ajettavalta, ilmeisesti Opelin automaattivaihteisto ei ole aivan samalta vuosituhannelta kuin VAG-konsernin kaksoiskytkinvaihteistot, jotka eivät häviä käytännön suorituskyvyssä manuaaliversioille.

Perillä Bavenossa olimme alkuiltapäivästä, mutta majapaikkamme avaimen saisimme vasta kello 16. Odotellessamme ehdimme käydä syömässä ja tehdä turhan reissun Valle Granden kansallispuiston informaatiopisteeseen etsimään alueen karttoja.

Baveno sijaitsee Lago Maggiore -järven rannalla ja aivan eteläisintä osaa lukuun ottamatta järvi lepää tiiviisti vuorien välissä. Juoksemisen kannalta tämä merkitsee, että ainoa suhteellisen tasainen juostavissa oleva reitti on järven rantaa seuraileva vilkasliikenteinen tie. Kaikki rannasta poispäin suuntaavat tiet nousevat jyrkästi. Tämä oli tiedossa jo etukäteen ja olinkin suunnitellut viikon teemaksi mäkijuoksua. Hieman jouduin tehoista tinkimään vaatimattomaksi jääneen kevätharjoittelun takia.

Näin tasaista juoksualustaa ei
viikon aikana tossujen alle montaa
metriä osunut

Juoksijoita ei viikon aikana montaa näkynyt, mutta pyöräilijöitä sitäkin enemmän. Lago Maggioren alue ja erityisesti läheiset vuoristotiet näyttävät olevan pyöräilijöiden suosima harjoittelukohde, jota käsitystä vahvistivat viikon aikana näkemämme ammattilaistallien huoltoautot.

Noudettuamme hotellihuoneemme avaimen tyhjensimme pikaisesti laukut ja suuntasin ensimmäiselle lenkilleni: 7,3 km (59 min), nousua 460 metriä ja laskua saman verran, mutta jyrkemmin. Paikoitellen varsin hankalakulkuista kivikkoista polkua.

Sunnuntai: aamulla Jaanan kanssa 4,8 km (nousua 240 metriä), illalla 7,1 km asfaltilla (48 min, nousua 340 metriä). Hetkittäin nousu (ja lasku) oli jyrkkyydeltään 20% luokkaa.

Viikko yhteensä 7 h 40 min

Viikko 28:

Näitä pienen pintaremontin tarpeessa olevia linnoja Italiassa riittää

Kyllä siitä reitti menee

Maanantai: Jaanan kanssa 3 h 11 min patikointia (nousua 520 m) Valle Granden kansallispuistossa. Alueen karttaa emme useista yrityksistä huolimatta saaneet hankittua, joten päätimme seurata merkittyä retkeilyreittiä, joka kulki paikoitellen varsin hankalakulkuisessa pöheikössä ja piikkipensaiden läpi. Ei mukavimpia vaelluskokemuksiamme Alpeilla, varsinkin kun reitti lopulta päättyi pellonreunaan emmekä löytäneet reittimerkintöjä mistään päin. Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin lähtöpisteeseen rämpien läpi samojen piikkipusikoiden. Päivä jäi huomattavasti suunniteltua lyhyemmäksi. Perinteisen viiniaterian sentään nautimme tälläkin retkellä.

Tiistai: Viikon ainoa sateinen päivä eikä lämpötilakaan kohonnut hellelukemiin. Päivän 20 km lenkki suuntautui järvenrannsta poispäin vievälle tielle, joka nousi suhteellisen jyrkästi kohti vuoria. Kiipesin mäkeä runsaan tunnin (10,2 km, nousua 600 m) juoksu / kävely -rytmityksellä 5 min / 1 min ja palasin takaisin samaa mäkeä alaspäin ilman kävelytaukoja ja hieman vauhdikkaammin vaikken sateen liukastamalla asfaltilla kovin reippaasti uskaltanutkaan lasketella. 5 km pätkät etenivät 31.59 (6.24/km) - 31.27 (6.18/km) - 23.57 (4.48/km) - 23.30 (4.42/km).

Noin 30% jyrkkyys pisti hieman puhaltamaan

Keskiviikko: Viikon pitkä vaellus, 7 h 45 min

Tuosta yli, virtaustakin oli jonkun verran

Jaanan kanssa (nousua 1800 m) jyrkkärinteisiä polkuja ylösalas sahaten ja välillä purojen yli taiteillen Mottaronen huipulle. Juuri ennen huippua pysähdyimme nauttimaan lasagneateriat oluen kanssa paikalliseen ruokapaikkaan. Takaisin Bavenoon palasimme lähes yhtä jyrkkiä polkuja. Lämmintä riitti ja alastulon aikana yllättänyt pieni sadekuuro tuntui vain virkistävältä.

Torstai: 6,6 km aamulenkki (nousua vain 130 m). Vietimme päivän tutustuen Lago Maggioren lähiseutuun ja naapurimaa Sveitsin puolella sijaitsevaan Locarnoon parilla junalla ja laivalla. Olimme suunnitelleet syövämme Locarnossa perinteisen sveitsiläisen fondueaterian, mutta harmillisesti kaikki kävelymatkan päässä satamasta sijaitsevat ravintolat tarjosivat lähinnä italialaisen keittiön antimia. Lopulta päädyin syömään erinomaisen entrecote-pihvin, joka oli paitsi maukas myös eräs kalleimmista ikinä syömistäni pihveistä. Sveitsin hintataso on maineensa veroinen.

Viimeiset metrit Mottaronen huipulle jäljellä.

Hetki ennen lenkillelähtöä

Perjantai: Viikon pitkä juoksulenkki (reitti: runmap.net): 45 km asfaltilla (nousua 1330 m) "riittävän lämpimässä" kelissä - lämpötila oli iltapäivällä 30:n asteen luokkaa. Juoksin ensin 20,5 km miltei yhtäjaksoista ylämäkeä Mottaronen huipulle (1491 m), jonne saavuin 2 h 27 min Bavenon keskusaukiolta (200 m) lähdön jälkeen. Alkuun koetin pitää J/K -rytmitystä 5 min / 1 min, mutta varsin pian vaihdoin 2,5 min / 0,5 min -rytmiin ja aivan viimeisillä kilometreillä ennen huippua kävelyä tuli vielä enemmän. Reilusti enemmän.

Huipulla tankkasin hieman ja jatkoin 20 km alamäkeä Lago Maggioren rantaan Stresaan ja lopuksi nelisen kilometriä lähes tasaista Lago Maggioren rantoja seurailevaa tietä takaisin hotellille, jossa minua odotti kylmä Coca Cola ja yllätyksekseni myös kylmä olut. Tuskin koskaan on italialainen peruslager maistunut yhtä hyvältä.

Eräs hienoimmista koskaan tekemistäni harjoituksista, maisemat rinteellä olivat upeat, joskaan ylösnoustessa en niitä suuremmin jaksanut ihailla kun kaiken energian sai keskittää etenemiseen. Alaspäin juostessani koetin hieman säästellä jalkoja ja keskittyä maisemien ihailemiseen, mutta siitä huolimatta 20 km alamäkeä löi reidet koko lailla juntturaan. Myös akillesjänteessä tuntui illalla hieman tuntemuksia, mutta ei niin pahana kuin etukäteen pelkäsin. Tuntikohtaiset etenemät: 1 h: 9,0 km, 2 h 17,5 km, 3 h 26,5 km, 4 h 38,0 km ja koko lenkin keskivauhti 6.11/km (tauot poiskellotettuna, niitä oli luvattoman paljon, varsinkin nousun aikana).

Hetki lenkin päättymisen jälkeen.

Googlella en löytänyt mainintoja kyseisen reitin juoksemisesta, mutta fillarilla Mottaronelle on noustu monesti, tosin harvemmin Bavenosta käsin - mm. Giro d'Italian 19. etapilla vuonna 2011. Maantiepyöräilijät kuitenkin jättävät yleensä viimeiset 50 m nousematta, sillä aivan huipulle johtava kinttupolku on paitsi todella jyrkkä myös suhteellisen hankalakulkuinen.

Lauantai: Lepopäivä, matka kotiin. Kotimatkaan tuli pieni viivästys Lufthansan lennon Milanosta Frankfurtiin lähdettyä reitillä riehuneen ukkosmyrskyn takia runsaan tunnin myöhässä. Myöhästyimme tästä syystä niukasti jatkolennolta Frankfurtista Helsinkiin. Lufthansan service point tarjosi meille jo hotelliyötä ja kotimatkaa sunnuntaille, mutta lopulta meidät saatiin järjestettyä jonoon pari tuntia myöhemmin lähtevälle Helsingin lennolle. Sitten jännitettiin portilla boardingin alkamiseen saakka mahdummeko mukaan ja lopulta meille iskettiin käteen boarding passit ja istumapaikat bisnesluokkaan. Ei jäänyt suuremmin aihetta valittaa, vaikka olimmekin kotimaassa pari tuntia suunniteltua myöhemmin.

Sunnuntai: Myrskyisessä tuulessa kevyttä pyöräilyä 63,6 km

Viikko yhteensä kohtuulliset 20 h 40 min.