20.4.2015

Vko 15-16 / 2015 - 24 h EM/MM -kilpailu

6. - 19.04.2015:

Suomen joukkue valmiina MM-kilpailuun.
Viikko sitten Torinossa kilpailtu 24 h EM/MM -kilpailu päättyi osaltani täyskatastrofiin. Syynä ei ollut viikko ennen kilpailua iskenyt flunssa, jonka vaikutuksesta kuntoon olin Torinoon matkustaessamme hieman huolissani.



Suomen joukkueen
maskotti tähystyspaikallaan
Kilpailun alla heräsi hienoinen epäilys kilpailun onnistumisen suhteen, sillä koko Torinon kilpailun paikallisorganisaatio meni uusiksi pari viikkoa ennen MM-kilpailua. Se heijastui Suomenkin joukkueenjohdolle tulvineena sähköpostivirtana, jossa jo kuukausia sitten hoidettuja asioita kyseltiin uudestaan ja uudestaan. Epäilyksistäni huolimatta kilpailu sujui järjestelyjen osalta hyvin, suurin murhe oli se, että järjestäjien joukkueille tarjoamat ruokailujärjestelyt olivat ala-arvoiset ja totesimmekin parhaaksi vaihtoehdoksi etsiä itse ruokapaikkoja hotellimme läheltä.

Puistoalueella kiertelevä kilpailureitti oli varsin mukava, joskaan mitenkään helppo tai huippunopea reitti ei ollut sillä jokaisella 2 km kierroksella juostiin ensin jyrkkä mäki alas urheilukentälle ja hetken kuluttua sama mäki ylöspäin pois urheilukentältä. Nousu sijaitsi heti maajoukkueiden oman huoltoalueen jälkeen, joten suunnitelmani oli kävellä mäki jokaisella kierroksella ja samalla tankata energiaa. Samaa taktiikkaa näytti noudattavan aika moni juoksija.

Kengiksi valitsin asiaa jonkun aikaa pähkäiltyäni New Balance 980V2 Boracay -mallin, vaikka ei kyseisellä parilla kovin montaa lenkkiä ollut ehtinyt tekemäänkään. Kengät olivat kuitenkin vakuuttaneet testilenkeillä. Vaihtokenkinä mukana oli myös hieman enemmän testattu New Balance 890V4 -pari. Hihattoman maajoukkuepaidan alle heitin lyhythihaisen Under Armour for Myprotein -paidan, jalkaan Compressport Trail Running -sarjan lyhyet trikoot ja Compressport-säärystimet. Sukiksi edulliset perusjuoksusukat, jotka ovat toimineet aikaisemminkin pitkissä kilpailuissa.

Starttasin matkaan hieman suunnitelmaani varovaisemmalla vauhdilla tunnustellen kropan tuntemuksia ja mahdollisia flunssan vaikutuksia, kuitenkin suhteellisen luottavaisena. Olihan takanani erinomaisesti onnistunut talviharjoittelu.

Kilpailun ensimmäinen tunti meni ilman mitään dramatiikkaa, juoksu oli hieman tukkoista, mutta parin viikon lähes täydellisen juoksemattomuuden jälkeen se oli odotettua. Jo alkuhetkillä huomasin oikean takareiteni olevan hieman kireällä ja se vei jonkun verran rentoutta juoksemista, mutta en kuitenkaan huolestunut. Vastaavia tuntemuksia minulla on ollut takareisissä ennenkin. Yleensä oireet ovat helpottaneet kropan lämpenemisen ja rauhallisen juoksuvauhdin myötä. Ensimmäisen tunnin aikana matkaa kertyi noin 11,1 km, alkuvauhtini oli harvinaisen maltillinen.

Toiselle tunnille siirryttäessä kroppa alkoi lämmetä ja juoksuun löytyi jo hieman rentouttakin, mitä nyt takareisi edelleen kiristeli. Noin 1,5 tunnin juoksun jälkeen, suoralla asfalttitiellä juostessa, oikeaan takareiteen iski täysin yllättäen pistävä kipu ja kilpailuni päättyi käytännssä siihen. Tajusin heti, että kyse ei ole mistään ohimenevästä krampista, vaan jostain vakavammasta, luultavasti reisilihaksen revähdyksestä. Nilkutin kävellen huoltopisteelleemme, jossa jalkaa koetettiin hoitaa hieromalla ja kylmällä. Tuloksetta. Palasin radalle ja totesin, että hitaassa kävelyssäkin jalassa tuntui kipua. Muutaman 2 km kierroksen käveltyäni painelin järjestäjien lääkintähuoltoon, mutta eipä sielläkään ihmeisiin pystytty. Kävelin vielä kierroksen jonka jälkeen totesin, että ainoa järkevä vaihtoehto on luovuttaminen. Ajatus yli 20 tunnin kävelystä kipeän jalan kanssa nilkuttaen ei tuntunut järkevältä ja yhtään juoksuaskelta jalka ei kestänyt.

MM-kilpailuni päättyi chipin luovuttamiseen noin 4 tunnin kohdalla. Se siitä. Tuntui niin absurdilta, että en heti tajunnut edes olla pettynyt. Pettymys iski kunnolla vasta kotiinpaluun jälkeen kun tajusin neljän kuukauden erinomaisen harjoituskauden valuneen viemäriin.

Mahdollisista tulevista kilpailuistani en tällä hetkellä osaa sanoa mitään. Tärkeintä olisi saada jalka kuntoon, runsas viikko MM-kilpailun keskeytyksen jälkeen jalka ei vieläkään kestä juoksemista. Kevyt kävely ja rauhallinen pyöräily alkavat vähitellen sujua ilman kipua.

Kotiinpaluun jälkeisenä päivänä kävin hakemassa lääkäriltä antibioottikuurin poskiontelotulehduksen karkottamiseksi, joten senkään takia en ole kiirehtinyt lenkille.

Viime viikon liikunnat on nopeasti kuitattu:

Maanantai - Perjantai: Lepo

Lauantai: Kevyttä sisäpyöräilyä 50 min / 31 km, keskisyke 134. Ulkonakin olisi ollut hieno keli, mutta flunssatoipilaana ja epävarmana reiden kestävyydestä en halunnut lähteä ulos pyöräilemään. Pyöräillessäkään takareisi ei täysin normaalilta tuntunut, mutta kevyt pyöräily ei kuitenkaan kipeyttänyt jalkaa.

Sunnuntai: Sisäpyöräilyä 63 min / 40 km, keskisyke 132, väliin 5 km reippaampaa pyörittelyä hieman yli 150 sykkeellä.

Kuvia Torinosta
Tulokset

8 kommenttia:

  1. Ikävä homma toi reisi vamma. Minulla kävi v. 1995 Hartolan satasella 60 km:n kohdalla vähän samanlailla. Pistävä kipu iski takareiteen. Huoltoasemalla hieroin mobilattia ja tein kaikkea venytystä. Mikään ei auttanut. Kun matkaa oli vain maaliin 40 km:ä, niin kävelin ja hölkkäsin väkiste välillä. Alku vauhti oli ollut niin hyvä, sain vielä suht hyvän ajan. Mutta seuraavana päivänä reisi oli takaa ihan musta. Sen verran kova veran purkaus sinne oli tullut, kun revähtäneellä reidellä väkiste meni. Kaksi viikkoa meni, ei yhtään juoksuaskelta pystynyt ottamaan. Reisi parani täysin neljän viikon jälkeen. Tämmöisiä kokemuksia. Sinulle reiden tervehtymistä ja taas sitten uusia haasteita!! Hienoja kuvia ja hienoja tuloksia siellä tehtiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kalevi, kuulostaa aika saman tyyppiseltä kokemukselta kuin minulla. Jos kilpailua olisi ollut jäljellä 4 h niin varmaan olisin koettanut sinnitellä loppuun saakka, mutta yli 20 h kävely kipeän jalan kanssa ei tuntunut järkevältä.

      Poista
  2. Ikävää että kävi näin, toivottavasti jalka kuntoutuu hyvin ja pääset suunnittelemaan tulevia koitoksia. Jos toipuminen menee hyvin niin olisiko intoa lähteä ultraamaan vielä kesällä kun takana on hyvä pohjatyö? Suomijuoksu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Jalka tuntuu jo hieman paremmalta, ehkä jo loppuviikosta uskallan kokeilla kevyttä hölkkää.Suomi-Juoksussa olen varmaan tänäkin vuonna taas radan varressa talkoissa, mutta kesään / alkusyksyyn on alustavasti jotain suunnitteilla. Kertoilen näistä suunnitelmista sitten kun ensin pääsen treenaamaan ja pystyn hahmottelemaan jotain harjoitussuunnitelman tapaista.

      Jos tästä ei mitään kuukausien treenitaukoa tule niin syksyyn mennessä pitäisi päästä vielä kohtuulliseen kuntoon.

      Poista
  3. Varmaan eräskin seuraaja koputteli tietsikan ruutua ja luuli seurannan olevan kohdallasi jumissa. Oli aika epätodellinen olo todeta tapahtunut. Samalla tuo antoi varmasti monelle perspektiiviä jos joku. Aina voi sattua kaikenlaista. Todella haastava laji.

    Kuulostaa, että olet hiljalleen pääsemässä henkisesti tämän yli, joka on kaikkein tärkeintä - väheksymättä fyysistä puolta. Edelleen tsemppiä kuntoutumiseen! Varmasti huolella tehty pohja kantaa esim. Syksyn vaihtoehtoisiin haasteisiin, jos ei mene koko kesä lekkeriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin sanoa, että koko lailla epätodellinen olo oli itselläkin kun hyvän treenijakson jälkeen vuoden tärkein kilpailu päättyi käytännössä alkuhetkillä.

      Onneksi jalka tuntuu jo huomattavasti paremmalta ja tänään uskaltauduin jo kokeilemaan 6 km kevyttä juoksua vaikka tarkoitus oli vasta ensi viikolla kokeilla jalan kestävyyttä juosten.

      Poista
  4. Parhaat eivät aina ole voittajia...

    Uusia tilaisuuksia tulee varmasti.

    Kun saat jalan kuntoon niin ehdit vielä pohjan realisointiinkin tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pasi, kyllä minä olen sitä mieltä, että Torinon parhaat juoksijat olivat Florian Reus miehissä ja Katalin Nagy naisissa. Florian juoksi järkevän nousujohteisesti ja pystyi lopussa kontrolloimaan kilpailua mielensä mukaan. Katalin johti naisten kilpailua ilmeisesti startista alkaen - melko harvinaista 24 h juoksussa.

      Olihan Torinossa epäonnistuneiden juoksijoiden listakin aikamoinen "ultrajuoksun kuka kukin on", mm. viime vuonna maailman parhaan "Ei-Kouros" -tuloksen 285 km juossut Yoshikazu Hara, kolminkertainen Spartathlon-voittaja Ivan Cudin, kolminkertainen Spartathlon-voittaja ja naisten Spartathlon-reittiennätyksen haltija Szilvia Lubics kaikki jäivät kauas odotetuista tuloksistaan. Monien muiden lisäksi.

      Reusin seuraksi palkintopallille nousseet Pawel Szynal ja Robbie Britton olivat molemmat ainakin minulle melkoisia yllättäjiä, erityisesti Britton juoksi häkellyttävän kylmäpäisesti ja tasaisesti nousten vasta parin viime tunnin aikana kärjen tuntumaan.

      Vaikka minulla olisi jalka kestänyt niin mitaleille ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia ja taso oli sen verran kova, että kympin sakkiin sijoittuminenkin olisi vaatinut täydellistä suoritusta ilman mitään ongelmia (kuten kisaa edeltänyttä flunssa). Realistisesti ajatellen olisin voinut olla ehkä 20:n parhaan joukkoon Torinossa, mutta tuskin sen korkeammalla. Ja sekin olisi vaatinut ongelmatonta kilpailua. Tämä on tietenkin täysin turhaa spekulointia, mutta kuuluu urheiluun.

      Seuraava MM-kilpailu on kahden vuoden kuluttua - aikaisintaan - ja silloin mulla on 2 v enemmän ikää kuin nyt, Torinossa oli 30:n parhaan joukossa yksi 50 v täyttänyt juoksija, joten kyllä meikäläisen ura arvokisamenestystä ajatellen alkaa olla taputeltu vaikka asiaa miten pyörittelisi.

      Poista