Ringerike Ultrafestival 12 h - 28.04.2012

Ringerike Ultrafestival 12 h startti

Suuntasimme Nissanin keulan sateessa Gardermoenista kohti Hønefossia johtavaa tietä numero 35. Muutamaan kertaan TomTom ehdotteli kääntymistä sivutielle, ennen kuin oivalsin sen haluavan kiertää tietulliaseman. Hyväksyttyäni maksullisen reitin sain navigaattorin hiljaiseksi. Ajelin ohjeiden mukaisesti Hønefossin keskustaan, jossa huomasin paikan kertaluokkaa isommaksi kuin kuvittelin. Lisäksi varsin pian tuli selväksi, että Helgelandsmoen ei ole lähelläkään keskustaa, mutta missä hemmetissä se sitten on. Mukaan printtamamani karttatuloste oli niin epämääräinen, että sen avulla en osannut paikallistaa sen enempää nykyistä sijaintiamme kuin määränpäätämme. Haeskeltuani aikani tuloksetta TomTomin kartoista ja hakuehdoista sopivia kohteita kaivoin taskustani puhelimen ja kirjauduin GoogleMapsiin, josta muutamassa sekunnissa sain selvitettyä, minne olemme menossa.

Matkaa Hønefossin keskustasta Helgelandsmoeniin oli hyvinkin kymmenkunta kilometriä, mutta olimme silti perillä hyvissä ajoin iltapäivällä. Kirjauduimme sisään General Hotelliin ja veimme tavaramme tilavaan huoneeseen - jälkeenpäin kuulimme että hotelli on entinen kasarmi, joka selittää reilun kokoiset huoneet. Suunnistimme hotellin yhteydessä toimivaan pizzeriaan, jonka ruokalistalta löytyi myös spagettiannos, joka tuntui kilpailua edeltävän illan ateriaksi pizzaa paremmalta valinnalta. Ruokaa odotellessamme Ringerike Ultrafestivalin kilpailunjohtaja Tommy Støa kävi toivottamassa meidät tervetulleeksi ja ohjeisti meidät hyvin niin reitin kuin tulevan kilpailun suhteen. Todella hieno ele, joka sai meidät tuntemaan itsemme aidosti tervetulleiksi.

Syötyämme kävimme tutustumassa aivan hotellin lähellä sijaitsevaan kilpailureittiin ja katsoimme sopivan paikan omalle huoltopisteellemme järjestäjien huoltopisteen läheisyydestä. 1,2 km mittainen reitti oli osittain edestakainen, tehden kummassakin päässä pienen kierroksen. Reitin edestakaisella osalla oli pieni mäki, joka huoltopistettä lähestyttäessä juostiin ylöspäin. Noin sadan metrin matkalla oli nousua muutama metri.

Reitin kierrettyämme palasimme hotelliin ja lepäilimme loppuillan huoneessamme. Koska kilpailun startti tapahtui jo aamukuudelta soi herätyskello neljältä. Herättyämme kävin noutamassa aamupalatarvikkeeni jääkaapin virkaa toimittavasta auton takakontista ja totesin ulkoilman lämpötilan olevan parin plusasteen luokkaa. Päivästä näytti kuitenkin olevan tulossa aurinkoinen. Hetken varusteita arvottuani valitsin lyhyet trikoot ja niiden päälle pitkät, lämpötilan mahdollisesti noustessa voisin tarvittaessa nopeasti vähentää vaatetusta. Yläkropan suojaksi lyhythihainen paita ja käsivarsiin irtohihat. Vielä hanskat käteen ja pipo päähän niin kilpailuasuni oli valmis. Ensimmäisten kierrosten aikana ylläni oli myös verryttelytakki, jonka heitin pois parin kierroksen jälkeen.

Norjalainen kondis.no oli ennakkojutussaan nostanut ainoaksi suosiksi Norjan 24 h ennätystä 255,764 km hallussaan pitävän Jon Harald Bergen. Myös tänä vuonna 59 vuotta täyttävä superveteraani Lars Dørum arvioitiin suosikkien joukkoon, samoin 55-vuotias Per Audun Heskestad. Lisäksi artikkelissa mainittiin mukana olevan erään suomalaisen... Omaksi tavoitteekseni olin asettanut Tero Hyppölän maantiereittien Suomen ennätyksen 136,575 km rikkomisen. Uskoin, että minulla olisi kaiken onnistuessa mahdollisuudet juosta noin 138 - 140 km.

Pari kierrosta juostu, kärjessä Rakeie, Berge, Tomppo

Startin tapahduttua kärkeen säntäsi edellisvuonna runsaat 129 km juossut isäntämaan Hans Edgar Rakeie, jonka vauhdin arvelin tasaantuvan viimeistään puolivälin jälkeen. No, se tasaantui reilusti aikaisemmin. Rakeien hyytymiseen saakka vuorottelimme Bergen kanssa kakkospaikalla, sijoitusten vaihdellessa huoltopisteellä tai vedenheittotauoilla. Alkuhetkien aikana saimme nauttia luonnon heräämisestä uuteen aamuun auringon hivuttautuessa vähitellen, linnunlaulun säestämänä, esiin. Auringon näyttäytyessä alkoi lämpötila vähitellen nousta ja pian tuli aurinkolaseille käyttöä.

Ensimmäisten tuntien aikana sain pysähdellä tiuhaan tahtiin heittämään vettä ja toisella tunnilla alkoi alavatsassa tuntua painetta suurimuotoisempaankin tyhjennykseen. Onneksi reitin varrella oli sen verran pusikkoa, että sain hoideltua myös kiinteämmän jätteen poistamisen tarvitsematta poiketa huoltorakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevaan WC:hen. Runsaan parin tunnin juoksemisen jälkeen aineenvaihduntani alkoi rauhoittua ja sen jälkeen nesteenpoistopysähdyksiä tuli loppumatkalle vain muutama.

Tarkoitukseni oli lähteä liikkeelle niukasti alle 5 min/km vauhdilla ja pyrkiä pitämään vauhti mahdollisimman tasaisena. Vauhtia seurasin ranteessani olevasta Garmin Forerunner 310XT:stä. Hyvistä aikomuksista huolimatta ensimmäinen kilometri lipsahti peräti 4.30. Koetin painaa jarrua ja sainkin hidastettua toisen kilometrin peräti viisi sekuntia hitaammaksi. Tämä ei voi päättyä hyvin... Vitonen täyttyi Garminin mukaan niukasti yli 23 minuutin ja kymppi tuli täyteen reilussa 47 minuutissa, minuutteja tavoitevauhtia edellä. Ensimmäisen tunnin aikana matkaa kertyi 12,6 km, toisen tunnin useat tyhjennystauot pudottivat keskivauhtia siten, että kahden tunnin kohdalla matkaa oli takana 24,6 km, juoksuvauhdin pysytellessä yhä alle 5 min/km. Kolmen tunnin täyttyessä olin juossut 37,0 km.

Jos joskus kisaraporttini ovat olleet melkoisen karua luettavaa niin tällä kerralla juoksun aikana ei - parin ensimmäisen tunnin aikaista vatsan yliaktiivisuutta lukuun ottamatta - ollut erityistä dramatiikkaa. Kovasta alkuvauhdista huolimatta juoksu oli koko ajan rentoa eikä energian imeytymisen kanssa ollut ongelmia. Eniten huolestutti kovanpuoleinen alkuvauhti ja keskityinkin miltei koko kilpailun ajan vauhdin kontrollissa pitämiseen. Liialliseen jarrutteluun en kuitenkaan halunnut ryhtyä, se voi jumittaa jalat yhtä tehokkaasti kuin liian kova vauhti.

Kuuden tunnin kohdalla olin taittanut 73,4 km ja kuudes tunti oli ensimmäinen, jonka aikana etenin alle 12 km. Tässä vaiheessa radalle tulivat kuuden tunnin kilpailun juoksijat, joten rataa kiertävien juoksijoiden määrä moninkertaistui. Muistaakseni näihin aikoihin kuulin Jaanalta, että Bergellä oli ongelmia siitepölyallergiansa kanssa ja hän oli tiettävästi varsin lähellä keskeyttämistä. Koska kilpailun voittajalle oli luvassa 3000 Norjan kruunun rahapalkinto koetin juosta mahdollisimman rennosti loppuun, sillä tiesin että Suomen ennätyksen rikkoutumiseen riittäisi loppumatkalle 5.20/km vauhti. Juoksuvauhti pysytteli kuitenkin koko ajan lähellä 5 min/km vauhtia. 100 km täyttyi ajassa 8.18.40, tavoiteajan ollessa 8.30.

Uusi maantiereittien SE on tosiasia

Viimeisen tunnin alkaessa olin juossut 131,9 km, ennätykseni oli siis parantunut runsaalla kolmella kilometrillä, siinä vaiheessa olin varma 140 km ylityksestä. Suomen ennätys rikkoutui, kun aikaa oli jäljellä runsaat puoli tuntia ja näihin aikoihin aloin laskea mahdollisuuksia 144 km ylittämiseen, tarkoittaisihan se alle 5 min/km keskivauhtia. Sen verran alkoi kuitenkin jaloissa painaa, että vauhti ei yrityksistä huolimatta juuri kiihtynyt, joten olin jo mielessäni luovuttanut tämän rajan tavoittelun. Kunnes viimeisen kerran huoltoalueen ohittaessani huomasin tulosmonitorista, että minulla oli koossa 143,2 km. Aikaa oli jäljellä noin 3,5 minuuttia. Puristin viimeiset minuutit niin kovaa kuin pystyin - Garminin mukaan 4.15/km vauhtia - ja kun aikaa oli jäljellä minuutti tiesin juoksevani 144 km täyteen. Loppulaukauksen pamahtaessa olin ylittänyt kyseisen lukeman 19 metrillä. Juoksu-urani kolmas Suomen ennätys syntyi huomattavasti helpommin kuin kaksi edellistä SE-tulosta.

Juoksun päätyttyä olin suhteellisen hyvissä voimissa, joskin hieman hämmentynyt tuloksesta. En villeimmissä unissanikaan uskonut juoksevani kuin korkeintaan niukasti yli 140 km. Kilpailun jälkeen huoltoalueella vallitsi pienoinen epätietoisuus, missä ja milloin palkintojenjako on. Lopulta oikea paikka löytyi hotellistamme.

Palkintojenjaossa odotti vielä yllätys kun ykköspalkinnosta luvatun 3000 NOK:in lisäksi minulle ojennettiin Gjermund Sørstadin edellisvuonna Ringerikessä juokseman Norjan ja pohjoismaiden ennätyksen 147,985 km rikkojalle luvattu 3000 NOK palkinto Suomen ennätyksestä. Norjan ennätys kun jäi tällä kerralla rikkomatta. Hieno arvostuksen osoitus kilpailun järjestäjiltä.

Kilpailun jälkeen koitti vielä toinen yllätys kun DUV:in tilastosivua tutkiessani huomasin tuloksen 144,019 km oikeuttavan tällä hetkellä maailmantilaston ykköspaikkaan. Edellisvuosien tilastoja vilkaisemalla vaikuttaa, että tuollaisella tuloksella on lähes joka vuosi oltu viiden parhaan joukossa. Ei ihan huono tulos...

6 h ja 12 h kilpailujen kolme parasta palkintolautasineen ja hedelmäpusseineen

• Tulokset
• Ringerike Ultrafestival Website
• kondis.no: Karlsen og Tomppo vant 12-timers
• endurance.fi: uutinen
• Kuvia (Jaana Tomppo)
• Video: Del 1/3 (Arild Braadalen)
• Video: Del 2/3 (Arild Braadalen)
• Video: Del 3/3 (Arild Braadalen) 

Urani ensimmäiset rahapalkinnot