Endurance 24h

Pari kierrosta menty (kuva: Antti Näreaho)

Vuoden 2016 ensimmäinen ultrastartti jatkoi edellisvuosilta tuttuja latuja ja hyvän valmistautumisen jälkeen tuloksena oli epäonnistuminen. Toki joku voi perustellusti olla sitä mieltä, että 210 km on kohtuullisen hyvä tulos, mutta rehellisyyden nimissä, ei sellaisen tuloksen juoksemiseen tarvita yli 6000 km vuosiharjoittelua tai 260 km treeniviikkoja, puoletkin riittäisi.


Kilpailun alla olin perinteiseen tapaan aavistuksen hermostunut, mutta silti kohtalaisen luottavainen kuntoni suhteen. Lähtölaukauksen jälkeen aloitin varsin rauhallisella vauhdilla ja hieman yllätyin kun vain Tero Hyppölä säntäsi edelleni. Muutaman kierroksen jälkeen ohitse kiirehtivät tanskalaiset Michael S.K. Mortensen ja Kim Klitgaard Sørensen sekä suomalainen Olavi Kotro, joista kaksi viimemainittua pitivät alkutunneilla varsin reipasta vauhtia.

Itse juoksin ensimmäisten tuntien aikana noin 11,4 - 11,3 km/h ja silti juoksu tuntui omituisen tahmealta. Odottelin kropan lämpenemisen myötä olon helpottuvan, mutta kävikin päinvastoin: hallissa oli niin tukalan kuuma, että muutaman tunnin jälkeen kuumuus alkoi toden teolla ahdistaa ja juoksu muuttui entistäkin vaikeammaksi. Jo kolmen tunnin jälkeen alkoivat sekä etu- että takareiteni kipuilla ja neljän tunnin paikkeilla etureidet olivat täysin jumissa. Todella kummallista, olen talven mittaan tehnyt useita 40 - 50 km lenkkejä Esport Arenalla enkä kertaakaan ollut kokenut vastaavaa. Kipeistä reisistä huolimatta pystyin pitämän kohtuullista vauhtia aina kahdeksaan tuntiin saakka. Silloin vatsani alkoi oireilla. Jo hieman aikaisemmin olin huomannut, että nesteet eivät tahtoneet imeytyä. Kiitos kysymystä, suolaa oli juomissa varmasti riittävästi. Kahdeksan tunnin jälkeen alkoi kilpailun loppuhetkille saakka jatkunut oksentelu, joka tyhjensi elimistön totaalisesti.

Jonkun aikaa koetin sinnitellä ja pystyin toistuvien pahoinvointikohtausten välissä hetkittäin juoksemaan kelvollista vauhtia. Reilusti ennen puoltayötä jouduin kuitenkin heittämään henkisesti pyyhkeen kehään ja keskityin vain pysymään radalla kilpailun loppuun saakka, sillä parin ennen aikojaan päättyneen 24 h kilpailun jälkeen jo loppuun saakka radalla pysyminen alkoi tuntua tavoittelemisen arvoiselta suoritukselta. Tässä tavoitteessani lopulta onnistuin.

Lopputulos 210,313 km, uran yhdeksäs yli 200 km 24 h juoksu ja sattumalta myös yhdeksäs sija kovatasoisessa kilpailussa, jossa peräti 22 juoksijaa ylitti 200 km rajan.

Sen verran rauhallisella tahdilla kilpailun jälkipuolisko sujui, että jo pari päivää kilpailun päättymisen jälkeen kroppa tuntui täysin palautuneelta. Siitä huolimatta pidin viikon verran totaalilepoa harjoittelusta, vasta tänään tein ensimmäisen - erittäin kevyen - juoksulenkin kilpailun jälkeen. Seuraava kilpailu on jo suunnitteilla, mutta siitä mahdollisesti lisää seuraavassa päivityksessä.