Endurance 24h

Pari kierrosta menty (kuva: Antti Näreaho)

Vuoden 2016 ensimmäinen ultrastartti jatkoi edellisvuosilta tuttuja latuja ja hyvän valmistautumisen jälkeen tuloksena oli epäonnistuminen. Toki joku voi perustellusti olla sitä mieltä, että 210 km on kohtuullisen hyvä tulos, mutta rehellisyyden nimissä, ei sellaisen tuloksen juoksemiseen tarvita yli 6000 km vuosiharjoittelua tai 260 km treeniviikkoja, puoletkin riittäisi.

Vko 19-22 / 2015

4. - 31.5.2015:

Hiljaista on ollut, niin blogin päivittämisen, harjoittelun kuin työllistymiseni suhteen. Jo parantuneeksi luulemani takareisivaiva teki comebackin, mutta sen suhteen alkaa tilanne lopultakin näyttää paremmalta. Vamman varsinainen syy jäi mysteeriksi, sillä ei ollut varaa mennä yksityislääkärin kautta magneettikuvaukseen ja kunnallisella puolella jonkun satunnaisen maajoukkueurheilijan takareisivamma tuskin olisi oikeuttanut magneeettilähetteeseen ja vaikka olisi oikeuttanutkin niin kuvaukseen olisin päässyt ehkä keväällä 2016.

15 viikon treeniohjelma puolimaratonille

Kun kaikki kuntoiluaiheiset lehdet, blogit sun muut foorumit ovat kesän lähestyessä täynnä harjoitusohjelmia puolimaratonille niin heitän myös oman korteni kekoon esittelemällä yhden tavan harjoitella, tavoitteena "puolimaraton vuorokaudessa".

Varoitus: jokainen kokeilee tätä omalla vastuullaan.

Vko 14-16 / 2014 - Taas telakalla

Etelä-Suomalaista erämaamaisemaa upeimmillaan

31.03. - 21.04.2014:

Lähes pari kuukautta pystyinkin harjoittelemaan ennen kuin jo parantuneeksi kirjattu akillesjänteeni alkoi taas vaivata.

Viikolla 14 oli tarkoitukseni aloittaa ensimmäinen nousujohteinen määräjakso kohti kesäkuun puolivälissä juostavaa Laulasmaa Ultraa. Tämä viikko menikin vielä kohtuullisesti, joskaan määrää ei tullut lähellekään suunnitellusti: Viikko yhteensä vain 10,5 h, huolimatta Endurancen viikonloppuleiristä Vierumäellä.

Viikko 15 meni erinäisten syiden puolesta harjoittelun suhteen läskiksi, viikon harjoitusmäärä jäi seitsemään tuntiin, lähinnä parin turhan lepopäivän takia. Perjantaina kävin hierojalla ja vaikka mainitsin, että edellisen hierontakerran jälkeen akillesjännettä oli särkenyt pari päivää murjoi hän jännettä vielä edelliskertaakin raivokkaammin. Tunnetuin seurauksin.

Lauantain Karhu-viestiin jouduin mukaan puolipakolla ja väänsin 5,2 km osuuteni surkealla 3.51/km keskivauhdilla myrskyiseen myötätuuleen joka riipi ajasta pois varmasti 5-6 sekuntia per kilometri. 

Sunnuntain penkkiurheilijan unelmapäivää (Lontoon maraton ja Paris-Roubaix, yhteensä työpäivän verran huimaa penkkiurheiluviihdettä) oli tarkoitukseni juhlistaa kuuden tunnin kevyellä juoksumattolenkillä. Jo kahden tunnin kohdalla alkoi vasemmassa akillesjänteessä tuntua ikävältä. Vaihdoin jalkaan toiset kengät, joihin olin pohjallisen alle tehnyt lisäkorotuksen kantapään alle. Siitä ei kuitenkaan ollut apua ja 2,5 tunnin kohdalla jalka tuntui jo todella ikävältä. Puoliväkisin väänsin kolme tuntia täyteen ja painelin suihkuun.

Viikko 16 menikin sitten täysin harakoille urheilun suhteen. Alkuviikosta akillesjänne oli niin kipeä, että maanantainen Suomi-Juoksun reitinmittaussessio kävelyineen ja pyöräilyineen oli todella tuskallinen kokemus. Koko viikko meni nilkuttaessa ja särkylääkkeitä popsiessa. Venyttelyä kokeilin, mutta vaikuttaa siltä, että mitä enemmän jännettä koetti venyttää sitä kipeämmäksi se tuli. 

Siinä se on: tulehtunut akillesjänne. 

Pääsiäisenä saatiin Suomessa nauttia mahtavan upeista ulkoilukeleistä, mutta oma liikuntani jäi Jaanan kanssa tehtyihin, sinänsä hyvänmittaisiin kävelylenkkeihin.

Lauantaina teimme kahden tunnin vaelluksen Piikkiön Linnavuoren poluilla, sunnuntaina kiersimme Teijon retkeilyalueen polkuja kolmen tunnin ajan. Kuten muutama muukin ulkoilija, enpä muista koskaan aikaisemmin nähneeni moista ruuhkaa Teijon poluilla. 

Pääsiäismaanantaina kävimme Ruissalossa patikoimassa kaksi tuntia. Tällä lenkillä uskalsin kokeilla varovaista hölkkää ensimmäisen kerran yli viikkoon: tein lenkin aikana 12 x 1 min hölkkäpätkät yhdeksän minuutin kävelypalautuksilla. Ei jalka todellakaan normaalilta tuntunut, vaikka kevyesti pystyin juoksemaan ilman suurempaa irvistelyä.

Laulasmaa Ultran starttiin on aikaa alle 2 kk ja tällä hetkellä ajatus 211 km juoksemisesta tuntuu osapuilleen yhtä realistiselta kuin melontaretki maasta kuuhun. Ihmeisiin en usko ja valitettavasti myös luottamukseni nykypäivän urheilulääketieteeseen alkaa olla varsin matalalalla.