Esimakua keväästä

Aurigonnousu Limassolissa

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt muutama viikko. Syy hitaaseen päivitystahtiin ei valitettavasti ole kaiken vapaa-ajan syövä määräharjoittelu, vaan yksinkertaisesti laiskuus. Pari viime viikkoa tosin ovat harjoituksellisesti sujuneet ilman mainitsemisen arvoisia ongelmia.

Vko 7: 7:42 / 87 km
Vko 8: 12:27 / 152 km
Vko 9: 11:38 / 138 km

Viikko 7 meni lähinnä lähestyvän talviloman odotuksessa ja harjoitusmäärät jäivät vaatimattomaksi. Vastavuoroisesti myös tehot olivat matalalla. Lauantaina 18.2. hyppäsimme Helsinki-Vantaalla Jaanan, Danielin sekä jälkimmäisen pelikaverin Matiaksen kanssa lentokoneeseen, suuntana Limassol, jonne saavuimme puolenyön maissa, suhteellisen nälkäisinä. Onnekkaasti hotellin lähistöltä löytyi vielä auki oleva kebab-paikka, jonka omistaja ei heittänyt meitä ulos, vaikka saapastelimme sisään minuutti ennen sulkemisaikaa.

Sää oli koko viikon ajan mukavan keväinen, päivälämpötilojen vaihdellessa +10°C ... +18°C välillä. Sateelta vältyimme, mutta parina päivänä myrskylukemia lähennellyt tuuli sai ilman tuntumaan todellista viileämmältä. Matkan pääpaino oli tietenkin muualla kuin juoksemisessa, mutta kohtuullisesti sain viikon aikana juostuakin. Kaikki lenkit tein t-paidassa ja shortseissa, mukaan raahatut pitkät trikoot osoittautuivat täysin turhaksi painolastiksi. Olin tehnyt ennakkoläksyni huonosti, enkä ollut vaivautunut hankkimaan alueen ulkoilukarttoja etukäteen, joten melkoisen osan lenkeistä tein Limassolin rantabulevardin tuntumassa kulkevilla betonisilla jalkakäytävillä. Muutamana päivänä poikkesin sisämaahan kohti vuoristoa, mutta varsinaiseen vuoristoon en käytettävissä olleen ajan puitteissa ehtinyt. Lisäksi kuulimme, että Troodosvuoriston korkeimmilla huipuilla oli pari metriä lunta, joten sinne ei senkään takia näin talvikelejä pakoon lähteneenä kiinnostanut lähteä.

Viikon loppupuolella oli jo näin lämmintä.

Lomaviikon lenkkeilyt:

• Su: 15,1 km (1:20, 5:16/km). Suuntasin heti hotellilta lähdettyäni poispäin rannasta, kohti horisontissa häämöttäviä vuoria. Muutaman kilometrin juostuani tie muuttui melkoisen kapeaksi ja kuoppaiseksi. Huomasin myös lönkytteleväni kahden noin 400-metrisen mäen välisessä tasaisessa laaksossa, mutta missään ei näkynyt ylöspäin johtavaa tietä. Lopulta käännyin takaisin rantaa kohti ja arvottuani hetken oikeaa risteystä päädyin kiertämään pienen lisälenkin ennen hotellille paluuta.
• Ma: 11 km kiihtyvä (49 min). Miltei koko päivä kului Kyproksen kahtia jakautuneeseen pääkaupunkiin Nikosiaan suuntautuneella retkellä. Mielenkiintoinen paikka, mutta paluu hotellille tapahtui vasta illan jo hämärryttyä. Koska en ollut vakuuttunut paikallisen katuvalaistuksen riittävyydestä suuntasin hotellimme hyvin varustetulle kuntosalille juoksumatolle.  Juoksin 10 km kiihtyvällä vauhdilla, aloittaen 5 min/km vauhdista ja kiihdyttäen lopussa 3.40/km tasolle. Loppuun vielä kilometri verryttelyä ja porealtaaseen huoltamaan lihaksia. Ja parisuhdetta.
• Ti: 36,2 km (2:55, 4:48/km). Hyppäsin aamulla paikallisbussiin, jolla ajoin Limassolin uuteen satamaan. Olin kartasta katsonut reitin sataman lähellä sijaitsevan Suolajärven ympäri ja jotta lenkki ei jäisi liian lyhyeksi oli tarkoitukseni juosta vielä kymppi satamasta takaisin hotellille. Loppujen lopuksi järven kiertävälle lenkille tuli mittaa noin 26 km, mitä olin kuvitellut koko lenkin pituudeksi. Harkitsin loppumatkan tekemistä bussilla, mutta koska juoksu sujui hyvin jatkoin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti juosten hotellille, jossa Jaana jo hieman ihmetteli viipymistäni. Eväänä lenkillä oli puoli litraa vettä, mutta siitä huolimatta minulla ei ollut mitään ongelmia jaksamisen kanssa. Hieno lenkki.



Pafos

• Ke: 12,6 km (1:00, 4:45/km). Kävimme päivällä omatoimiretkellä Pafoksessa, joten lenkille lähtö jäi taas pitkälle iltapäivään. Ehdin lähteä valoisan aikaan, mutta ennen lenkin loppua oli jo täysin pimeää. Juoksin edestakaisin Limassolin rantabulevardia, vauhtia lievästi loppua kohti kiihdyttäen.

  

  Germasogeian kylä



Germasogeian pato

• To: 32,0 km (2:43, 5:06/km). Tämän oli tarkoitus olla viikon pitkä lenkki. Suuntasin kohti läheistä Germasogeian kylää ja jatkoin eteenpäin Germasogeian padolle, jossa oli opaste 4 km päässä sijaitsevalle luontopolulle. Matka padon ylittävältä sillalta jatkui runsaan kilometrin mittaisen nousun muodossa, sen jälkeen seurasi pitkiä nousuja ja laskuja, kunnes seurasin luontopolulle johtavaa opastetta alas tekojärven rannan tuntumaan. Rannan tuntumassa kulkeva pikkutie muutti vähitellen kivikkoiseksi poluksi, joka lopulta sukelsi ikävän näköiseen piikkipensaaseen.Siinä vaiheessa käännyin takaisin ja minulle jäi epäselväksi mitä lukemattomista järven tuntumassa kulkevista poluista olisi pitänyt seurata luontopolulle päästäkseni. Ehkä se kartta olisi sittenkin pitänyt hankkia. Palasin takaisin padolle ja jatkoin patoaltaan toista puolta kohti vuoria. Hetken kuluttua edessä oli vähintään 1,5 km mittainen ja jyrkkydeltään luokkaa "riittävä" oleva töyssy, jota aikani reidet hapoilla vähän yli 6 min/km vauhdilla kiivettyäni käännyin takaisin ja suuntasin kohti hotellia. Upea lenkki vaikka loppua kohti pitkät alamäet saivatkin reidet huutamaan armoa ja lenkki jäi aavistuksen suunniteltua lyhyemmäksi.

  

  Lenkin kääntöpiste
  
  

• Pe: aamu: 16,5 km (1:25, 5:08/km). Aamulenkki Limassolin rantabulevardin betonisella kävelytiellä, seassa pieni pätkä rantahietikkoa ja kivikkoa. Ensimmäiset kilometrit olivat todella vaikeat täysin jumissa olevien reisien valittaessa joka askeleella betonin kovuudesta. Loppua kohti juoksu alkoi kuitenkin sujua jo lähes normaalisti.
• Pe: ilta: 10,5 km (50 min, 4:46/km). Pikkulenkki jo tutuksi tulleeseen Germasogeian kylään ja takaisin pienen navigointivirheen seurauksena Limassolin keskustan ja rantabulevardin kautta.
• La: 16,5 km (1:21, 4:54/km). Aamulenkki Germasogeian patoaltaalle ja viimeisen kerran padolta lähtevä kilometrin mäki kiiveten. Alas juostessa edes jumissa olevat reidet eivät harmittaneet niin paljon kuin tietoisuus siitä, että seuraavan lenkin teen kotimaassa lumen ja jään seassa.Iltapäivällä, lentokoneen lähtöä odotellessa ehdin muutamaan otteeseen tarkistaa puoliltapäivin käynnistyneen Endurance 24 h -kilpailun tilanteet ja David Brickhill-Jonesin käsittämättömän alkuvauhdin.
• Su: 17,1 km (1:23, 4:51/km). Kotiin palasimme sunnuntaiaamuna kuuden maissa ja mukava yllätys oli, että lumiaura oli puskenut pihallemme metrin korkuisen vallin, joka oli jäätynyt kivikovaksi. Pisteet kuitenkin Kaarinan kaupungille siitä että yksi soitto kaupungin teknisen osaston päivystypuhelimeen riitti ja aura tuli puolessa tunnissa soiton jälkeen raivaamaan vallin. Lumitöiden tekemisen jälkeen aamupäivä kului E24h-kilpailun viimeisiä tunteja netistä seuraten ja oman harjoituksen vuoro oli iltapäivällä kilpailun päätyttyä. Taas oli Sarvat jalassa jäisille teille suuntautuneella lenkillä. 

Tervetuloa kotiin!

Loman jälkeinen viikko kului pakkaseen ja arkirutiineihin sopeutumisen merkeissä. Sen verran edellisen viikon kovalla alustalla juostut kilometrit kropassa tuntuivat, että pidin tiistaina suosiolla lepopäivän ja muuten juoksin suurimman osan viikon kilometreistä juoksumatolla.

Tänään hiihdettiin  Ruotsissa jo 88. kerran perinteinen Vasaloppet-hiihto Sälenistä Moraan ja koska FST5 teki hienon kultturiteon lähettämällä koko kilpailun suorana lähetyksenä päätin yhdistää huvin (=urheilun katsomisen) ja hyödyn (=ruotsinkielen opiskelun) siten, että tein juoksumatolla 50 km kevyen lenkin hiihtoa TV:stä katsellen.

Käsittämätöntä kuinka maailman parhaat klassikkokilpailujen hiihtäjät pystyvät runttaamaan 90 km ilman pitovoiteita pelkällä tasatyönnöllä. Yläkropassa täytyy olla ruutia melkoisesti. Voittaja Jörgen Brinkin keskivauhti oli 2:25/km. Uskomatonta.