Vko 14-15/2012

Pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Kuten silloin arvelin vaati 201 km harjoitusviikko perään reilua keventelyä. Kun samoihin aikoin ilmaantui pieniä nuhan oireita päätin suosiolla pitää erittäin kevyen viikon. Tein jopa radikaalin päätöksen jättää juoksukamat kotiin kun lähdimme pääsiäisenä Belgiaan tapaamaan vaihto-oppilasvuottaan viettävää Juliaa. Näin viikkoon tuli peräti kolme lepopäivää.

Kun sää Belgiassa oli yhtä kylmä kuin kotimaassa ei päätös harmittanut edes perillä. Vaikka olenkin usein todennut juoksemisen olevan paras tapa tutustua uusiin matkakohteisiin oli Belgian matka hieno kokemus juoksemattomuudesta huolimatta. Hyvin paikat ja ranskan kielen hallitsevan paikallisoppaan opastuksella ehdimme parissa päivässä nähdä niin Brysseln keskeiset nähtävyydet, Bryggen hienon keskiaikaisen kaupungin sekä lähellä Ranskan rajaa sijaitsevan Tournain, jonka esikaupunkialuella Julia vaihto-oppilasvuottaan viettää varsin eläimellisessä seurassa. Sananmukaisesti. Taloudessa kun on runsaan kolmenkymmenen (!) koiran lisäksi muutamia kissoja, kukkoja, kanoja, vuohia, poneja, undulaatteja ja ties mitä eläimiä.

Viikon 13 harjoitusmäärä oli varsin maltillinen 5 h 24 min / 62,7 km, sisältäen siis kolme täydellistä lepopäivää. Viikon pisin lenkki oli tiistaina juoksemani kevyt 25 kilometrinen.

Kevyen viikon jälkeen oli vuorossa viimeinen määräviikko ennen Norjassa 28.4. juostavaa Ringerike Ultrafestival 12 h -kilpailua. Tehoharjoittelut pidin tällä(kin) viikolla minimissä ja keskityin rentoon pk-lenkkeilyyn, jota kertyi yhteensä 11 h 56 min / 152,1 km. Lauantaina juostiin 35. Karhu-Viesti Raumalta Poriin ja Endurance osallistui taas yleisurheiluseurat-sarjaan. Joukkueen kasaamisessa oli totutusti omat haasteensa ja pientä närää aiheutti allekirjoittaneen vastahankaisuus juosta Karhu-viestissä. En kuitenkaan halunnut riskeerata edessä olevaa 12 h kilpailua telomalla takareisiäni. Se olisi ollut enemmän kuin todennäköistä kun en ole tehnyt yhtään kovavauhtista harjoituslenkkiä koko talvena ja lyhyissäkin vauhdikkaammissa kiihdytyksissä takareiteni ovat oireilleet.

Kari Salomaa tuo Endurancen Karhu-viestin maaliin

Endurance sai lopulta liikeelle tasaisen ja vahvan joukkueen, jolla irtosi tyydyttävä seitsemäs sija kilpasarjassa vähemmän tyydyttävällä ajalla 3.00.15. Pientä harmitusta aiheutti myös minuutin tappio Finnish Marathon Runnersille. Perinteiseen Karhu-viesti -tyyliin osuusajat ja jossain määrin myös loppuajat ovat tänäkin vuonna enemmän tai vähemmän arpomalla generoituja. Virallisen tulosluettelon mukaan kun esim. Endurancen ankkuri kävi tiukan kirikamppailun sijoituksestaan loppusuoralla voittaen seuraavaksi sijoituneen joukkueen vain viidellä sekunnilla. Todellisuudessa Karhu-hallin juoksuradalla ei näkynyt yhdenkään toisen joukkueen ankkuria Karin tuodessa Endurancen viestiä maaliin. Kuulin myös osuusajoissa olleen jopa minuuttien heittoja juoksijoiden omilla kelloilla ottamiin aikoihin. Tämä tulosten arpominen on oleellinen ja vuodesta toiseen toistuva osa Karhu-viestiä, sijoitukset lienevät kuitenkin - ainakin suurimmaksi osaksi - oikein. Se 15 sekuntia silti ihmetyttää...

Masku-maratonin startissa. Voittaja Kari Hannonen #42

Tänään puolestaan juostiin Varsinais-Suomen maratonkauden avaustapahtuma, 9. Masku-Maraton. Koska tämä perinteinen ja tunnetusti hienosti järjestetty tapahtuma sopi ajallisesti hyvin seuraavaan kilpailuuni päätin juosta kilpailua edeltävän viimeisen vauhdikkaan pitkän lenkin Maskussa. En asettanut juoksuun mitään tarkkaa aikatavoitetta, vaan tavoitteena oli juosta rennosti ja kroppaa säästellen. Alamäkivoittoinen ensimmäinen kilometri lipsahti peräti 3.59, jonka jälkeen jarrutin vauhtia rajusti ja se tasaantui 4.15-4.20/km tasolle. Vauhti pysytteli kohtalaisen tasaisena, mitä nyt reippaahko tuuli ja reitin ylämäet hieman aiheuttivat heittelyä. Jokaisella huoltopisteellä otin pari mukillista järjestäjien urheilujuomaa ja kävelin juodessani rauhallisesti 20-30 sekuntia. Sijoituksesta en ollut kiinnostunut, keskityin vain omaan suoritukseeni.

Viimeiselle 10,5 km kierrokselle lähtiessäni satuin kuulemaan kuulutuksen, että olen kolmantena. Hämmästelin mielessäni kilpailun heikkoa tasoa ja jatkoin hölkyttelyä. 33 km kohdalla sain liikenteenohjaajilta tiedon, että olen yhdeksän minuuttia kärkeä ja kaksi minuuttia kakkosta perässä. Sopii hyvin, ei ole mitään tarvetta kiihdyttelyyn. Pari kilometriä myöhemmin näin hämmästyksekseni suoran päässä maratonilla kakkosena juoksevan Jaakko Pyykösen selän. Jatkoin omalla vauhdillani ja ero supistui nopeasti, kunnes hieman 38 km jälkeen, juuri ennen kierroksen pisintä ylämäkeä, ohitin hänet ja siirryin kakkoseksi. Edes lopussa en kuitenkaan halunnut lähteä kiristämään vauhtia, vaan jatkoin tasaisella vauhdilla maaliin. Maalilinjan ylitettyäni sain kuulla hävinneeni voiton vain runsaalla kolmella minuutilla, sillä voittoon juosseen Kari Hannosen vauhti oli hidastunut melkoisesti viimeisillä kilometreillä. Onneksi en tiennyt tätä, olisi voinut olla melkoinen kiusaus vetää muutaman kilometrin kiihdytys loppuun. Nytkin jouduin hieman jarruttelemaan lopussa, sillä viimeisellä kierroksella tulin laskeneeksi, että kolmen tunnin alitukseen riittäisi 4 min/km vauhti viimeisille kilometreille. Maltoin kuitenkin olla kiihdyttelemättä ja juoksin loppuun alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Sen kolmen tunnin alituksen vuoro tulee joskus toiste.

Loppuaika 3.01.16 (4.17/km) oikeutti paitsi Masku-Maratonin kokonaiskilpailun kakkossijaan myös M45-sarjan voittoon, josta sain palkinnoksi 50 euron lahjakortin Maskun Kalustetaloon. Eihän tulos kovin ihmeellinen ole, mutta loppuaikaa tärkeämpää tässä harjoituksessa oli se, että juoksu pysyi rennon tuntuisena loppuun saakka ja siinä tavoitteessa onnistuin. Tästä on hyvä aloittaa keventely kohti vuoden ensimmäistä ultrakilpailua, jossa tavoitteena on reilu parannus omaan, kuuden vuoden takaiseen 12 h ennätykseeni 128,866 km.

• Kuvia Karhu-viestistä (Jari Tomppo)
• Hevoskuurin Karhu-viesti -uutinen
• Kuvia Karhu-viestistä (Teppo Laine)
• Masku-maraton: Garmin Connect 
• Kuvia Masku-maratonilta (Jaana Tomppo)

Vko 13/2012

Päättyvällä viikolla kevät eteni ainakin Etelä-Suomessa melkoisin harppauksin eikä edes loppuviikon lumisateesta muodostunut sellaista painajaista kuin ennakkoon pelkäsin. Joskin tätä kirjoittaessani sää näyttää melkoisen ikävältä: lunta tupruttaa taivaan täydeltä ja maa on valkoisena.

Maanantai: 14 km (4.57/km), kevyttä lenkkeilyä edellispäivän nelikymppisestä palautellen. Lenkin päälle tein vähän lihaskuntoharjoituksia kotona.

Tiistai: 36,4 km (5.01/km). Danielilla oli lätkämatsi Turussa, joten tarjolla oli harvinaislaatuinen tilaisuus juosta pitkä lenkki arki-iltana, päättyen klo 22. Aikaa olisi ollut 40 km lenkkiinkin, mutta tyydyin niukasti yli kolmen tunnin suoritukseen. Viikossa kevät oli edennyt jättiaskelin ja sellaisista paikoista, joista vajaa viikko sitten ei ollut mitään mahdolisuuksia juosta pystyi nyt juoksemaan ongelmitta. Lenkin alkupuolelle tosin osui runsaan kilometrin pätkä jäistä ulkoilureittiä, jossa vauhti putosi yli 6 min/km.

Keskiviikko: 12 km (5.05/km). Pitkästä aikaa juoksin sykemittarin kanssa, tarkoituksena tehdä oikeasti kevyt ja palauttava lenkki ja tässä tavoitteessa onnistuinkin varsin hyvin.

Torstai: Edellisiltana olin kiinnittänyt huomiota 10 vuotta palvelleen pesukoneemme epämääräiseen käytökseen ja torstai-iltapäivällä Jaana ilmoitti, että pesukone on rikki, kaputt, kuollut. Taloudessa, jossa pesukone pyörii vähintään kerran päivässä, monesti useamminkin, tilannetta voi verrata lievää suurempaan katastrofiin. Edes minun mieleeni ei juolahtanut ehdottaa, että odotellaan josko lähiaikoina olisi hyviä pesukonetarjouksia jossakin. Ei, ainoa toimintamalli oli lähteä heti työpäivän jälkeen ostamaan uusi pesukone. Sellainen, jonka saa saman tien mukaan ilman viikkokausien odottelua. Sopiva kone löytyikin, vieläpä sellainen, johon rahamme riittivät ja hieman klo 17 jälkeen se oli lastattu auton takakonttiin. Kun pesukone oli saatu kyytiin annoin auton avaimet Jaanalle ja lähdin juoksemaan Turusta kotia kohti, parin pienen mutkan kanssa 18 km (4.41/km).

Kotona oli edessä vanhan pesukoneen ulos raivaaminen ja uuden paikalleen asentaminen. Danielin avustuksella homma onnistui mallikkaasti ja pian oli edessä uuden pesukoneen ensimmäinen käytännön testaus lenkkivaatteilla. Puhdasta tuli ja toivottavasti tulee seuraavat kymmenen vuotta, kuten edeltäjällään.

Perjantai: Aamu: 7,2 km. Aamulla oli ohjelmassa työpaikkani virkistyskerhon järjestämä perinteinen Cooper-testi Kupittaan sisäradalla. En ollut valmistautunut tähän käytännössä millään tavalla, tavoitteena oli juosta 3000 m ja välttää loukkaantumisia. Lyhyen verryttelyn jälkeen matkaan Kupittaan ratakierroksen ulkopuolella kiertävää 200 m kierrosta. Kierrosajat vakiintuivat 44-45 sek tasolle ja jo toisella kierroksella jouduin kärkipaikalle, jossa pysyinkin kunnes jäljellä oli 1,5 min. Siinä vaiheessa minua pari vuosikymmentä nuorempi ja melkoisesti nopeampi Jens kehitti sellaisen kirin, johon en pystynyt vastaamaan. Lopputulokseni 3220 metriä riitti kakkosijaan, 80 m Jensin takana. Tyydyttävä suoritus talven ensimmäiseksi vauhdikkaammaksi harjoitusjuoksuksi, erityisen tyytyväinen olen siihen, että takareidet eivät suorituksen aikana tai sen jälkeen oireilleet.

Jaana lähti iltapäivällä Danielin lätkäjoukkueen kanssa Tukholmaan kauden päätösmatkalle, joten jäin viikonlopuksi yksin kotiin. Mitäpä sitä terve nuori mies sellaisessa tilanteessa tekisi muuta kuin treenaa riittävästi. Aloitin urakkani juoksemalla perjantai-illalla kevyen 13 lenkin juoksumatolla.

Lauantai: Optimistisesti olin laittanut herätyskellon soimaan kello 7, tavoitteena päästä ulos juoksemaan kello 8. Kellon soidessa hiljensin sen ja käänsin kylkeä. Aamulenkille vääntäydyin lopulta kymmenen aikoihin ja ulos päästyäni totesin siellä satavan lunta. Onneksi ei kovin pahasti pyryttämällä, joten haitta oli lähinnä henkistä laatua. Lähdin hölkyttelemään Hepojoentietä Paimion suuntaan ja takaisin tulin parin mutkan kautta, yhteensä 25 km (4.52/km).

Kello 15 käynnistyi Ateenassa 24 h juoksu, jossa mukana oli myös kolme suomalaisjuoksijaa. Juoksun seuraaminen netin kautta oli kuitenkin melko toivotonta, sillä tulostietoja tippui verraten harvakseltaan. Sen verran kuitenkin pystyi päättelemään, että suomalaiset olivat aloittaneet hyvää lopputulosta enteilevällä vauhdilla. Kello 19 oli vuorossa päivän toinen liikuntasuoritus: 21 km 4.44/km -vauhdilla helpon tuntuisesti.

Sunnuntai: Tänään pääsin lenkille jo hieman ennen aamukymmentä. Tarkoitukseni oli juosta noin 35 km, mutta jonkun matkaa köpöteltyäni aloin ynnäilemään viikon aikana kertyneitä kilometrejä ja päätin jatkaa 40 km saakka. Lopulta päädyin tekemään vielä yhden lisämutkan lenkin loppuun, joten matkaa tuli kaikkiaan 44,1 km keskivauhdilla 4.56/km. Tärkeämpää kuin keskivauhti oli se, että juoksu tuntui helpolta ja vauhti pysyi jokseenkin tasaisena alusta loppuun. Suihkun jälkeen laskin viikon kilometrit ja päädyin tulokseen 191 km.

Iltapäivällä oli vuorossa eräs ammattipyöräilyn kevätkauden suurista klassikkokilpailuista, Ronde Van Vlaanderen, josta Eurosport lähetti ratkaisuhetket suorana. Koska TV:n katselu - jopa niinkin hienon lajin kuin ammattipyöräilyn seuraaminen - on äärimmäisen passiivista puuhaa päätin hyödyntää tämän ajan ja juosta vielä kevyen kympin juoksumatolla nautiskellen hienosta urheilutapahtumasta Peter & Christian Selinin selostuksella. Valitettavasti maailman paras yhden päivän kilpailujen mies Fabian Cancellara kolaroi ja joutui keskeyttämään kilpailun. Tiettävästi miehen solisluu murtui, joka tarkoittaa sitä, että hän on varmuudella pois ainakin ensi viikonlopun Paris-Roubaix -kilpailusta. Cancellaran loukkaantumisesta huolimatta Ronden lopusta muodostui huikea jännitysnäytelmä, jossa kotikentällään ajanut Tom Boonen oli loppujen lopuksi kirissä suhteellisen ylivoimainen ottaen jo kolmannen voittonsa tässä klassikkokilpailussa.

Saunan jälkeen olikin aika ryhtyä kaivamaan Ateenan 24 h -juoksun lopputuloksia ja lopulta selvisi, että sekä miesten että naisten kilpailujen voitot tulivat Suomeen ja Endurancelle. Naisten kilpailun voittaja Tuula Ahlholm ylitti kolmantena suomalaisnaisena 200 km rajan juosten uudeksi ennätyksekseen 202,04 km. Miesten kilpailun voittoon juossut Petri Perttilä päätyi täsmälleen samaan tulokseen ja ylitti jo seitsemännen kerran urallaan 200 km rajan 24 h juoksussa. Tämä nosti hänet Suomen kaikkien aikojen 200 km+ -listalla kakkossijalle.

Ai niin, ne viikon kokonaiskilometrit: 16 h 45 min / 201,5 km. Edellisen kerran olen 200 km ylittänyt harjoitusviikolla viime lokakuussa ja silloinkin viikkoon mahtui harjoituslenkkinä juostu Wihan Kilometrit 100 km -kilpailu. Nyt on kroppa suhteellisen väsyneen oloinen, joten on helppo todeta, että toista 200 km viikkoa ei tule perään. Varsinkin kun pääsiäisenä suuntaamme muutamaksi päiväksi Belgiaan tapaamaan vaihto-oppilasvuottaan viettävää Juliaa.