Vko 24-25/2012

Näkymä terassiltamme juhannusaattoiltana

Viikkoa 24 dominoi tietenkin Paavo Nurmi Challenge, juoksu Helsingistä Turkuun. Edeltävät päivät otin harjoituksellisesti varsin kevyesti, vaikken aivan täydellistä ultratapahtumaan valmistautumista tehnytkään.

Maanantaina juoksin 13 km kevyesti 5.01/km vauhdilla 14 min juoksua / 1 min kävelyä rytmityksellä, siis samalla jota käytimme myös Helsinki-Turku -juoksussa. Tiistaina ehdin lenkille vasta puoli kymmenen maissa illalla, joten tyydyin 8,6 km kevyeen hölkyttelyyn (4.54/km). Keskiviikkona pidin lepopäivän, jonka ohjelmassa oli Piikkiön kesäteatterin maanmainio Tankki täyteen -näytelmä.

Torstaiaamuna menin juosten töihin: 15,7 km (4.50/km) ja illalla oli vuorossa taas kesäteatteria. Tällä kerralla Naantalissa Teatteri Emman huikea Kekkonen - Syntymästä kuolemattomuuteen. Sitä ennen ehdimme nauttia maistuvan päivällisen Naantalin Kaivohuoneella.

Perjantaiaamupäivän lepäilin ja valmistauduin edessä olevaan juoksuun, jonka tapahtumat olen kuvaillut pari viestiä sitten tässä blogissa: http://ultrafinn.blogspot.fi/2012/06/juosten-helsingista-turkuun-alle.html.

Väliaika-analyysi löytyy toisesta kirjoituksesta: http://ultrafinn.blogspot.fi/2012/06/helsinki-turku-juoksu-numeroita.html.

Päästyämme lauantaina puolenpäivän jälkeen Paavo Nurmen patsaalta kotiin olimme molemmat niin väsyneitä, että loput lauantaipäivästä meni lähinnä lepäämiseen. Sunnuntaina alkoi pahin väsymys olla pois nukuttu, mutta kipeät etureidet muistuttivat vielä puolentoista vuorokauden takaisesta juoksusta. Tämän päivän aikana viimeistelimme Danielin kanssa terassimme vieressa kököttävän kylpytynnyrin asennuksen tarkistamalla tynnyrin alustan tasaisuuden sekä kiinnittämällä poistoletkun ja kaminan.

Tarkoitukseni oli joka tapauksessa ottaa Paavo Nurmi Challengen jälkeinen viikko lähinnä levon kannalta, mutta kehoni päätti varmistaa riittävän levon järjestämällä minulle kunnon flunssan juoksun jälkeiselle viikolle. Maanantaina oloni oli nuhainen ja kurkku hieman karhea. Tiistai meni samoissa merkeissä, mutta illalla - kesken työporukan virkistysillan - alkoi oloni tuntua myös lievästi kuumeiselta. Kotiin päästyäni mittasin kuumeen: 38,5 astetta. Eipä ihme, että oloni oli voimaton ja viluinen.

Keskiviikkoaamuna kuume ei ollut pudonnut kuin puolella asteella, joten edessä oli lepopäivä sängyn pohjalla. Iltaa kohti vointini alkoi aavistuksen kohentua ja torstaina kuume oli poissa, joten pystyin menemään töihin, vaikka pientä nuhaa ja kurkun karheutta oli vielä jäljellä. Torstai-illan askareisiin kuului mm. kylpytynnyrin täyttäminen vedellä. Vajaa kaksituhatta litraa nousi pihakaivostamme runsaassa puolessa tunnissa. Kaivoveden lämpötilaksi mittasin hetkeä myöhemmin 11 astetta.

Savumerkkejä

Perjantaina eli juhannusaattona kävin ensimmäisen kerran varovaisesti kokeilemassa kevyttä liikuntaa. Kiersimme kävellen Jaanan kanssa Linnavuoren runsaan 4 km luontopolun. Tämä oli ensimmäinen testikerta muutama viikko aikaisemmin ostetuille vaelluskengille, jotka hankimme heinäkuun lopulla edessä olevaa Italian matkaa varten.

Kylpytynnyri pistettiin ensimmäisen kerran tulille juhannusaattoiltana. Vuorokauden aikana vesi oli lämmennyt 14,5 asteiseksi ja siitä se lämpeni mukavaan kylpylämpötilaan eli 37 asteiseksi runsaassa tunnissa. Puheet Cube-kaminan huimasta lämmitystehosta osoittautuivat paikkansapitäviksi ja tynnyrissä lepääminen osoittautui erinomaisen rentouttavaksi kokemukseksi - tämän toki tiesimme jo entuudestaan.

Juhannuspäivänä kävimme Jaanan kanssa kiertämässä Paimion luontopolun kävellen pariin kertaan reput selässä jatkaen Italian matkan varusteiden testaamista.

Ensimmäisen juoksulenkin Helsinki-Turku -juoksun jälkeen tein tänään: 14 km kohtuullisella 4.46/km keskivauhdilla. Juokseminen oli juuri niin nihkeää kuin se yleensäkin on viikon tauon jälkeen eikä muutaman päivän sairastelu ainakaan tehnyt tuntumaa paremmaksi.

Ensi viikko mennee juoksutuntuman hakemisessa ja kevyessä totuttelussa juoksemiseen, mutta heinäkuun alussa pitäisi taas päästä kiinni harjoitusrytmiin, joka tähtää 8.-9. syyskuuta Puolan Katowicessa juostavaan 24 h MM ja EM -kilpailuun.

Yhteenveto:
Vko 24: 18 h 48 min / 202,9 km
Vko 25: 4 h 40 min, josta maastossa kävelyä 3 h 34 min, juoksua 1 h 6 min / 14 km

Helsinki-Turku -juoksu - numeroita

Muutamia tylsiä numerodetaljeja viikonlopun Helsinki-Turku -juoksusta. Matkatiedot napattu suoraan Garmin Forerunner 310 XT:sta, joten lukemat eivät todellakaan ole virallisia, tilastokelpoisia tai ylipäätään millään muotoa vertailukelpoisia yhtään mihinkään.

Matka: 165,5 km (Jari), 165,9 km (Petri) - juoksulinjamme erosivat loppumatkalla ehkä sadan metrin verran, joten kolmisensataa metriä toisistaan eroavaa matkaa kaksi samanlaista mittaria - tosin eri ohjelmistoversioilla - näytti.


Väliajat: (poimittuna oman mittarini tallenteista)

km	kum.aika	aika/10k	kum.tahti	tahti/10k
10	0:55:16	0:55:16	5:32	5:32
20	1:51:20	0:56:04	5:34	5:36
30	2:47:24	0:56:04	5:35	5:36
40	3:45:51	0:58:27	5:39	5:51
50	4:43:39	0:57:48	5:40	5:47
60	5:42:39	0:59:00	5:43	5:54
70	6:41:47	0:59:08	5:44	5:55
80	7:42:14	1:00:27	5:47	6:03
90	8:42:03	0:59:49	5:48	5:59
100	9:40:44	0:58:41	5:48	5:52
110	10:40:37	0:59:53	5:49	5:59
120	11:35:54	0:55:17	5:48	5:32
130	12:30:28	0:54:34	5:46	5:27
140	13:25:03	0:54:35	5:45	5:28
150	14:21:19	0:56:16	5:45	5:38
160	15:16:58	0:55:39	5:44	5:34
165,5	15:44:26	0:27:28	5:42	5:00

Maratonit:  3:58:03 - 4:09:52 - 4:03:00 - 3:33:31 (38,9 km)
50 km pätkät: 4:43:39 - 4:57:05 - 4:40:42 - 1:23:07 (15,5 km)
50 mailiset: 7:44:49 - 7:37:11 - 0:22:28 (4,36 km)
Puolikkaat: 7:58:31 - 7:45:55

Tulihan tuossa siis melko selvä negatiivinen split :-)

Noususumma: Riittävästi. Eri mittarien ja ohjelmien ilmoittamat lukemat vaihtelevat välillä 1100 - 1500 metriä.

Suuntaa antava reittiprofiili SportTracks 3 -ohjelmasta kaapattuna

Vaikka tässä numeroilla herkuttelenkin niin muistutetaan silti, että kyseessä ei ollut kilpailu. Toki kello kävi ja meillä molemmilla oli aikatavoite asetettuna. Sekä minä että Petri saavutimme uskoakseni tähän juoksuun etukäteen asettamamme tavoitteet - niin tulokselliset kuin muutkin. Tämä ei ollut tiukkapipoinen ennätyskoe, vaan molemmille ennen kaikkea seikkailu ja testi.

Erittäin suuret kiitokset Petri Haavistolle rohkeudesta tarttua tähän haasteeseen. Varsinkin henkisellä puolella samaan tavoitteeseen tähtäävästä juoksukaverista oli huomattavasti apua. Alkaen siitä, että yhdessä juostessa kumpikaan ei kehdannut jäädä huoltopisteille vetelehtimään kovin pitkäksi ajaksi. Myös etukäteen sovitusta juoksu/kävely -rytmityksestä (minuutti kävelyä jokaisen vartin aikana) pidettiin varsin hyvin kiinni. Ylimääräisiä kävelypätkiä ei Saloon mennessä tullut juuri lainkaan. Vain pisimmissä ylämäissä kävelimme hieman enemmän, mutta nekin täysin ennalta tehdyn suunnitelman mukaisesti.
 
GPS-jälki

Petri Haaviston raportti 1/2
Petri Haaviston raportti 2/2

Juosten Helsingistä Turkuun alle kuudentoista tunnin

Helsinki-Turku -juoksua edeltäneen viikonvaihteen valvoin Suomi-Juoksun talkoissa ja viikollakin yöunet jäivät parina yönä turhan vähiin. Koetin paikkailla tilannetta ottamalla perjantain vapaapäiväksi töistä ja nukkumalla aamulla pitkään. Hieman ennen aamukahdeksaa puhelin herätti minut: soittaja oli huoltajakseni lupautunut Petri Lietzén, joka ilmoitti olevansa kipeänä ja estynyt osallistumasta huoltoon. Informoin asiasta Jaanaa, joka muutamassa minuutissa rekrytoi Mikko Kuikkaniemen mukaan huoltoryhmään koko matkan ajaksi.

Iltapäivällä pakkasimme suorituksen aikana tarvittavan rekvisiitan autoon ja puoli kuuden maissa suuntasimme Volkkarin keulan kohti Halikkoa, josta poimimme Mikon mukaan. Helsingissä, Paavo Nurmen patsaalla olimme hyvissä ajoin ennen starttihetkeä. Pian paikalle ilmestyi myös junalla Tampereelta saapunut Petri Haavisto, joka lähtisi kanssani taittamaan koko matkaa. Sää lähtöhetkellä oli miltei täydellinen: parikymmentä astetta lämmintä ja jokseenkin tuuletonta.

Vielä irtoaa hymyntapaista

Alkumatkan saattajiksi olivat lupautuneet Pekka Pietikäinen ja Juha Hietanen. Hieman ennen kahdeksaa napsittiin pakolliset valokuvat ja tasan kello 20:00 aloimme hölkätä kohti Turkua. Reitin suunnistuksellisesti haastavin osuus oli heti alussa kun maalaistollojen piti löytää reitti Paavo Nurmen patsaalta Leppävaaraan. Hyvällä kartanluvulla (lue: puhtaalla onnella) onnistuimme tässä haasteessa ilman ylimääräisiä mutkia ja Leppävaaran paloaseman kulmille päästyämme heitin kartan pois - tästä eteenpäin riittäisi, että pysymme 110-tiellä Turkuun saakka. Leppävaarassa Hietsu hyvästeli meidät, mutta Pekka jatkoi mukanamme aina Veikkolaan saakka, noin 31 km. Sen jälkeen hän juoksi vielä parikymppiä kotiinsa tehden varsin kunnioitettavan runsaan 51 km iltalenkin.

Aikatavoitteena sekä minulla että Petrillä oli Tero Töyrylän vapunpäivänä 2002 juokseman Helsinki-Turku -reittiennätyksen - hieman alle 17,5 tuntia - alittaminen ja mahdollisesti jopa koko välin taittaminen alle 6 min/km keskivauhdilla. Juoksuvauhdiksi olimme suunnitelleet noin 5.15-5.30/km ja alusta saakka oli tarkoitus kävellä minuutti jokaista varttia kohti. Tästä rytmityksestä pystyimme pitämään kiinni varsin hyvin. Kävelypätkät pyrittiin ajoittamaan mahdollisuuksien mukaan ylämäkiin. Huoltoauto odotti meitä 5-6 kilometrin välein, joten juoksijoiden ei itse tarvinnut kantaa mukanaan kuin huoltovälille riittävä määrä juomista.

Ensimmäinen maraton täyttyi Garminin mukaan hieman alle neljän tunnin. Ilta alkoi viilentyä mukavasti ja liikennettäkään ei ollut pahemmin haittamassa kesäillasta nautiskelua. 50 km tuli täyteen noin 4.44 lähdön jälkeen, olimme siis reilusti edellä 6 min/km tavoitevauhtia. Kummallakaan ei vielä ollut mitään ongelmia. Juoksu kulki mukavasti ja energia imeytyi hyvin. Runsaan viiden tunnin jälkeen allekirjoittaneen vatsa alkoi lievästi oireilla - tuntui, että nesteet eivät imeytyneet kunnolla. Seuraavalla huoltopisteellä nappasin suolatabletin, joka auttoi tilannetta. Pariin otteeseen jouduin kuitenkin käymään ojanpohjalla kyykkimässä, ennen kuin vatsa rauhoittui lopullisesti.

Lauantaiaamun puolella

Auringon painuessa alemmas alkoi lämpötila viilentyä huomattavasti ja jossain vaiheessa vedimme molemmat yläkropan suojaksi pitkähihaista. Pärjäsimme kuitenkin koko yön lyhyillä trikoilla vaikka lämpötila kuulemma kävi alimmillaan kahdeksassa asteessa. Vain muutamilla peltoaukeilla sää tuntui aavistuksen viileältä. Illan ja yön aikana Mikko juoksi seuranamme useita pätkiä, hänellekin kertyi juoksua yli 70 kilometriä. Yöllä suomalaisessa kesäyössä juokseminen on aina äärimmäisen nautinnollinen kokemus - niin nytkin, jopa yksitoikkoisella ja mäkisellä 110-tiellä. Aamuyön hetkinä koin rajua väysymystä, joka on minulle tuttua aikaisemmista läpi yön juostuista ultrista. Tiesin sen helpottavan auringon noustessa ja päivän valjetessa. Näin myös kävi.

Aamun valjetessa Pasi Koskinen yhdessä puolisonsa Kirsin kanssa saapui seuraamaan juoksua ja juoksemaan mukanamme jonkun matkaa. 100 km täyttyi hieman ennen Muurlaa kun oli juostu noin 9 h 40 min. Hieman Muurlan jälkeen alkoi reitin ikävin ylämäkiosuus, useiden kilometrien mittainen Tupurin mäki. Tämän mäen päältä oli vastaavasti lähes pelkkää alamäkeä aina Saloon saakka. Salon torille saavuimme  hieman ennen aamuseitsemää, noin 113 km juostuamme. Salossa huoltoryhmään liittyi myös Mikon puoliso Anu. Hieman ennen Saloa Petri oli todennut, ettei pysty 16 tunnin alitukseen ja Salon torilla tiemme erkanivat. Petrin varusteet siirrettiin Mikon autoon ja hän jatkoi matkaa Mikon ja Anun huoltamana. Minä puolestani päätin yrittää kuudentoista tunnin alitusta, vaikka juuri sillä hetkellä en itsekään ollut kovin varma tavoitteen onnistumisesta. Salon jälkeen vauhti kiristyi hetkellisesti ehkä liikaakin - väli 120-140 km oli juoksun nopeimpani.

Kun matkaa oli jäljellä kolmisenkymppiä ja hivuttava ylämäki kohti Paimiota alkamassa näin vastaani juoksevan FMR:n paidan - Uotilan Jaakko tuli mukaani juoksemaan loppumatkalle. Siinä vaiheessa juoksuseura oli erittäin tervetullutta, vaikka en kovin kummoiseen smalltalkiin enää pystynytkään - korkeintaan paavonurmimaiseen murahteluun.

Vitonen jäljellä

Tässä vaiheessa juokseminen alkoi olla sen verran vaikeata, että kaikki energia piti keskittää etenemiseen. Tasaiset ja alamäet pystyin kuitenkin yhä juoksemaan varsin hyvällä vauhdilla ja onneksi reitin pahimmat ylämäet olivat jo selän takana. Piikkiössä odotti yllätys kun parhaimpiinsa pukeutuneet Maria ja Hannu Tähkävuori olivat reitin varrella kannustamassa. Näillä main pystyin ajattelemaan jo, että matkaa on jäljellä vain työmatkani Piikkiö-Turku verran, ei temppu eikä mikään. Sumuisilla aivoillani koetin myös laskeskella millaista vauhtia loppumatkalle vaadittaisiin kuudentoista tunnin alitukseen. Laskutoimitus kuitenkin ylitti kykyni joten päätin puristaa loppumatkan niin kovaa kuin pystyn. Kaarinassa sain lisää juoksuseuraa kun Tuomo ja Janne sekä hetkeä myöhemmin myös Veikko liittyivät mukaan. Hieman myöhemmin myös sattumalta reitin varrelle osunut Mari tuli mukaan juoksemaan muutaman kilometrin.

Kuudentoista tunnin alituksesta olin varma vasta kun sata mailia tuli täyteen ajassa 15.22 ja matkaa oli jäljellä vain nelisen kilometriä. Viimeiset kilometrit tuntuivat loputtoman pitkiltä, mutta viimein kiipesin saattajieni kanssa ylös Kaskenkadun mäkeä ja sen jälkeen oli edessä vain laskettelu alas Paavo Nurmen patsaalle. Onneksi patsaan vieressä olevat liikennevalot olivat vihreällä alas rullatessani - en ole lainkaan varma olisinko saanut pysäytettyä vauhtiani valoihin. Läimäisy patsaan jalustaan ja kello pysähdyksiin ajassa 15.44.26, keskivauhti juuri tavoitteeni mukainen 5.42/km (= 10,5 km/h). Patsaalla korkattiin kuohuviinipullo ja otettiin muutama valokuva.

Kiitokset maailman parhaalle huoltajalle
 ja puolisolle (kuva: Tero Töyrylä)

Hetken kuluttua Petri saapui patsaalle ajassa 16.19.15. Myös hänen aikansa alitti selvästi sekä entisen reittiennätysajan että 6 min/km tavoitevauhdin. 

Juoksu Helsingistä Turkuun oli hieno ja ainutlaatuinen kokemus. 110-tietä seuraileva reitti osoittautui yllättävän raskaaksi, vaikka Etelä-Suomessa ei suuria korkeuseroja olekaan, on matkalla melkoisesti ylä- ja alamäkeä. Juoksun jälkeisenä päivänä ovat etureidet olleet poikkeuksellisen kipeät - ilmeisesti juuri reitin pitkien alamäkien takia.

Petri, Paavo ja Jari

Suuret kiitokset kaikille tavalla tai toisella mukana olleille: Jaana, Mikko ja Anu tekivät huollossa mahtavaa työtä. Pasin tsemppaus ja kannustavat kommentit olivat todella avuksi loppumatkalla. Matkan varrelle osuneista tsemppaajista mieleen jäivät ainakin Leppävaarassa kannustanut Heikki, Jaskan Paimioon tuonut ja loppumatkan ajan kannustanut Hannele sekä Piikkiössä reitin varrella piipahtanut Daniel. Erityiskiitokset vielä hengessä mukana olleille ja juoksun etenemisestä Juoksufoorumissa tiedottaneille Virpille ja Jaanalle.

Kuvat Jaana Tomppo, jos ei muuta mainittu.

• Video: viimeiset metrit ja haastattelu (Tero Töyrylä)
• Video: Petrin haastattelu patsaalla (Tero Töyrylä)
• GPS-track

15.6.2012: Helsinki-Turku - viime hetken uutiset

Vajaan seitsemän tunnin kuluttua starttaan Helsingistä, Paavo Nurmen patsaalta, juosten kohti Turussa, Aurajoen rannalla komeilevaa Paavo Nurmen patsasta. Samalla tavoitteella mukaan lähtee juoksemaan tamperelainen Petri Haavisto. Pieni takaisku tuli aamulla kun huoltoryhmääni lupautunut, viime syksynä Helsingistä Turkuun juossut Petri Lietzen ilmoitti aamulla olevansa sairas eikä pääse mukaan. Muutamassa minuutissa, allekirjoittaneen vielä nukkuessa, Jaana oli rekrytoinut hänen korvaajakseen Mikko Kuikkaniemen, joka oli jo aikaisemmin ilmoittanut olevansa käytettävissä huollossa. Kun vielä Mikon puoliso Anu lupautui tarvittaessa ajamaan toista huoltoautoa loppumatkalle niin ei tämä yritys ainakaan huoltoon kaadu.

Oma kunto on pieni kysymysmerkki, kuten aina. Huonommassa kunnossa minä nyt olen kuin Ringeriksen 12 h -kilpailussa, sillä palautuminen kyseisestä kilpailusta kesti todella pitkään. Eikä palautumista ainakaan nopeuttanut kaksi viikkoa myöhemmin juostu kuuden tunnin kilpailu. Uskoisin kuitenkin maltillisella alkuvauhdilla ja yli 160 km matkaa kunnioittaen pystyväni juoksemaan matkan kohtuullisessa ajassa. Enkä yhtään epäile Petrinkään mahdollisuuksia suoriutua matkasta. Toivottavasti saavumme patsaalle yhdessä, mutta näin pitkissä suorituksissa kaikki on mahdollista.

Muutama juoksija on jo ilmoittanut tulevansa mukaan saattamaan osan matkaa mukana juosten. Se on todella hienoa ja tervetullutta, lisääkin saattajia mukaan mahtuu.

Reitti seurailee enimmäkseen 110-tietä, alussa tosin juostaan Paavo Nurmen patsaalta Leppävaaraan Turun moottoritien suuntaisesti. Reittikartat löytyvät edellisestä Helsinki-Turku -juoksua käsitelleestä blogikirjoituksestani: http://ultrafinn.blogspot.fi/2012/06/helsinki-turku-juoksun-reitti.html.

Reitti ja summittainen aikatauluarvio (km-lukemat GoogleMapsista):

Alkuperäinen ja edelleen todennäköisin tavoite on pystyä pitämään noin 10,5 km/h (= n. 5.40/km) keskivauhtia mahdollisimman pitkään ja ehtiä perille lauantaihin puoleenpäivään mennessä. Hyvin harvoin tällaisissa projekteissa kuitenkaan tavoitevauhdit pitävät, joten loppumatkalla on syytä varautua aikataulun liukumiseen. Alkuvauhdiksi olemme Petrin kanssa kaavailleet juoksuvauhdin pitämistä noin 5.15-5.30 /km tasolla riippuen siitä mikä tuntuu helpolta. Kävelypätkiä on tarkoitus pitää alusta alkaen noin minuutti jokaista varttia kohti. Ylämäkiosuuksilla kävelyä tulee enemmänkin.

Vko 23/2012

Kello 3:42

Viime viikonloppuna juostiin Perniössä perinteinen Suomi-Juoksu 100 km. Maanantaina ajelin Perniöön tarkistamaan, että kilometrimerkkien paikat ovat vielä löydettävissä. Kierrettyäni reitin autolla spraymaalipurkin kanssa jätin auton parkkiin Perniön lukion pihaan ja tein tunnin lenkin Perniössä, 13,5 km (4.26/km).

Tiistaina juoksin niinikään kevyen tunnin lenkin, hieman hitaammalla vauhdilla. Keskiviikkona vuorossa oli - yllätys? - kevyt tunnin lenkki. Torstaina Danielilla oli treenit Paimiossa, joten hyödynsin tämän ajan juoksemalla reilun parin tunnin maastolenkin Paimion Polulla. Edellisen kerran olin kyseisellä reitillä käynyt joulukuun lopulla, hieman Tapaninpäivän myrskyn jälkeen. Silloin reitti oli täynnä kaatuneita puita, mutta tokihan ne puolessa vuodessa on siivottu. Mitä vielä: suurin osa puista makasi niillä sijoillaan, joille ne olivat kaatuneet. Toki muutaman kilometrin pururataosuudelta oli puunrungot korjattu, mutta sähköjohdot roikkuivat vieläkin katkenneiden tolppien varassa ja pahimmassa paikassa oli edelleen useamman sadan metrin mittainen isoista puunrungoista muodostunut esterata, jossa oli joko kiivettävä puiden yli tai ryömittävä alta. Hieno ja vähän erilainen lenkki vaihteeksi. Yhteensä 2.20 / 25,2 km. Keskivauhti yllättävän hyvä 5.35/km vaikka sekaan mahtui jokunen lähes kymmenen minuutin kilometri.

Perjantaina juoksin runsaan tunnin kevyen lenkin, jonka jälkeen aloin muokkaamaan Suomi-Juoksun numerolappuja. Hieman ennen yhtätoista aloitin lappujen printtaamisen ja saksimisen. Homma valmistui puoleenyöhön mennessä.

Lauantaina herätyskello soi seitsemältä ja tarkoitukseni oli lähteä heti aamusta pitkälle lenkille, jotta ehdin ajoissa Perniöön. Käänsin kuitenkin kylkeä ja päätin lehteä lenkille "hetken kuluttua". Lopulta se hetki koitti hieman ennen yhtätoista. Vilkaisin ikkunasta ulos ja totesin sään niin ikäväksi, että päätin tehdä lenkin juoksumatolla. Etsin leffahyllystä sopivan pitkän lenkin mittaisen elokuvan, tällä kerralla valinta oli Francis Ford Coppolan vuonna 1974 ohjaama loistava Kummisetä 2, jolla on kestoa hieman yli 3 h 20 min. Corleonen mafiasuvun vaiheista kahdessa eri aikakaudessa kertova tarina tempaisi mukaansa niin, että 38 km lenkki meni lähes huomaamatta. Kesken lenkin sain yllättän puhelun: ultrajuoksija ja taksiyrittäjä Pasi Koskinen tarjoutui sponsoroimaan tulevaa Helsinki - Turku -juoksuani maksamalla polttoainekulut Turusta Helsinkiin. Hieno ele, arvostan sitä suuresti.

Saatuani lenkin tehtyä kävin pikaisesti suihkussa, keräsin mukaan Suomi-Juoksussa tarvittavaa rekvisiittaa ja suuntasin auton keulan kohti Perniötä. Sinne päästyäni suuntasin ensimmäiseksi Perniön Kebabiin syömään ja löysinkin sieltä tuttuja: Mikael Heerman, Hannu Tähkävuori ja Miikka Bäckström olivat ateriomassa samassa paikassa. Ruokailun ohessa vaihdettiin pikaisesti kuulumiset ja sen jälkeen olikin jo kiire kilpailukeskukseen, Perniön lukiolle. Olin paikalla noin klo 17 ja ensimmäiset kilpailijat istuskelivat jo koulun aulassa odottamassa numerolappujaan. Aholan Arton kanssa laitoimme nopeasti toimiston pystyyn ja aloimme jakaa kilpailijoille numeroita ja ajanottochippejä.

Koska tapahtumassa oli tänä vuonna neljä eri matkaa ja kolme, eri aikoihin tapahtuvaa starttia työllisti kilpailutoimisto pitkälle iltaan saakka. Ohessa ehdin kuitenkin käydä napsimassa muutamia valokuvia. Hieman ennen klo 19 tapahtunutta sadan kilometrin starttia huomasimme, että tulospalvelusta vastaavan Olavi Valnerin läppärille ei saada nettiyhteyttä aikaiseksi. Se siitä online-seurannasta sitten.  Oman läppärini sain kytkettyä nettiin kännykän 3G-yhteyden kautta, joten reaaliajassa toimivan seurannan sijasta oli tyytyminen kutakuinkin kerran tunnissa manuaalisesti tapahtuviin päivityksiin. Se työllistikin sitten aamuun saakka niin tiiviisti, että en juuri ehtinyt edes kilpailua seuraamaan. Muutaman kerran kävin hieman ulkona kameran kanssa jaloittelemassa, jotta en nukahtaisi.

Satasen kilpailusta muodostui lopulta mielenkiintoinen taistelu ensimmäisen kerran Suomi-Juoksuun osallistuneen Juha Hietasen ja kolmesti peräkkäin M50-sarjan Suomi-Juoksussa voittaneen Tapio Talvitien välillä. Tapion sanoin: "kilpailuissa juoksen mieluimmin ajasta kuin sijoituksesta, paitsi silloin kun Hietsu on mukana. Sellaista pientä kissa-hiiri vuorovetoa meillä on ollut monessa tapahtumassa."

Alkumatkasta kärjessä paahtoi nuori turkkilainen Akin Yeniceli, mutta varsin pian oli nähtävissä, että mies ei tule kestämään 7.30 -loppuaikaa enteilevää vauhtia pitkään.  Turkkilaisen vauhti romahtikin jo ennen puolimatkaa ja vähän myöhemmin mies jätti kilpailun kesken. Tämän jälkeen voitosta kamppailivat vain Juha ja Tapio. Lopulta Juha otti uransa ensimmäisen Suomi-Juoksu -voiton ajalla 8.07.59 ja Tapio vei kokonaiskilpailun kakkossijan lisäksi neljännen kerran M50-sarjan voiton. Suomalainen ultrajuoksuikoni Kalevi Montela juoksi Suomi-Juoksussa maaliin jo 38. kerran. Käsittämätön ja todennäköisesti kansainvälisestikin ainutlaatuinen sarja. Kalevin kaksoisveljen Olavin kilpailu päättyi tällä kerralla selkävaivojen aiheuttamaan keskeytykseen, hänelläkin on takanaan upeat 35 Suomi-Juoksua.

Kilpailukeskusta pääsimme purkamaan sunnuntaina puolitapäivin ja kotona olin joskus kahden maissa. Tyhjennettyäni tavarani autosta heittäydyin hetkeksi nukkumaan, valvottuani siihen mennessä yhtäjaksoisesti noin 35 tuntia. Ei ehkä aivan optimaalinen valmistautuminen seuraavana viikonloppuna odottavaan Helsinki-Turku -juoksuun. Lenkille en sunnuntai-iltana jaksanut enää lähteä.

Viikon harjoitusmäärä jäi varsin vaatimattomaksi: 10 h / 116 km.

Helsinki-Turku -juoksun reitti

Helsinki-Turku -juoksun, josta edellisessä aihetta käsitelleessä blogikirjoituksessani käytin lievästi mahtailevaa nimeä Paavo Nurmi Challenge, lähtöön on aikaa muutamaa tuntia vaille viikko. Valmistautuminen on ollut jokseenkin boheemia johtuen huhti-toukokuussa kahden viikon aikana juoksemistani kahdesta ultrakilpailuista. Niistä palautuminen on ottanut aikansa, mutta vähitellen juoksu on alkanut tuntua jokseenkin normaalilta. Pitkät harjoituslenkit ovat parin viime kuukauden aikana jääneet vähiin, mutta luotan siihen että urani aikana juostut parisataatuhatta kilometriä riittävät tästä haasteesta selviytymiseen.

Reitti ja aikataulukin alkavat vähitellen muotoutua. Aikatauluun palaan vielä lähempänä suoritusta, mutta alustavat reittikartat linkitän tuohon alapuolelle. Pientä hienosäätöä saattaa vielä tulla. Pääpiirteissään reitti on kuitenkin jo valmiiksi suunniteltu.

Kilometrilukemat on napattu suoraan GoogleMapsista.

• Paavo Nurmen patsas, Helsinki - Leppävaara, Espoo (9,0 km): http://goo.gl/maps/bJDz
• Leppävaara, Espoo - Salon tori  (103 km): http://goo.gl/maps/xV86
• Salon tori - Paavo Nurmen patsas, Turku (52,2 km): http://goo.gl/maps/bJj7

Yhteensä n. 164 km

Vko 22/2012

Viime viikon kohokohta oli maanantaina järjestetty kahden tunnin Turku Sprint-Rogaining. Tapahtuman nimestä huolimatta tällä kerralla suunnistettiin Kaarinan puolella. Edellisen viikon lämpimästä oli hetkessä siirrytty perinteiseen suomalaiseen kesäkeliin eli alle kymmeneen lämpöasteeseen ja tihkusateeseen. Kilpailu alkoi hyvin kun Emit-korttini osoittautui nollattaessa kuolleeksi ja jouduin viime hetkellä hakemaan järjestäjiltä lainakortin. Ehdin kuitenkin ajoissa lähtöalueelle ja reiti suunnitteluun varatusta vartista jäi jopa kymmenkunta minuuttia käyttämättä. Ehkä olisi kannattanut sekin aika hyödyntää paremmin, sen verran kummallisia kiemuroita tuli taas matkalla tehtyä.

Leimantarkastukseen jonottamassa muutaman muun yliajalle menneen kanssa (kuva: ivk.fi)

Tärkeintä kuitenkin oli, että sain tehtyä kahden tunnin varsin tehokkaan vauhtileikittelyharjoituksen. Loppuun tuli vielä hyvä kolmen kilometrin tiekiihdytys kun viimeisen rastin leimattuani tajusin, että matkaa maaliin on kolmisen kilometriä ja aikaa oli jäljellä alle yhdeksän minuuttia. Runsaalla viidellä minuutilla myöhästyin ja tästä rokotettiin kahdentoista miinuspisteen verran.

Muu viikon lenkkeily koostui lähinnä reilun tunnin pk-lenkeistä, välillä tiellä ja välillä metsäpoluilla. Lauantaina nautiskelin kesäisestä, kahdeksanasteisesta kaatosateesta parin tunnin ajan.

Sunnuntaiaamuna sää oli sen verran vastenmielinen, että tein viikon pitkän lenkin juoksumatolla. Juoksin 40 km kevyellä rasituksella 5.21/km keskivauhdilla ja pienellä nousukulmalla, juoksutekniikkaa ja -asentoa tarkkaillen. Vauhti tuntui helpolta, mutta nähtäväksi jää miten helpolta sama vauhti tuntuu vajan parin viikon kuluttua Helsingistä Turkuun juostessa...

Viikon aikana juoksua tuli yhteensä noin 12 tuntia / 133 km.