Talvijuoksusta

Esport Ratiopharm Arenan keskikerroksen juoksurata

"Kunto nousee [talviliukkailla] ulkona juostessa paljon enemmän kuin jossain matolla tai etelän lämmössä."

Ei ollut ensimmäinen kerta kun tuollainen - faktana heitetty - väittämä osui sosiaalisessa mediassa silmiin. Mitään perustelua tälle faktalle ei tietenkään tarvitse esittää. Todennäköisin perustelu on se, että isoisäkin juoksi metrisessä umpihangessa kesät talvet - puusukset jalassa ja voitti pitäjän mestaruuden viidentuhannen metrin juoksussa vaikka tuli kilpailuihin tehtyään ensin täyden työpäivän heinäpellolla.

Helsinki-Turku -juoksu - numeroita

Muutamia tylsiä numerodetaljeja viikonlopun Helsinki-Turku -juoksusta. Matkatiedot napattu suoraan Garmin Forerunner 310 XT:sta, joten lukemat eivät todellakaan ole virallisia, tilastokelpoisia tai ylipäätään millään muotoa vertailukelpoisia yhtään mihinkään.

Matka: 165,5 km (Jari), 165,9 km (Petri) - juoksulinjamme erosivat loppumatkalla ehkä sadan metrin verran, joten kolmisensataa metriä toisistaan eroavaa matkaa kaksi samanlaista mittaria - tosin eri ohjelmistoversioilla - näytti.


Väliajat: (poimittuna oman mittarini tallenteista)

km	kum.aika	aika/10k	kum.tahti	tahti/10k
10	0:55:16	0:55:16	5:32	5:32
20	1:51:20	0:56:04	5:34	5:36
30	2:47:24	0:56:04	5:35	5:36
40	3:45:51	0:58:27	5:39	5:51
50	4:43:39	0:57:48	5:40	5:47
60	5:42:39	0:59:00	5:43	5:54
70	6:41:47	0:59:08	5:44	5:55
80	7:42:14	1:00:27	5:47	6:03
90	8:42:03	0:59:49	5:48	5:59
100	9:40:44	0:58:41	5:48	5:52
110	10:40:37	0:59:53	5:49	5:59
120	11:35:54	0:55:17	5:48	5:32
130	12:30:28	0:54:34	5:46	5:27
140	13:25:03	0:54:35	5:45	5:28
150	14:21:19	0:56:16	5:45	5:38
160	15:16:58	0:55:39	5:44	5:34
165,5	15:44:26	0:27:28	5:42	5:00

Maratonit:  3:58:03 - 4:09:52 - 4:03:00 - 3:33:31 (38,9 km)
50 km pätkät: 4:43:39 - 4:57:05 - 4:40:42 - 1:23:07 (15,5 km)
50 mailiset: 7:44:49 - 7:37:11 - 0:22:28 (4,36 km)
Puolikkaat: 7:58:31 - 7:45:55

Tulihan tuossa siis melko selvä negatiivinen split :-)

Noususumma: Riittävästi. Eri mittarien ja ohjelmien ilmoittamat lukemat vaihtelevat välillä 1100 - 1500 metriä.

Suuntaa antava reittiprofiili SportTracks 3 -ohjelmasta kaapattuna

Vaikka tässä numeroilla herkuttelenkin niin muistutetaan silti, että kyseessä ei ollut kilpailu. Toki kello kävi ja meillä molemmilla oli aikatavoite asetettuna. Sekä minä että Petri saavutimme uskoakseni tähän juoksuun etukäteen asettamamme tavoitteet - niin tulokselliset kuin muutkin. Tämä ei ollut tiukkapipoinen ennätyskoe, vaan molemmille ennen kaikkea seikkailu ja testi.

Erittäin suuret kiitokset Petri Haavistolle rohkeudesta tarttua tähän haasteeseen. Varsinkin henkisellä puolella samaan tavoitteeseen tähtäävästä juoksukaverista oli huomattavasti apua. Alkaen siitä, että yhdessä juostessa kumpikaan ei kehdannut jäädä huoltopisteille vetelehtimään kovin pitkäksi ajaksi. Myös etukäteen sovitusta juoksu/kävely -rytmityksestä (minuutti kävelyä jokaisen vartin aikana) pidettiin varsin hyvin kiinni. Ylimääräisiä kävelypätkiä ei Saloon mennessä tullut juuri lainkaan. Vain pisimmissä ylämäissä kävelimme hieman enemmän, mutta nekin täysin ennalta tehdyn suunnitelman mukaisesti.
 
GPS-jälki

Petri Haaviston raportti 1/2
Petri Haaviston raportti 2/2

Juosten Helsingistä Turkuun alle kuudentoista tunnin

Helsinki-Turku -juoksua edeltäneen viikonvaihteen valvoin Suomi-Juoksun talkoissa ja viikollakin yöunet jäivät parina yönä turhan vähiin. Koetin paikkailla tilannetta ottamalla perjantain vapaapäiväksi töistä ja nukkumalla aamulla pitkään. Hieman ennen aamukahdeksaa puhelin herätti minut: soittaja oli huoltajakseni lupautunut Petri Lietzén, joka ilmoitti olevansa kipeänä ja estynyt osallistumasta huoltoon. Informoin asiasta Jaanaa, joka muutamassa minuutissa rekrytoi Mikko Kuikkaniemen mukaan huoltoryhmään koko matkan ajaksi.

Iltapäivällä pakkasimme suorituksen aikana tarvittavan rekvisiitan autoon ja puoli kuuden maissa suuntasimme Volkkarin keulan kohti Halikkoa, josta poimimme Mikon mukaan. Helsingissä, Paavo Nurmen patsaalla olimme hyvissä ajoin ennen starttihetkeä. Pian paikalle ilmestyi myös junalla Tampereelta saapunut Petri Haavisto, joka lähtisi kanssani taittamaan koko matkaa. Sää lähtöhetkellä oli miltei täydellinen: parikymmentä astetta lämmintä ja jokseenkin tuuletonta.

Vielä irtoaa hymyntapaista

Alkumatkan saattajiksi olivat lupautuneet Pekka Pietikäinen ja Juha Hietanen. Hieman ennen kahdeksaa napsittiin pakolliset valokuvat ja tasan kello 20:00 aloimme hölkätä kohti Turkua. Reitin suunnistuksellisesti haastavin osuus oli heti alussa kun maalaistollojen piti löytää reitti Paavo Nurmen patsaalta Leppävaaraan. Hyvällä kartanluvulla (lue: puhtaalla onnella) onnistuimme tässä haasteessa ilman ylimääräisiä mutkia ja Leppävaaran paloaseman kulmille päästyämme heitin kartan pois - tästä eteenpäin riittäisi, että pysymme 110-tiellä Turkuun saakka. Leppävaarassa Hietsu hyvästeli meidät, mutta Pekka jatkoi mukanamme aina Veikkolaan saakka, noin 31 km. Sen jälkeen hän juoksi vielä parikymppiä kotiinsa tehden varsin kunnioitettavan runsaan 51 km iltalenkin.

Aikatavoitteena sekä minulla että Petrillä oli Tero Töyrylän vapunpäivänä 2002 juokseman Helsinki-Turku -reittiennätyksen - hieman alle 17,5 tuntia - alittaminen ja mahdollisesti jopa koko välin taittaminen alle 6 min/km keskivauhdilla. Juoksuvauhdiksi olimme suunnitelleet noin 5.15-5.30/km ja alusta saakka oli tarkoitus kävellä minuutti jokaista varttia kohti. Tästä rytmityksestä pystyimme pitämään kiinni varsin hyvin. Kävelypätkät pyrittiin ajoittamaan mahdollisuuksien mukaan ylämäkiin. Huoltoauto odotti meitä 5-6 kilometrin välein, joten juoksijoiden ei itse tarvinnut kantaa mukanaan kuin huoltovälille riittävä määrä juomista.

Ensimmäinen maraton täyttyi Garminin mukaan hieman alle neljän tunnin. Ilta alkoi viilentyä mukavasti ja liikennettäkään ei ollut pahemmin haittamassa kesäillasta nautiskelua. 50 km tuli täyteen noin 4.44 lähdön jälkeen, olimme siis reilusti edellä 6 min/km tavoitevauhtia. Kummallakaan ei vielä ollut mitään ongelmia. Juoksu kulki mukavasti ja energia imeytyi hyvin. Runsaan viiden tunnin jälkeen allekirjoittaneen vatsa alkoi lievästi oireilla - tuntui, että nesteet eivät imeytyneet kunnolla. Seuraavalla huoltopisteellä nappasin suolatabletin, joka auttoi tilannetta. Pariin otteeseen jouduin kuitenkin käymään ojanpohjalla kyykkimässä, ennen kuin vatsa rauhoittui lopullisesti.

Lauantaiaamun puolella

Auringon painuessa alemmas alkoi lämpötila viilentyä huomattavasti ja jossain vaiheessa vedimme molemmat yläkropan suojaksi pitkähihaista. Pärjäsimme kuitenkin koko yön lyhyillä trikoilla vaikka lämpötila kuulemma kävi alimmillaan kahdeksassa asteessa. Vain muutamilla peltoaukeilla sää tuntui aavistuksen viileältä. Illan ja yön aikana Mikko juoksi seuranamme useita pätkiä, hänellekin kertyi juoksua yli 70 kilometriä. Yöllä suomalaisessa kesäyössä juokseminen on aina äärimmäisen nautinnollinen kokemus - niin nytkin, jopa yksitoikkoisella ja mäkisellä 110-tiellä. Aamuyön hetkinä koin rajua väysymystä, joka on minulle tuttua aikaisemmista läpi yön juostuista ultrista. Tiesin sen helpottavan auringon noustessa ja päivän valjetessa. Näin myös kävi.

Aamun valjetessa Pasi Koskinen yhdessä puolisonsa Kirsin kanssa saapui seuraamaan juoksua ja juoksemaan mukanamme jonkun matkaa. 100 km täyttyi hieman ennen Muurlaa kun oli juostu noin 9 h 40 min. Hieman Muurlan jälkeen alkoi reitin ikävin ylämäkiosuus, useiden kilometrien mittainen Tupurin mäki. Tämän mäen päältä oli vastaavasti lähes pelkkää alamäkeä aina Saloon saakka. Salon torille saavuimme  hieman ennen aamuseitsemää, noin 113 km juostuamme. Salossa huoltoryhmään liittyi myös Mikon puoliso Anu. Hieman ennen Saloa Petri oli todennut, ettei pysty 16 tunnin alitukseen ja Salon torilla tiemme erkanivat. Petrin varusteet siirrettiin Mikon autoon ja hän jatkoi matkaa Mikon ja Anun huoltamana. Minä puolestani päätin yrittää kuudentoista tunnin alitusta, vaikka juuri sillä hetkellä en itsekään ollut kovin varma tavoitteen onnistumisesta. Salon jälkeen vauhti kiristyi hetkellisesti ehkä liikaakin - väli 120-140 km oli juoksun nopeimpani.

Kun matkaa oli jäljellä kolmisenkymppiä ja hivuttava ylämäki kohti Paimiota alkamassa näin vastaani juoksevan FMR:n paidan - Uotilan Jaakko tuli mukaani juoksemaan loppumatkalle. Siinä vaiheessa juoksuseura oli erittäin tervetullutta, vaikka en kovin kummoiseen smalltalkiin enää pystynytkään - korkeintaan paavonurmimaiseen murahteluun.

Vitonen jäljellä

Tässä vaiheessa juokseminen alkoi olla sen verran vaikeata, että kaikki energia piti keskittää etenemiseen. Tasaiset ja alamäet pystyin kuitenkin yhä juoksemaan varsin hyvällä vauhdilla ja onneksi reitin pahimmat ylämäet olivat jo selän takana. Piikkiössä odotti yllätys kun parhaimpiinsa pukeutuneet Maria ja Hannu Tähkävuori olivat reitin varrella kannustamassa. Näillä main pystyin ajattelemaan jo, että matkaa on jäljellä vain työmatkani Piikkiö-Turku verran, ei temppu eikä mikään. Sumuisilla aivoillani koetin myös laskeskella millaista vauhtia loppumatkalle vaadittaisiin kuudentoista tunnin alitukseen. Laskutoimitus kuitenkin ylitti kykyni joten päätin puristaa loppumatkan niin kovaa kuin pystyn. Kaarinassa sain lisää juoksuseuraa kun Tuomo ja Janne sekä hetkeä myöhemmin myös Veikko liittyivät mukaan. Hieman myöhemmin myös sattumalta reitin varrelle osunut Mari tuli mukaan juoksemaan muutaman kilometrin.

Kuudentoista tunnin alituksesta olin varma vasta kun sata mailia tuli täyteen ajassa 15.22 ja matkaa oli jäljellä vain nelisen kilometriä. Viimeiset kilometrit tuntuivat loputtoman pitkiltä, mutta viimein kiipesin saattajieni kanssa ylös Kaskenkadun mäkeä ja sen jälkeen oli edessä vain laskettelu alas Paavo Nurmen patsaalle. Onneksi patsaan vieressä olevat liikennevalot olivat vihreällä alas rullatessani - en ole lainkaan varma olisinko saanut pysäytettyä vauhtiani valoihin. Läimäisy patsaan jalustaan ja kello pysähdyksiin ajassa 15.44.26, keskivauhti juuri tavoitteeni mukainen 5.42/km (= 10,5 km/h). Patsaalla korkattiin kuohuviinipullo ja otettiin muutama valokuva.

Kiitokset maailman parhaalle huoltajalle
 ja puolisolle (kuva: Tero Töyrylä)

Hetken kuluttua Petri saapui patsaalle ajassa 16.19.15. Myös hänen aikansa alitti selvästi sekä entisen reittiennätysajan että 6 min/km tavoitevauhdin. 

Juoksu Helsingistä Turkuun oli hieno ja ainutlaatuinen kokemus. 110-tietä seuraileva reitti osoittautui yllättävän raskaaksi, vaikka Etelä-Suomessa ei suuria korkeuseroja olekaan, on matkalla melkoisesti ylä- ja alamäkeä. Juoksun jälkeisenä päivänä ovat etureidet olleet poikkeuksellisen kipeät - ilmeisesti juuri reitin pitkien alamäkien takia.

Petri, Paavo ja Jari

Suuret kiitokset kaikille tavalla tai toisella mukana olleille: Jaana, Mikko ja Anu tekivät huollossa mahtavaa työtä. Pasin tsemppaus ja kannustavat kommentit olivat todella avuksi loppumatkalla. Matkan varrelle osuneista tsemppaajista mieleen jäivät ainakin Leppävaarassa kannustanut Heikki, Jaskan Paimioon tuonut ja loppumatkan ajan kannustanut Hannele sekä Piikkiössä reitin varrella piipahtanut Daniel. Erityiskiitokset vielä hengessä mukana olleille ja juoksun etenemisestä Juoksufoorumissa tiedottaneille Virpille ja Jaanalle.

Kuvat Jaana Tomppo, jos ei muuta mainittu.

• Video: viimeiset metrit ja haastattelu (Tero Töyrylä)
• Video: Petrin haastattelu patsaalla (Tero Töyrylä)
• GPS-track

15.6.2012: Helsinki-Turku - viime hetken uutiset

Vajaan seitsemän tunnin kuluttua starttaan Helsingistä, Paavo Nurmen patsaalta, juosten kohti Turussa, Aurajoen rannalla komeilevaa Paavo Nurmen patsasta. Samalla tavoitteella mukaan lähtee juoksemaan tamperelainen Petri Haavisto. Pieni takaisku tuli aamulla kun huoltoryhmääni lupautunut, viime syksynä Helsingistä Turkuun juossut Petri Lietzen ilmoitti aamulla olevansa sairas eikä pääse mukaan. Muutamassa minuutissa, allekirjoittaneen vielä nukkuessa, Jaana oli rekrytoinut hänen korvaajakseen Mikko Kuikkaniemen, joka oli jo aikaisemmin ilmoittanut olevansa käytettävissä huollossa. Kun vielä Mikon puoliso Anu lupautui tarvittaessa ajamaan toista huoltoautoa loppumatkalle niin ei tämä yritys ainakaan huoltoon kaadu.

Oma kunto on pieni kysymysmerkki, kuten aina. Huonommassa kunnossa minä nyt olen kuin Ringeriksen 12 h -kilpailussa, sillä palautuminen kyseisestä kilpailusta kesti todella pitkään. Eikä palautumista ainakaan nopeuttanut kaksi viikkoa myöhemmin juostu kuuden tunnin kilpailu. Uskoisin kuitenkin maltillisella alkuvauhdilla ja yli 160 km matkaa kunnioittaen pystyväni juoksemaan matkan kohtuullisessa ajassa. Enkä yhtään epäile Petrinkään mahdollisuuksia suoriutua matkasta. Toivottavasti saavumme patsaalle yhdessä, mutta näin pitkissä suorituksissa kaikki on mahdollista.

Muutama juoksija on jo ilmoittanut tulevansa mukaan saattamaan osan matkaa mukana juosten. Se on todella hienoa ja tervetullutta, lisääkin saattajia mukaan mahtuu.

Reitti seurailee enimmäkseen 110-tietä, alussa tosin juostaan Paavo Nurmen patsaalta Leppävaaraan Turun moottoritien suuntaisesti. Reittikartat löytyvät edellisestä Helsinki-Turku -juoksua käsitelleestä blogikirjoituksestani: http://ultrafinn.blogspot.fi/2012/06/helsinki-turku-juoksun-reitti.html.

Reitti ja summittainen aikatauluarvio (km-lukemat GoogleMapsista):

Alkuperäinen ja edelleen todennäköisin tavoite on pystyä pitämään noin 10,5 km/h (= n. 5.40/km) keskivauhtia mahdollisimman pitkään ja ehtiä perille lauantaihin puoleenpäivään mennessä. Hyvin harvoin tällaisissa projekteissa kuitenkaan tavoitevauhdit pitävät, joten loppumatkalla on syytä varautua aikataulun liukumiseen. Alkuvauhdiksi olemme Petrin kanssa kaavailleet juoksuvauhdin pitämistä noin 5.15-5.30 /km tasolla riippuen siitä mikä tuntuu helpolta. Kävelypätkiä on tarkoitus pitää alusta alkaen noin minuutti jokaista varttia kohti. Ylämäkiosuuksilla kävelyä tulee enemmänkin.

Helsinki-Turku -juoksun reitti

Helsinki-Turku -juoksun, josta edellisessä aihetta käsitelleessä blogikirjoituksessani käytin lievästi mahtailevaa nimeä Paavo Nurmi Challenge, lähtöön on aikaa muutamaa tuntia vaille viikko. Valmistautuminen on ollut jokseenkin boheemia johtuen huhti-toukokuussa kahden viikon aikana juoksemistani kahdesta ultrakilpailuista. Niistä palautuminen on ottanut aikansa, mutta vähitellen juoksu on alkanut tuntua jokseenkin normaalilta. Pitkät harjoituslenkit ovat parin viime kuukauden aikana jääneet vähiin, mutta luotan siihen että urani aikana juostut parisataatuhatta kilometriä riittävät tästä haasteesta selviytymiseen.

Reitti ja aikataulukin alkavat vähitellen muotoutua. Aikatauluun palaan vielä lähempänä suoritusta, mutta alustavat reittikartat linkitän tuohon alapuolelle. Pientä hienosäätöä saattaa vielä tulla. Pääpiirteissään reitti on kuitenkin jo valmiiksi suunniteltu.

Kilometrilukemat on napattu suoraan GoogleMapsista.

• Paavo Nurmen patsas, Helsinki - Leppävaara, Espoo (9,0 km): http://goo.gl/maps/bJDz
• Leppävaara, Espoo - Salon tori  (103 km): http://goo.gl/maps/xV86
• Salon tori - Paavo Nurmen patsas, Turku (52,2 km): http://goo.gl/maps/bJj7

Yhteensä n. 164 km

Paavo Nurmi Challenge 15.-16.06.2012

Lohduton tienviitta 110-tien varrella, Myllylammen kohdalla

Lähes 115 vuotta sitten, 13. kesäkuuta vuonna 1897 syntyi silloin Venäjän suuriruhtinaskuntaan kuuluneessa Suomessa, Turun kaupungissa Paavo Nurmi, josta oli tuleva aikakautensa suurin urheilija maailmassa, juuri itsenäistyneen kansakunnan menestymisen nälkää, peräänantamattomuutta ja äärimmäistä mielenlujuutta symboloiva legendaarinen Lentävä Suomalainen. Vielä nykyäänkin - lähes 90 vuotta suurimpien juoksujensa jälkeen - Nurmi on kärkisijoilla äänestettäessä kaikkien aikojen parasta kestävyysjuoksijaa. Yhdeksän olympiavoiton lisäksi Paavo Nurmi rikkoi 25 henkilökohtaista maailmanennätystä eri juoksumatkoilla. Hänen viimeinen ennätyksensä rikottiin vasta maaliskuussa 2012, kun etiopialainen Kenenisa Bekele tuli pitäneeksi jonkun juoksumatkan ME-tulosta hallussaan yhtäjaksoisesti 2850 vuorokautta - vuorokauden pidempään kuin Paavo Suuri aikanaan.

Paavo Nurmi Antwerpenin olympialaisissa 1920

Paavo Nurmen ennätykset ovat kovaa valuuttaa vielä 2000-luvulla. Hänen murskaradoilla tekemillään tuloksilla olisi vuonna 2011 sijoituttu lähes jokaisella matkalla kotimaan tilastojen kärkikymmenikköön.

Paavo Nurmen saavutusten valossa on ymmärrettävää, että hänelle on pystytetty patsaita eri puolille maailmaa. Syntymäkaupunki Turun lisäksi Nurmen patsas seisoo Helsingin olympiastadionin edessä ja Jyväskylän yliopiston kampusalueella. Neljäs patsas on Helsingissä Ateneumin kokoelmissa ja viides patsaasta tehty valos on sijoitettu Sveitsin Lausanneen, Kansainvälisen Olympiakomitean Olympiamuseon pihaan.

Helsingistä Turkuun, Paavo Nurmen patsaalta toiselle kertyy matkaa runsaat 100 mailia - reitinvalinnasta riippuen matka lienee noin 165-167 km. Se on juuri sopiva haaste ultrajuoksijalle ja tietääkseni haasteeseen ovat tähän mennessä tarttuneet reittiennätysaikaan (hieman alle 17,5 h) matkan vapunpäivänä 2002 juossut turkulainen Tero Töyrylä sekä lokakuun pimeydessä 2011 matkan noin 20,5 tuntiin taivaltanut salolainen Petri Lietzén. Tiettävästi kukaan ei ole vielä juossut väliä Paavo Nurmen syntymäpäivänä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 115 vuotta Nurmen syntymästä, joten sen kunniaksi juoksen  Paavo Nurmi Challengen kesäkuussa. Koska 13. päivä on kuitenkin työssäkäyvän juoksijan - ja erityisesti huoltojoukkojen - kannalta harmillisesti keskellä viikkoa olen päättänyt aloittaa juoksun perjantai-iltana 15.6.2012. Näillä näkymin lähtö tapahtuu kello 20:00 Helsingistä Paavo Nurmen patsaalta ja perillä
Turussa Paavo Nurmen patsaalla olisi tarkoitus olla lauantaina 16.6. puoliltapäivin. Tavoitteena on uuden reittiennätyksen tekeminen - mitä sitä kiertelemään.

Kaksi erittäin pätevää huoltajaa - joista toisella on tuoreehko omakohtainen kokemus tämän välin taivaltamisesta jalan ja toisella puolestaan ansioluettelossaan useita ultrajuoksun ennätystuloksia huoltajana - on jo lupautunut mukaan koko matkalle mikä luonnollisesti parantaa onnistumismahdollisuuksia huomattavasti.

Mikäli olet kiinnostunut olemaan mukana joko edes osan matkaa mukana juosten (tavoitevauhti n. 5.15-5.30/km, vauhti on tarkoitus pitää mahdollisimman tasaisena, mutta reitin mäkisyys luonnollisesti tekee käsitteestä "tasainen" varsin suhteellisen), sponsoroimalla projektia jollakin tavalla tai muuten avustamalla voit ottaa yhteyttä sähköpostilla: hkitku2012@endurance.fi .