19.6.2014

Vko 24 / 2014 - Lomailua ja vähän juoksemistakin

9. - 15.06.2014:

Laulasmaa Ultran startti on tapahtunut, Rünno Ruul säntää kärkeen (kuva: Jaana Tomppo)


Viime viikko kului loman ja Viron matkan odotuksen merkeissä. Koska matkan päätarkoitus oli Laulasmaa Ultraan osallistuminen meni alkuviikko keventelyn merkeissä, vaikka odotukset kilpailun suhteen eivät järin korkealla olleetkaan.

Maanantai: 6 km kevyttä (5.22/km)

Tiistai: 8 km kevyttä (5.21/km, ainakin kevyt vauhti näyttää kalibroituneen aika lailla tasaiseksi)

Keskiviikko: Lepo, puolalaisia työkavereita saunottamassa

Torstai: 5,2 km kevyttä, osittain poluilla

Perjantaiaamuna suunnattiin auton keula kohti Helsinkiä ja Katajanokan satamaa, jossa ajoimme auton Viking XPRS:n. Ulos laivasta ajoimme Tallinnan satamassa hieman puolenpäivän jälkeen. Tämän jälkeen aloimme arpoa navigaattoriin seuraavan yön majapaikkamme osoitetta. Tehtävä ei ollut aivan yksiselitteinen sillä hotellin omat nettisivut, varaussivusto ja Google Maps sijoittivat kaikki kyseisen hotellin eri paikkaan eikä TomTom tunnistanut mitään näistä osoitteista.

Pienellä tuurilla ajoimme kuitenkin suoraan oikean paikan parkkipaikalle. Joskin hieman ihmettelimme olemmeko oikeassa paikassa kun pihalla rollaattoreiden kanssa ulkoilevat mummot saivat paikan vaikuttamaan enemmän vanhainkodilta kuin hotellilta. Itse asiassa kyseinen paikka on vanhainkoti, hoitolaitos ja hotelli. Kaiken lisäksi paikka sijaitsee keskellä ei mitään.

Illalla tein Jaanan kanssa kaatosateessa 5 km erittäin kevyen lenkin jonka jälkeen ajelimme runsan 10 km päähän Laulasmaalle etsimään kilpailun lähtöpaikkaa. Oikean leirintäalueen löysimme, mutta siihen se jäikin. Illalla kävimme vielä takaisin hotellillemme ajaessa Keljan keskustassa ostoksilla täydentämässä huoltotarvikkeita viikonlopun kilpailua varten. Suurin osa ostoksista jäi lopulta käyttämättä.

Peeter Vennikas ja allekirjoittanut
ennen starttia (kuva: Jaana Tomppo)
Lauantaina olimme kilpailupaikalla hieman ennen aamuyhdeksää, joten meillä oli hyvin aikaa etsiä autolle parkkipaikka ja asettaa huoltotarvikkeet valmiuteen. Kilpailussa kierrettiin 21,1 km pitkää, edestakaista poluilla ja pienillä hiekkateillä kulkevaa lenkkiä maksimissaan 10 kierrosta. Etukäteen olin puhunut ääneen juoksevani ehkä pari kolme kierrosta, mutta salaa haaveilin koko matkan juoksemisesta ja realistisena tavoitteena pidin 4-5 kierroksen kiertämistä.

Kun starttimerkki klo 10 annettiin niin heti ensimmäisellä askeleella tunsin oikeassa takareidessäni ikävän nykäyksen. Koetin uskotella itselleni, ettei se mitään vakavaa ole ja keskittyä juoksemiseen. Vauhti kiihtyikin alussa turhankin hyvin, reitin helppokulkuisemmilla pätkilla jopa 5 min/km pintaan. Vastaavasti reitillä oli sen verran sateen liukastamia polkupätkiä, että niillä vauhti tasoittui maasto-ominaisuuksiltaan vaatimattomilla Niken asfalttilenkkareilla huomattavasti. Ensimmäinen kierros meni hieman alle kahden tunnin vaikka ennen väliaikapistettä pysähdyin huoltopisteelleni heittämään pitkät trikoot pois. Edeltävien päivien sateet olivat liukastaneet reitin paikoitellen melkoisen liukkaaksi, mutta kilpailun aikana ei kuitenkaan satanut, vaan olosuhteet olivat - kovaa tuulta lukuunottamatta - varsin hyvät.
37 km takana (kuva: Jaana Tomppo)

Toiselle kierrokselle lähdettäessä takareiteni alkoi kiristellä todella ikävästi. Pysähdyin pariin kertaan venyttelemään jalkaa ja otin muutamia ylimääräisiä kävelypätkiä, mutta kipu säilyi. Juoksuvauhtini pysyi siitä huolimatta kohtuullisena, mutta juoksusta oli rentous ja nautinto kaukana. Toisen kierroksen täyttyessä pysähdyin huoltopisteelle, söin lautasellisen keittoa ja pohdiskelin mitä tehdä. Pille Vennikas toi minulle kylmägeeliä, jota sivelin reippaasti takareiteeni ja hetken tauon jälkeen koetin jatkaan matkaa. Kävelin ja hölkkäsin parisataa metriä ja totesin, että takareidessä teki kipeää jokaisella askeleella. Olisin kenties väkisin vääntämällä saanut vielä muutaman kierroksen juostua, mutta todennäköisesti olisin sen jälkeen ollut telakalla viikkokaupalla, joten tein päätöksen kävellä takaisin lähtöpaikalle ja luovuttaa chipin pois.

Joko liukkaiden kivien kautta hyppien
tai kahlaamalla yli. Kahlasin.
(kuva: Marika Roopärg)
Laulasmaa Ultran luonteesta johtuen suoritustani ei kirjattu keskeytykseksi, vaan minulle merkittiin tulosluetteloon 42,2 km ajaksi hieman yli neljä tuntia ja sain suorituksesta jopa diplomin ja hienon muistovasaran. Positiivista oli myös se, että puoli vuotta vaivannut akillesjänteeni ei kipeytynyt pahemmin, toki se muistutti olemassaolostaan, mutta akilleksen puolesta olisin voinut vielä jatkaa juoksemista. Hauskaa oli myös huomata, että vaikka en ole tehnyt pitkiä lenkkejä puoleen vuoteen niin kunnon puolesta 42 km juoksu sujui ongelmitta, mutta todennäköisesti sadan kilometrin jälkeen matkanteko olisi voinut muuttua melko vaikeaksi.

Lopetettuani kilpailun tuli eteen kysymys miten vietämme edessä olevan illan ja yön, sillä olimme varanneet majoituksen läheisestä Laulasmaa Spasta kahdeksi yöksi sunnuntaista alkaen, olihan alkuperäinen tarkoituksemme viettää yö kilpailupaikalla. Tarja Antellin tyydyttyä kolmeen kierrokseen saimme kutsun lähteä viettämään hänen ja Ollen kanssa iltaa Tallinnaan ja yöpymään heidän majapaikkansa sohvalla. Otimme kutsun mielellämme vastaan, voittihan se autossa nukkumisen ja syömättä jääneiden kisaeväiden nakertamisen.

Illalla kävimme Antellien kanssa syömässä aasialaista ruokaa ja sunnuntaiaamuna tutustuimme kävellen Kadriorgin puistoon ennen kuin suuntasimme taas Skodan keulan kohti Laulasmaata, jossa vietimme pari päivää kylpylässä lomaillen ja nauttien poreammeista, hierovista vesisuihkuista sekä paikan lukuisista saunoista. Juoksemisesta pidin taukoa ja keskityin takareiden hieromiseen ja venyttelyyn.

Kotiin palasimme tiistai-iltana ja lomailin vielä juhannusta edeltävän viikon ja vasta kotona aloin tutkia tarkemmin viikonlopun kilpailun tuloksia. Runsaasta 80:sta startanneesta yhdeksän selvitti täyden 211 km matkan ja voittoon juoksi latvialainen Laimonis Skadiņš reittiin ja olosuhteisiin nähden kovalla tuloksella 23:36:59.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti