Vko 30 / 2014

21. - 27.07.2014:

Kokkilan lossi tarjosi pienen hengähdyshetken lauantain fillarilenkillä

60 päivää Spartathlonin starttiin = 8 täyttä viikkoa.

Tällä erää viimeinen lomaviikkoni jäi treenimääriltään hieman kahdesta edellisestä, mutta onneksi helteet jatkuivat ja Suomen kesä mahdollisti mahtavalla tavalla lämmönsietotreenien tekemisen ulkona.

Maanantai alkoi visiitillä erääseen turkulaiseen urheiluliikkeeseen, joka mainosti näyttävästi huikean halpoja alennuslenkkareita aamun lehdessä. No, eihän sieltä niitä oikeasti alennettuja töppösiä löytynyt kuin satunnaisia pareja erittäin suurikenkäisille juoksijoille. Puolittainen hukkareissu siis, matkaan tarttui kuitenkin pienellä alennuksella Asics Gel Lyte 33 3 ja Salomon X-Scream -tossut.

Klo 13: 9,5 km kevyttä juoksua Piikkiön Linnavuoren poluilla ja kivikoissa, em. Salomonien testilenkki. X-Scream ei ole varsinaisesti maastokenkä eikä oikeastaan tiejuoksuunkaan tarkoitettu, vaan kyseessä on eräänlainen hybridimalli, jolla pitäisi pystyä juoksemaan kaikilla alustoilla. Usein tämä tarkoittaa tuotetta, joka on kelvoton mihinkään käyttöön, mutta ainakin kuivalla kelillä tämä Salomonin hybridi tuntuu toimivan kohtuullisesti maastojuoksussa ja tiellä, joskaan ei kivikkorymyämisessä tietenkään ole kunnon maastojuoksukenkien veroinen. Lämpötila +28°C.

Klo 17: 55,8 km kevyttä pyöräilyä, keskisyke 120. Lämpötila samaa luokkaa kuin muutama tunti aikaisemmin.

Tiistai:
Klo 7: 5,8 km kevyttä juoksua Jaanan kanssa, keli suorastaan viileä, vain +24°C. Lenkin jälkeen pikainen kamojen pakkaus ja hyppäsimme Jaanan kanssa autoon ja ajelimme Virolahdelle isäni luo. Matkalla teimme pikapysähdyksen Porvossa, jossa poikkesimme Antellien luona kahvilla.

Mielenkiintoista sahalaitakuviota tiistain iltalenkiltä

Klo 19: Virolahdella mäkisillä hiekkateillä 14,2 km suhteellisen kevyesti 5.22/km keskivauhdilla noin 26°C lämpötilassa.

Keskiviikko: Lepopäivä, aamupäivällä vietimme pari tuntia puutarhassa poimimassa viinimarjoja talvea varten, hiki tuli siinäkin puuhassa. Iltapäivällä ajelimme kotiin pysähtyen matkalla uimaan Santalahdessa.

Torstai:
Klo 13: 12,2 km kevyttä, Jaanan sparratessa fillarilla. +32°C lämpötilassa oli tarvetta juomapullolle näinkin lyhyellä lenkillä.
Klo 18.30: 12,3 km: Kotoa Harvaluodon uimarannalle parin mutkan kautta, 10 km kohtuullisen rennosti lievään vastatuuleen 4.52/km + 2,3 km verrytellen. Ensimmäinen lenkki pari päivää sitten ostetuilla Gel Lyte 33 3:lla, erinomaisen rullaavat ja mukavat kengät lyhyemmille lenkeille, mutta ultria en ehkä noilla lähtisi juoksemaan. Lämpötila mukava +30°C.

Perjantai:
Klo 10: Viikon pitkä ja hidasvauhtinen lenkki: 51,1 km J/K-rytmityksellä 5.30 / 0.30, keskivauhti 5.38/km ja keskisyke 126. Koska joudun edelleen olemaan hieman varovainen akillesjänteeni kanssa pidin vauhdin tarkoituksella maltillisena ja tein lenkin kiertäen hieman pidennettyä versiota Kaarinan maratonreitin kierroksesta, jotta en jalan mahdollisesti kipeytyessä olisi kymmenien kilometrien päässä kotoa. Onneksi pystyin kuitenkin juoksemaan lenkin suunnitellusti loppuun. Vauhti pysyi suhteellisen tasaisena, kympit Garminin mukaan: 55.52 - 56.46 - 56.40 - 56.39 - 56.09.

1200 km juostujen Asics Gel DS Sky Speedien päällinen alkaa osoittaa uhkaavia repeämisen merkkejä ja kantapäistähän noiden pehmusteet kuluivat puhki jo muutaman sadan kilometrin juoksen jälkeen, enää ei osata tehdä oikeasti kestäviä juoksukenkiä. Tai eihän Asics ole koskaan osannut sellaisia tehdä.

Jaana oli taas kerran fillarilla mukana kantamassa juomia ja eväitä. Nestettä kuluikin runsaan 30:n asteen lämpötilassa runsaasti ja enemmänkin olisi ehkä voinut juoda. Kotipihassa lämpömittari näytti lenkin jälkeen +33,6°C.

Spartathlonin varustevalintoja ajatellen lenkki antoi pohtimisen aihetta. Compressport Trail Running -paita toimii ainakin minulla hienosti pitkissä suorituksissa, mutta mustana kyseinen vaatekappale on äärimmäisen ahdistava yli kolmenkymmenen asteen lämpötiloissa. Vaatekaapistani löytyy toki useita vaaleita perusjuoksupaitoja, joten pitänee harkita vielä paitavalintaa Kreikan olosuhteisiin.

Lauantai:
Klo 9.30: Fillarilla kotiseutumatkailua Piikkiö - Sauvo - Kemiö - Kokkilan lossi - Sauvo - Piikkiö, yhteensä 102,2 km, keskisyke 117. Kemiöstä Angeleniemelle johtavan tien päällyste oli vielä huonommassa kunnossa kuin edellisen kerran tuolla pyöräillessäni, ehkä viitisen vuotta sitten ja lossirannasta poispäin johtava ylämäki oli sitten viime näkemän muuttunut huomattavasti jyrkemmäksi. Lenkin viimeinen parikymppinen meni lievässä nestehukassa pahasti hyytyen, 30:n asteen lämpötilassa pitäisi fillarilenkilläkin tajuta juoda enemmän kuin normaalissa suomalaisessa kesäkelissä.

Rippijuhlia vietettiin varsin lähellä tätä siltaa

Sunnuntai:
Lepopäivä, Jaanan veljenpojan rippijuhlissa ja juhlien jälkeen autolla kotiin.

Viikko yhteensä: 15 h 38 min / Juoksu: 105 km / Pyöräily: 158 km

Vko 29 / 2014

14. - 20.07.2014:

Toinen lomaviikko vietettiin kotinurkilla rentoutuen ja liikuntaakin viikkoon kertyi kohtuullisesti. Kotimaan lämpimät kelit olivat tervetulleita syksyn pääprojektiin valmistautumisen kannalta.

Maanantai: 21 km kevyttä lämpimässä ja tuulisessa säässä, keskivauhti 5.28/km

Tiistai: 15,4 km kevyttä. Viimeisen kilometrin lievä kiihdytys (4.04/km) pudotti lenkin keskivauhdin niukasti alle vitosen: 4.58/km. Lisäksi vähän lihaskuntoa.

Keskiviikko: 20,2 km erittäin kevyttä (5.32/km).

Torstai: Lepo, vietimme päivää mm. Turun kansainvälisillä markkinoilla josta teimme monia herkullisia hankintoja.

Perjantaista muodostui varsin hyvä ulkoilupäivä: hieman ennen aamukuutta ajelin Turkuun, josta poimin Thorströmin Jaanan kyytiin ja kahdeksalta startattiin Luukista kahdeksan juoksijan voimin kiertämään perinteistä Montrail-reittiä Nuuksion poluilla. Valitettavasti porukan ainoa reitin vaikka unissaan ulkoa osaava juoksija Pertsa tyytyi tällä kerralla lyhyempään versioon, joten loppumatkasta jouduimme muutamaan kertaan hieman arpomaan reitin kanssa. Ilmeisesti kuitenkin suurinpiirtein oikeat mutkat löysimme, Garminiin kertyi matkaa 53,28 km ja tehollista aikaa 6 h 17 min. Taukoihin käytettiin pari tuntia, joten kokonaisuudessaan aikaa kului reilun työpäivän verran. Oheisessa GPS-jäljessä näkyy myös pieni pätkä automatkaa kun vahingossa painoin mittarin uudestaan käyntiin.

Kotona olin hieman klo 18 jälkeen. Kävin nopeasti suihkussa ja söin odottamassa olleen pasta-aterian. Todella pikainen reppujen pakkaus ja vähän seitsemän jälkeen olimme Jaanan kanssa autossa matkalla kohti Someroa, jossa starttasi klo 22 Yörogaining. Osallistuimme neljän tunnin sarjaan ja tarkoituksemme oli vain viettää mukava liikunnallinen yö. Pisteet ja matka eivät olleet tärkeitä, mutta matkaakin kertyi lopulta lähes 19 km emmekä edes pisteissä jääneet aivan viimeisiksi sarjassamme vaikka taas kerran allekirjoittanut epäonnistui sekä reittisuunnittelussa että reitinvalinnoissa. Jos jotain positiivista pitää hakea niin rastien hakeminen onnistui tällä kerralla hyvin eikä aikaa tärväytynyt kovin paljoa rastiympyrässä pyörimiseen. Vain yksi hakemamme rasti jäi löytymättä kun usko loppu somerolaisessa suoryteikössä. GPS-jäljen perusteella olimme aivan oikealla suunnalla, mutta käännyimme pois noin 30 m ennen rastia.

Lauantai: erittäin kevyttä pyöräilyä 55,4 km keskisykkeellä 107.

Sunnuntai: tästäkin piti tulla pyöräilypäivä, mutta juuri kun olin saanut pyöräilykamat päälleni alkoi kaatosade ja myrskyinen tuuli. Sekunnissa muutin suunnitelmaa ja vaihdoin ylleni juoksukamat ja suuntasin takkahuoneeseen juoksumatolle, jossa juoksin 32 km kevyesti. Tai niin kevysti kuin 25-asteisessa sisätilassa pystyy juoksemaan. Keskivauhti 5.28/km.

Viikko yhteensä: 20 h 18 min, juoksua 141 km.

Kahteen viikkoon liikuntaa on tullut runsaat 40 tuntia. Vaikka juoksumäärät ovatkin kaukana siitä mitä Spartathloniin valmistautuvalla juoksijalla pitäisi tässä vaiheessa olla on harjoittelun kokonaismäärä kohtuullista luokkaa. Tehoista tosin on turha puhua kun kaikki harjoittelu on joko kevyttä tai erittäin kevyttä perusjyystöä, mutta näillä mennään.

Vko 27-28 / 2014 - Vuorilomailua järven rannalla

30.6. - 13.7.2014:

Täysikuu Lago Maggioren yllä

Viikko 27:

Maanantai: Kevyttä polkujuoksua 7,7 km
Tiistai: Juosten töistä kotiin jokseenkin suoraan: 16,0 km (4.45/km)
Keskiviikko: Polkujuoksua 5,7 km
Torstai: Juosten töistä kotiin hieman mutkitellen 17,5 km (5.10/km)
Perjantai: 9,1 km kevyttä. Lenkin jälkeen oli edessä matkalaukkujen viimeistely ja hieman puolenpäivän jälkeen ajelimme Vantaalle lentokenttähotelliin. Lento Milanoon lähti lauantaiaamuna klo 6.20 ja Malpensan lentokentällä olimme reilusti ennen puoltapäivää.

Autovuokraamosta oli varattu C-kokoluokan automaatti, mutta autoa noutaessamme meille iskettiin paria luokkaa isomman Opel Insignia Sports Tourer automaatin avaimet kouraan. Tyydyin tähän, vaikka pienempi auto olisikin kapeilla vuoristoteillä ollut mukavampi kuin liki viisimetrinen laiva. 163 hv tehoon nähden Opel tuntui muuten hämmästyttävän ponnettomalta ajettavalta, ilmeisesti Opelin automaattivaihteisto ei ole aivan samalta vuosituhannelta kuin VAG-konsernin kaksoiskytkinvaihteistot, jotka eivät häviä käytännön suorituskyvyssä manuaaliversioille.

Perillä Bavenossa olimme alkuiltapäivästä, mutta majapaikkamme avaimen saisimme vasta kello 16. Odotellessamme ehdimme käydä syömässä ja tehdä turhan reissun Valle Granden kansallispuiston informaatiopisteeseen etsimään alueen karttoja.

Baveno sijaitsee Lago Maggiore -järven rannalla ja aivan eteläisintä osaa lukuun ottamatta järvi lepää tiiviisti vuorien välissä. Juoksemisen kannalta tämä merkitsee, että ainoa suhteellisen tasainen juostavissa oleva reitti on järven rantaa seuraileva vilkasliikenteinen tie. Kaikki rannasta poispäin suuntaavat tiet nousevat jyrkästi. Tämä oli tiedossa jo etukäteen ja olinkin suunnitellut viikon teemaksi mäkijuoksua. Hieman jouduin tehoista tinkimään vaatimattomaksi jääneen kevätharjoittelun takia.

Näin tasaista juoksualustaa ei
viikon aikana tossujen alle montaa
metriä osunut

Juoksijoita ei viikon aikana montaa näkynyt, mutta pyöräilijöitä sitäkin enemmän. Lago Maggioren alue ja erityisesti läheiset vuoristotiet näyttävät olevan pyöräilijöiden suosima harjoittelukohde, jota käsitystä vahvistivat viikon aikana näkemämme ammattilaistallien huoltoautot.

Noudettuamme hotellihuoneemme avaimen tyhjensimme pikaisesti laukut ja suuntasin ensimmäiselle lenkilleni: 7,3 km (59 min), nousua 460 metriä ja laskua saman verran, mutta jyrkemmin. Paikoitellen varsin hankalakulkuista kivikkoista polkua.

Sunnuntai: aamulla Jaanan kanssa 4,8 km (nousua 240 metriä), illalla 7,1 km asfaltilla (48 min, nousua 340 metriä). Hetkittäin nousu (ja lasku) oli jyrkkyydeltään 20% luokkaa.

Viikko yhteensä 7 h 40 min

Viikko 28:

Näitä pienen pintaremontin tarpeessa olevia linnoja Italiassa riittää

Kyllä siitä reitti menee

Maanantai: Jaanan kanssa 3 h 11 min patikointia (nousua 520 m) Valle Granden kansallispuistossa. Alueen karttaa emme useista yrityksistä huolimatta saaneet hankittua, joten päätimme seurata merkittyä retkeilyreittiä, joka kulki paikoitellen varsin hankalakulkuisessa pöheikössä ja piikkipensaiden läpi. Ei mukavimpia vaelluskokemuksiamme Alpeilla, varsinkin kun reitti lopulta päättyi pellonreunaan emmekä löytäneet reittimerkintöjä mistään päin. Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin lähtöpisteeseen rämpien läpi samojen piikkipusikoiden. Päivä jäi huomattavasti suunniteltua lyhyemmäksi. Perinteisen viiniaterian sentään nautimme tälläkin retkellä.

Tiistai: Viikon ainoa sateinen päivä eikä lämpötilakaan kohonnut hellelukemiin. Päivän 20 km lenkki suuntautui järvenrannsta poispäin vievälle tielle, joka nousi suhteellisen jyrkästi kohti vuoria. Kiipesin mäkeä runsaan tunnin (10,2 km, nousua 600 m) juoksu / kävely -rytmityksellä 5 min / 1 min ja palasin takaisin samaa mäkeä alaspäin ilman kävelytaukoja ja hieman vauhdikkaammin vaikken sateen liukastamalla asfaltilla kovin reippaasti uskaltanutkaan lasketella. 5 km pätkät etenivät 31.59 (6.24/km) - 31.27 (6.18/km) - 23.57 (4.48/km) - 23.30 (4.42/km).

Noin 30% jyrkkyys pisti hieman puhaltamaan

Keskiviikko: Viikon pitkä vaellus, 7 h 45 min

Tuosta yli, virtaustakin oli jonkun verran

Jaanan kanssa (nousua 1800 m) jyrkkärinteisiä polkuja ylösalas sahaten ja välillä purojen yli taiteillen Mottaronen huipulle. Juuri ennen huippua pysähdyimme nauttimaan lasagneateriat oluen kanssa paikalliseen ruokapaikkaan. Takaisin Bavenoon palasimme lähes yhtä jyrkkiä polkuja. Lämmintä riitti ja alastulon aikana yllättänyt pieni sadekuuro tuntui vain virkistävältä.

Torstai: 6,6 km aamulenkki (nousua vain 130 m). Vietimme päivän tutustuen Lago Maggioren lähiseutuun ja naapurimaa Sveitsin puolella sijaitsevaan Locarnoon parilla junalla ja laivalla. Olimme suunnitelleet syövämme Locarnossa perinteisen sveitsiläisen fondueaterian, mutta harmillisesti kaikki kävelymatkan päässä satamasta sijaitsevat ravintolat tarjosivat lähinnä italialaisen keittiön antimia. Lopulta päädyin syömään erinomaisen entrecote-pihvin, joka oli paitsi maukas myös eräs kalleimmista ikinä syömistäni pihveistä. Sveitsin hintataso on maineensa veroinen.

Viimeiset metrit Mottaronen huipulle jäljellä.

Hetki ennen lenkillelähtöä

Perjantai: Viikon pitkä juoksulenkki (reitti: runmap.net): 45 km asfaltilla (nousua 1330 m) "riittävän lämpimässä" kelissä - lämpötila oli iltapäivällä 30:n asteen luokkaa. Juoksin ensin 20,5 km miltei yhtäjaksoista ylämäkeä Mottaronen huipulle (1491 m), jonne saavuin 2 h 27 min Bavenon keskusaukiolta (200 m) lähdön jälkeen. Alkuun koetin pitää J/K -rytmitystä 5 min / 1 min, mutta varsin pian vaihdoin 2,5 min / 0,5 min -rytmiin ja aivan viimeisillä kilometreillä ennen huippua kävelyä tuli vielä enemmän. Reilusti enemmän.

Huipulla tankkasin hieman ja jatkoin 20 km alamäkeä Lago Maggioren rantaan Stresaan ja lopuksi nelisen kilometriä lähes tasaista Lago Maggioren rantoja seurailevaa tietä takaisin hotellille, jossa minua odotti kylmä Coca Cola ja yllätyksekseni myös kylmä olut. Tuskin koskaan on italialainen peruslager maistunut yhtä hyvältä.

Eräs hienoimmista koskaan tekemistäni harjoituksista, maisemat rinteellä olivat upeat, joskaan ylösnoustessa en niitä suuremmin jaksanut ihailla kun kaiken energian sai keskittää etenemiseen. Alaspäin juostessani koetin hieman säästellä jalkoja ja keskittyä maisemien ihailemiseen, mutta siitä huolimatta 20 km alamäkeä löi reidet koko lailla juntturaan. Myös akillesjänteessä tuntui illalla hieman tuntemuksia, mutta ei niin pahana kuin etukäteen pelkäsin. Tuntikohtaiset etenemät: 1 h: 9,0 km, 2 h 17,5 km, 3 h 26,5 km, 4 h 38,0 km ja koko lenkin keskivauhti 6.11/km (tauot poiskellotettuna, niitä oli luvattoman paljon, varsinkin nousun aikana).

Hetki lenkin päättymisen jälkeen.

Googlella en löytänyt mainintoja kyseisen reitin juoksemisesta, mutta fillarilla Mottaronelle on noustu monesti, tosin harvemmin Bavenosta käsin - mm. Giro d'Italian 19. etapilla vuonna 2011. Maantiepyöräilijät kuitenkin jättävät yleensä viimeiset 50 m nousematta, sillä aivan huipulle johtava kinttupolku on paitsi todella jyrkkä myös suhteellisen hankalakulkuinen.

Lauantai: Lepopäivä, matka kotiin. Kotimatkaan tuli pieni viivästys Lufthansan lennon Milanosta Frankfurtiin lähdettyä reitillä riehuneen ukkosmyrskyn takia runsaan tunnin myöhässä. Myöhästyimme tästä syystä niukasti jatkolennolta Frankfurtista Helsinkiin. Lufthansan service point tarjosi meille jo hotelliyötä ja kotimatkaa sunnuntaille, mutta lopulta meidät saatiin järjestettyä jonoon pari tuntia myöhemmin lähtevälle Helsingin lennolle. Sitten jännitettiin portilla boardingin alkamiseen saakka mahdummeko mukaan ja lopulta meille iskettiin käteen boarding passit ja istumapaikat bisnesluokkaan. Ei jäänyt suuremmin aihetta valittaa, vaikka olimmekin kotimaassa pari tuntia suunniteltua myöhemmin.

Sunnuntai: Myrskyisessä tuulessa kevyttä pyöräilyä 63,6 km

Viikko yhteensä kohtuulliset 20 h 40 min.