22.7.2018

24 h SM-kilpailu Kauhajoella 7.-8.7.2018

Urani ensimmäinen 24h juoksun SM-mitali

24 h SM-kilpailusta on vierähtänyt jo 1,5 viikkoa, mutta kilpailun jälkeen on ollut sen verran kiirettä, että raporttia en ole vielä ehtinyt kirjoittaa. Ei sitä ole luvassa vieläkään - ohessa kuitenkin muutama sana tapahtumasta.




Valmistautuminen kilpailuun ei ollut aivan optimaalista - itse asiassa en ole yhteenkään 24 h kilpailuun startannut näin huonosti valmistautuneena. Lisäksi jalkojen - erityisesti takareisien - kanssa oli ollut ongelmia pitkin kevättä ja alkukesää. 

Big Boss Antti Oksanen, allekirjoittanut ja Boss Seppo Leinonen
(kuva: Jaana Tomppo)
Kauhajoelle saavuttiin 24 h kilpailun starttia edeltävänä päivänä. Majapaikaksi olimme valinneet erinomaisen viehättävän Helmin Kortteerin aivan kilpailureitin tuntumasta. Kirjattuamme itsemme sisään kävimme kilpailupaikalla tervehtimässä tuttuja ja vilkaisemassa miltä näyttää lähes 4 vuorokautta matkaa tehneiden kuuden päivän juoksijoiden meno. 

Klo 18 starttasivat matkaan 48h juoksijat ja minulla oli tasan vuorokausi aikaa omaan starttiini. Pian 48h startin jälkeen vetäydyimme majapaikkaamme lepäämään ja sain nukuttua hyvät yöunet.


Startin odottelua (kuva: Jaana Tomppo)
Lauantai kului lähinnä lepäilyn ja startin odottelun merkeissä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun osallistuin 24 h kilpailuun, jonka lähtö on näin myöhään iltapäivällä (klo 18). Odotin mielenkiinnolla kuinka yleensä vaikeat yön ja erityisesti aamuyön tunnit sujuisivat nyt.

Heti startin tapahduttua huomioin kaksi asiaa: virolaisella Margus Luhtojalla ei ollut aikomustakaan tavoitella kunnon tulosta 24 h juoksussa, sillä mies aloitti juoksemalla ensimmäiset kierrokset 4 min/km -vauhdilla ja ensimmäisen maratonin kuulemma alle kolmen tunnin. Toinen havainto oli kannaltani ikävämpi: molemmat takareidet kiristelivät jo ensimmäisestä askeleesta lähtien, vaikka aloitin harvinaisen rauhallisella vauhdilla. 

Ensimmäisen tunnin aikana matkaa tuli vain 10,4 km, toinen tunti sujui kutakuinkin samaa vauhtia ja jo kolmannella tunnilla vauhti putosi alle 10 km/h. Ensimmäisten tuntien aikana oli varsin lämmintä, jota juomista kului yli tuplasti alkuperäiseen suunnitelmaani. Kahden ensimmäisen tunnin aikana join lähes 1,5 l/h, sen jälkeen juomamäärä putosi suunnitellulle noin 0,8 l/h tasolle. 

Varsin pian tuli selväksi, että jalkani olivat sitä mieltä, että vähäisetkin tulostavoitteet oli syytä unohtaa ja keskityin vain pysymään radalla kilpailun loppuun saakka - senkin tavoitteen toteutumiseen vaadittiin pientä ärähtämistä huoltajan taholta. Kenkävalinta starttiin oli Mizuno Wave Shadow, joka pitkillä lenkeillä on toiminut hienosti. Ei kengän kanssa nytkään varsinaisesti ongelmia ollut, mutta reitti oli sen verran huonossa kunnossa päällysteen puolesta, että vaihdoin ennen yötä jalkaan aavistuksen tuetummat Mizuno Wave Rider 21 -kengät, joiden kanssa juoksin kilpailun loppuun saakka. Paljolti kenkien ansioksi on laskettava, että ylipäätään pystyin juoksemaan loppuun saakka näinkin hyvällä lopputuloksella.

Myönteistä kilpailussa oli, että vatsan ja energian imeytymisen sekä riittämisen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Pari vuotta käyttämäni ultrapitkiin kestävyyssuorituksiin suunniteltu Tailwind Nutrition -urheilujuoma toimi taas täydellisesti. Suosikkimaukseni on perinteisen Lemonin ohella valikoitunut kofeiinia sisältävä Green Tea.

Lopputulos oli 201,643 km, joka riitti SM-hopeamitaliin. Urani ensimmäinen SM-mitali 24 h juoksussa, kahden 100 km SM-pronssin jälkeen. 

Kiitokset Timo Marjomäelle, Antti Oksaselle, Seppo Leinoselle ja kaikille Kauhajoki Ultra Running Festival -tapahtuman järjestämiseen osallistuneille ja erityisonnittelut Suomen ensimmäisen kuuden vuorokauden juoksun osallistujille. Olette sankareita - kaikki!

Mitalikuoharit



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti