Sen jälkeen aloitin nousujohteisen harjoittelun kohti marraskuun lopulla juostavaa Bislett 24 h Indoor Challenge -kilpailua, joka juostaisiin legendaarisen Bislettin stadionin kellarikerroksessa kulkevalla 546 m mittaisella sisäradalla.
Mitään tarkkaa harjoitussuunnitelmaa en tehnyt, mutta jotain perusperiaatteita harjoittelun pohjaksi luonnostelin: tarkoitus oli tehdä kaksi nousujohteista harjoitusjaksoa, niiden välissä yksi kevyempi viikko ja viimeiset pari viikkoa ennen kilpailua keventelyä. Koska olin koko syksyn normaalisti töissä en edes yrittänyt tehdä kahta harjoitusta päivässä. Harjoittelun painopiste oli pitkissä lenkeissä, joiden merkityksen olen ainakin omalla kohdallani huomannut tärkeäksi. Tehoharjoittelua tein hyvin vähän. Perinteisiä kovavauhtisia lenkkejä en harjoitusjakson aikana tehnyt lainkaan, vaan vauhdikkaammat harjoitukseni olivat joko vauhtileikittelytyyppisiä tai loppua kohti kiihtyviä.
Pitkinä lenkkeinä juoksin viikoittain 3-4 h (35-45 km) lenkkejä tiellä tai maastossa. Lisäksi tein muutamia 50-55 km maastolenkkejä hyvässä juoksuseurassa. 37 km työmatkaani hyödynsin juoksemalla muutamaan kertaan töistä kotiin kevyt reppu selässä. Lisäksi ennen syyspimeiden tuloa tein työmatkan mennen tullen fillarilla silloin tällöin. Vaimon kanssa tein yhden viiden tunnin kävelyvaelluksen maastossa.
Kuusi viikkoa ennen Bislettin kilpailua oli ohjelmassa testiharjoitus: kahdeksan tunnin lenkki Tuorlan maatalousoppilaitoksen ympäristössä kiertelevällä kahden kilometrin kierroksella. Tarkoitus oli testata Bislettille suunnittelemaani aloitusvauhtia sekä kilpailun aikana käytettävää tankkaussuunnitelmaa. Vauhti pysyi koko ajan hieman suunniteltua kovempana, mutta juoksu tuntui loppuun saakka helpolta. Tankkauksen kanssa ei ollut mitään ongelmia harjoituksen aikana. Matkaa kahdeksan tunnin aikana kertyi 90,7 km (keskivauhti 5.18/km) ja tuntikohtaiset etenemät vaihtelivat ensimmäisen tunnin 11,2 km ja viimeisen tunnin 11,8 km välillä. Testin perusteella uskalsin tehdä lopullisen päätöksen siitä, että täydellinen suoritus Oslossa tarkoittaa Suomen ennätyksen 240,742 km rikkoutumista, ja onnistuneen suorituksen alarajana on oman ennätykseni 231,754 km parantaminen. Viikon kokonaiskilometreiksi tuli 182 km, josta siis lähes puolet yhdestä lenkistä.
Viikkoa myöhemmin oli ohjelmassa ehkä eniten etukäteen pelkäämäni ihmiskoe: juoksin ensin iltapäivällä klo 12.30 alkaen runsaan kolmen tunnin aikana 36 km lenkin osittain poluilla. Kotona olin hieman ennen neljää, ja seuraavalle lenkille starttasin samana iltana klo 22. Aloin kiertää Piikkiön keskustan tuntumassa risteilevää 7,5 km lenkkiä. Jokaisen kierroksen jälkeen tein pikaisen huoltokäynnin. Muutaman asteen pakkasen takia siirsin huoltopisteen alunperin suunnitellusta paikasta autokatoksemme kulmalta takkahuoneeseemme, jotta juomat eivät jäätyisi. Kiersin lenkin loppujen lopuksi kahdeksaan kertaan ja taukoineen aikaa kului kuutisen tuntia. Puoliltaöin huomasin Kaarinan kaupungin säästölinjan tarkoittavan katuvalojen sammuttamista keskiyön ja aamuyön ajaksi. Koska osasin reitin jo ulkoa en viitsinyt hakea otsalamppua. Sitäpaitsi tunsin oloni ilman otsalamppuakin kohtalaisen valopäiseksi juostessani ties kuinka monennen kerran paikallisen juottolan ohi aamuyön tunteina. Suihkun jälkeen pääsin lopulta nukkumaan hieman aamuneljän jälkeen. Viikon kokonaiskilometrit 173 km.
Seuraavan viikonlopun tuplamaraton kuuden tunnin starttiväleillä Wihan Kilometrit -tapahtumassa tuntui öiseen pitkään lenkkiin verrattuna suorastaan rentouttavan helpolta. Ensimmäisen maratonin jälkipuoliskolla vauhti pääsi kiihtymään jopa 4.20/km tasolle ja loppuaika painui niukasti yli 3.20. Toisella maratonilla koetin ottaa hieman rauhallisemmin ja vaikka vauhti nytkin lopussa kiihtyi oli loppuaika kuitenkin maltillinen 3.29. Tämän viikon juoksukilometrit jäivät 146:n, sillä sunnuntain juoksulenkin korvasin runsaan tunnin sisäpyöräilyllä.
Tästä eteenpäin harjoitusmäärät alkoivat pudota kohti kilpailua. Seuraavien kahden viikon pisimmät lenkit olivat kolmen tunnin ja n. 36 km luokkaa. Viikko ennen h-hetkeä oli Endurancen syysleiri Solvallassa, sielläkin maltoin tyytyä lauantaina kevyeen 16 km lenkkiin, osittain lumisilla poluilla ja sunnuntaina runsaan tunnin kevyeen tiehölkyttelyyn.
Vaikka tämän jakson harjoitusmäärät kokonaisuudessan jäivät verraten maltillisiksi on syytä muistaa, että Bislett 24 h oli minulle vuonna 2010 neljäs vähintään 199 km mittainen juoksukilpailu. Pidän pitkiä kilpailuja myös erittäin hyvänä lajinomaisena harjoitteluna, lisäksi minulla on juoksu-uraa takana jo 27 vuotta ja elämäni aikana juoksemieni kilometrien kokonaismäärä lienee 120.000 km luokkaa. Jonkun sortin pohjakunto on siis luotu jo aikaisempien harjoitusten ja kilpailujen myötä.
Kilpailuviikolla tein maanantaina kevyen 11 km lenkin ja viimeinen harjoituslenkki oli keskiviikkona tehty erittäin kevyt 5,5 km hölkkä/kävelylenkki vastasataneen lumen peittämillä teillä reilun kymmenen asteen pakkasessa. Tämän viimeisen lenkin tahmeudesta päättelin valmistautumiseni sujuneen oikein ja olevani valmis kilpailuun.
 |
| Viikkoharjoittelu vko 32-47. Viikkokilometrit käyrällä, viikon harjoitustunnit näkyvät ylemmästä luvusta ja alin luku on viikon numero. Viimeisen viikon lukemat sisältävät myös kilpailun (24 h / 234,9 km) |
Jatkuu seuraavassa osassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti