30.12.2016

Barcelona 24 h -kilpailu 17.-18.12.2016

Barcelona 24 h -kilpailun kolme parasta naista ja kolme parasta miestä palkintopallilla. Vas. Noora Honkala, Jari Tomppo, Antje Krause, Grant MacDonald, Fabrice Puaud, Eva Esnaola (kuva: corredors.cat/24hores)

Kilpailuraportin kirjoittaminen Barcelonan 24 h -kilpailusta on viivästynyt johtuen joulusiivouksesta ja muista kiireistä heti kilpailun jälkeisellä viikolla. Joulun taas halusin rauhoittaa tietotekniikalta mahdollisimman pitkälti.


Valmistautuminen Barcelonan 24 h -kilpailuun alkoi loppukesällä. Alku ei ollut kovin lupaava, sillä ensimmäistä Barcelonaan tähtäävää harjoitusohjelmaani pystyin noudattamaan noin 1,5 vuorokautta, kunnes jouduin takareiden kipeytymisen takia vähentämään juoksemista muutaman päivän ajaksi.

Tämän episodin jälkeen harjoittelu sujui jokseenkin ongelmitta. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin ennen kilpailua välttämään myös flunssat ja muut taudit. Kaikesta huolimatta olin ennen kilpailua harvinaisen hermostunut, minkä paljon kokenut huoltaja-puolisonikin huomioi. Parin edellisen vuoden toistuvat 24 h epäonnistumiset olivat omiaan nakertamaan itseluottamusta. Toisaalta uskoin, että kaiken mennessä kilpailussa kohdalleen pystyn yhä parantamaan tuloksiani.

Ennakkoon olin laatinut kilpailuun tulostavoitteeksi IAU:n A-rajan 240 km ylittämisen. Se tarkoittaisi myös uutta 24 h ratajuoksun SE:tä ja M50-ikäsarjan SE:tä. Kakkostavoitteena oli M50 SE:n 236,380 km rikkominen. Sellaisen tuloksin uskoin ennakkoon riittävän varmistamaan paikan ensi vuoden heinäkuussa Belfastissa juostavaan 24 h MM-kilpailuun. Lisäksi oli kolmostavoite, johon oli tarkoitus pyrkiä mikäli kilpailu menee täysin reisille.

Sääennusteet eivät herättäneet suuremmin riemunkiljahduksia, sillä ennusteiden mukaan koko viikonlopun ajalle luvattiin reipasta sadetta ja kovaa tuulta. Saapuessamme Jaanan kanssa perjantaina Barcelonaan sää oli sateinen ja tuulinen, kuten oli odotettavissa. Hotellimme sijaitsi aivan kilpailuareenana toimivan urheilukentän vieressä, joten kuljetuksista ei tarvinnut huolehtia. Aivan hotellin vieressä oli lisäksi parikin kauppaa, joten viime hetken hankinnat oli helppo hoitaa.

Illalla kävimme vielä samaan hotelliin majoittuneen Outi Siimeksen kanssa tutustumassa kilpailuradan uusittuun, siniseen päällysteeseen. Rata todettiin hyväpintaiseksi ja mukavaksi juosta.

Koska kilpailun startti oli vasta puoliltapäivin söin vielä illalla kevyen lämpimän aterian. Aamiaisella tyydyin tuoremehuun, muutamaan kahvikupilliseen ja pikapuuroon. Kävellessämme hotellista kilpailupaikalle noin 1,5 h ennen starttia totesimme sateen olevan loppumassa. Sääennusteetkin lupailivat, että viikonloppu olisi lähes sateeton. Näin myös kävi, alkutunneilla jopa aurinko näyttäytyi
. Tuulta oli jonkun verran, mutta se ei urheilukentälle kovin pahasti osunut. Olosuhteissa ei siis ollut moittimista. Lämpötilaa arvioituani tein päätöksen startata pitkillä kompressiotrikoilla, jolloin välttyisin parilta vaatteidenvaihtokierrokselta yön aikana. Yläkroppaan puin hihattoman kompressiopaidan, sen päälle lyhythihaisen juoksupaidan ja käsivarsia lämmittämään irtohihat. Viime mainitut heitin pois puolen tunnin juoksun jälkeen, vain todetakseni, että takasuoran vastatuuli tuntui sen verran viileältä, että tuntia myöhemmin pyysin irtohihat takaisin. Yön ajaksi vedin päälle ohuen juoksutakin ja hanskat, mutta muuten ei kilpailun aikana ollut tarvetta varusteiden vaihdolle.

(kuva: Sami Vaskola)
Kenkinä oli käytössä hyväksi todetut Hoka One One Clifton 2:t, joilla olen talven mittaan juossut runsaasti lenkkejä juoksumatolla ja Esport Arenalla.

24 h juoksu juostiin radan uloimmilla radoilla, joten kierroksen pituus oli 437,7 metriä. 120:n 24 h juoksijan lisäksi samoilla radoilla juostiin 12 h kilpailu ja 24 h pariviesti, joten radalla riitti melkoisesti ruuhkaa koko vuorokauden ajalle.

Tarkoitukseni oli lähteä matkaan hieman alle 11 km/h vauhdilla, mutta ensimmäisillä tunneilla vauhti karkasi aavistuksen reippaammaksi. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin monilla kilpakumppaneillani, sillä alkutunneilla sijoitukseni pyöri 20:n sijan paikkeilla, nopeahkosta alkuvauhdista huolimatta. 

Kuuden tunnin kohdalla olin puolisentoista kilometriä edellä aikatauluani ja vajaan kilometrin verran jäljessä Skövden 24 h -kilpailun väliaikojani. Vauhti ei siis ollut mitenkään yltiöpäisen rajua, mutta tuntemukset kropassa olivat silti sellaisia, että enää ei tarvinnut jarrutella, vaan vauhdin säilyttäminenkin oli vaikeaa. Vaikeaa oli muillakin, sillä hiipumisestani huolimatta sijoitukseni parani tunti tunnilta ja 12 h kohdalla olin noussut jo kolmanneksi.

Energian ja nesteyttämisen kanssa ei kilpailun aikana ollut mitään ongelmia. Kaikki mitä join ja söin upposi ja imeytyi. Myös jalat toimivat ilman suurempia ongelmia, mutta tällä kerralla pyhästä kolmiyhteydestä vatsa - jalat - pää eniten ongelmia tuotti pää, joka alkoi puoliyön jälkeen olla sitä mieltä, että on nukkumaanmenoaika. Kahdeksan tunnin aikana 12 - 20 h etenin alle 70 km. Tulosseuranta pimeni sekä paikan päällä että internetissä yli neljän tunnin ajaksi aamuyöllä, joten en tiedä paljonko menetin tämän rämpimisvaiheen aikana sijoituksia.

Myötä- ja vastamäessä yön pimeinä hetkinä (kuva: Sami Vaskola)
Vasta auringonnousun ja sunnuntaiaamun valkenemisen myötä sain juoksun uudestaan sujumaan ja viimeisen neljän tunnin aikana juoksin lähes 43 km.  Kolme tuntia ennen kilpailun päättymistä olin kokonaiskilpailussa neljäntenä ja miesten kilpailussa kolmantena. Tuntia myöhemmin olin noussut kokonaiskilpailun kakkoseksi, nelisen kilometriä skotti Grant MacDonaldin perässä. Tässä vaiheessa tähtäsin ensisijaisesti M50-sarjan Suomen ennätykseen 236,380 km. En enää vakavissani edes haaveillut kilpailun voitosta. Varsinkin kun, viimeisen tunnin alkaessa eroa kärkeen oli runsaat 3,5 km. Tunti ennen kilpailun päättymistä olin juossut noin 227,5 km, joten SE-tulokseen riitti alle 9 km viimeisellä tunnilla.

Yllättäen näin Grantin kävelevän ja hoipertelevan radalla varsin heikon oloisessa kunnossa. Koetin puristaa viimeisen tunnin loppuun saakka kunnolla, mutta brittien huoltoryhmä viime vuoden MM-kolmosen Robbie Brittonin johdolla oli tilanteen tasalla ja sai puskettua Grantin vielä viimeisen vartin ajaksi juoksuun, joten hävisin lopulta kilpailun voiton runsaalla kilometrillä.

Aamuyön vaikeuksien jälkeen olin kuitenkin tyytyväinen urani kolmanneksi parhaaseen 24 h tulokseen 238,658 km. Tulos on paitsi uusi M50-sarjan SE myös toiseksi paras suomalaistulos 24 h ratajuoksussa. Ja olihan tämä myös urani 10. yli 200 km tulos 24 h juoksussa. Välituloksena syntyi myös uusi M50-sarjan sadan mailin SE 15.45.15

Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kohti vuoden 2017 päätavoitetta, 24 h MM-kilpailua heinäkuussa Belfastissa.

Koska numerot tunnetusti ovat mielenkiintoisia ohessa vielä hieman numeromuotoista dataa kilpailun etenemisestä:

Puolikkaat: 126,50 + 112,15 km / 53,0 + 47,0%
6 h pätkät: 66,3 km + 60,2 km + 53,7 km + 58,46 km

Täydet kierrokset: 545
Keskimääräinen kierrosaika: 2.38
Nopein kierros: 2.10 (kierros 474)
Hitain kierros: 6.54 (kierros 396)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti