Running in the tube: Bislett 24 h indoor challenge 27-28.11.2010

The renovated Bislett indoor track still has not same temperature all around. The temperature of the warm zone is around 20 degrees and the temperature of the cold zone depends about outside temperature. During Bislett 24 h Indoor Challenge -race the outside temperature was about minus ten degrees and the cold zone had about 15 degrees, max. The runners' own support stations were located at the cold zone, so it was a chilly weekend for support crews. For runners the conditions were close to perfect and I chose to run with my usual summer outfit: T-shirt and short thighs.

At the starting area there were so many elite level ultrarunners that I felt dizzy, there were Norwegian 24 h record holder, Spartathlon top-runners, Nordic 6 day record holder and many others. After the start I tried to focus just to my own race, ignoring what the other runners are doing. I had prepared myself a schedule towards 242 km result and I followed my own schedule as closely as possible. After few hours I was slightly ahead of schedule. I concentrated following lap times on my own clock, so when result service crashed between four to nine hours it didn't troubled me too much. When results service was again operational I noticed that I was still right on target pace, just slightly ahead.

During the race I used only my own drinks and foods, that makes it easier to analyze after the race what and how much I've taken energy during the race. I used for example sport drinks by Gutzy and Gatorade, mineral water, coke and sprite. Once an hour I took something small to eat. My gear caused me no problems during the race. I switched the shoes at about 8,5 hours, mostly as a precaution. There were yet no actual problems forcing that.

100 km was completed in 9.25, I was about one minute ahead of my schedule. By midnight the distance was about 127 km, when my target was 126,4 km. At 100 miles I was still marginally ahead my schedule when watch showed little over 15.20. My thighs started to hurt a little bit, but that's part of the game.

I tried not to pay any attention to my position in the race, but of course I heard that I was placed surpringsly well. Many of the favourites had more or less problems and some of them had to drop out quite early. When about two thirds of the race was passed I get first feelings of nausea, but the symptoms went away quite soon. About an hour later the symptoms returned, but this time it was real. I rushed to the nearest trash box and gave a technicolor yawn by the bottom of my stomach. And after couple of minute the same again. Then it was about three hours vomiting until' I felt all my strength have gone away. While walking long stretches my legs started to hurt so much that I knew for sure my race is over. I was ready to finish and went to shower but luckily my support disagreed with me and managed to convince me that even walking I can still break 200 km limit. Actually I didn't care that too much, but I felt that I'm out of options so I decided to walk to the finish. After some walking I started to feel little better and managed to grab something to eat and drink.

Finally I tried running. Every step made my thighs hurt, but after couple of steps running started to roll better and I realized I have still some chances to improve my personal best (231,754 km) and Finnish indoor record held by Tero Hyppölä (230,060 km). When there were two hours left I was almost sure I'll break my PB and then I got a nasty cramp in my hamstring. Due to the pain I couldn't run and even walking was difficult. I limped to my support point while massaging myself and took magnesium-tablet. After a while my leg relaxed and I could continue running. Last 1 h 40 min I concentrated just to confirm my new personal best and didn't even try to run faster at the end. When I knew that I was already broken my PB I tried to pick up pace, because I knew third place on Finnish all-time list was on my reach. With little margin I managed to reach that target, even though I missed my original target of setting new Finnish all-terrain record.

After all those difficult moments during the last third of the competition I was finally happy to finish third in the race and stand on the podium with the new Bislett record holder Michael Vanicek and norwegian Peter Tubaas. My legs were so stiff that I needed little help from the race staff to climb the podium. And after the prize ceremenoy I needed even more help to get out of the Bislett indoor arena.

Final results and splits (kondis.no)



My splits:
1 h 10,92 km
2 h 21,84 km 10,92 km
3 h 32,76 km 10,92 km
(result service crashed)
9 h 96,10 km (avg 3-9 h 10,56 km/h)
10 h 105,92 km 9,83 km
11 h 116,84 km 10,92 km
12 h 126,67 km 9,83 km
13 h 137,05 km 10,37 km
14 h 146,87 km 9,83 km
15 h 156,70 km 9,83 km
16 h 166,53 km 9,83 km
17 h 176,27 km 8,74 km
18 h 182,36 km 7,10 km
19 h 186,19 km 3,82 km
20 h 196,01 km 9,83 km
21 h 205,30 km 9,28 km
22 h 214,58 km 9,28 km
23 h 224,41 km 9,83 km
24 h 234,989 km 10,58 km

6 h: 64,43 km (estimate) - 62,24 km (likewise) - 55,69 km - 52,62 km
12 h : 126,67 km + 108,31 km / 53,9% / 46,1%

left: Peter Tubaas, Michael Vanicek, Jari Tomppo

JT: Juoksua putkessa - Bislett 24 hour Indoor Challenge 27-28.11.2010

Bislettin peruskorjattu sisähalli ei vieläkään ole täysin tasalämpöinen. Hallin lämpimällä puolella lämpötila on hieman yli 20 asteen ja viileämmällä puolella se riippuu ulkolämpötilasta. Bislett 24 h Indoor Challengen aikoihin ulkona vallitsi kymmenen asteen pakkanen, joten kylmän puolen lämpötila oli viidentoista asteen luokkaa. Juoksijoiden omille huoltopisteille varattu alue sijaitsi viileällä puolella, joten huoltajilla oli edessään varsin jäätävä vuorokausi. Juoksemisen kannaltahan olosuhteet olivat mitä mainioimmat. Valitsin juoksuasukseni lyhyet trikoot, lyhythihaisen paidan jonka päällä hihaton paita, jossa numerolappu kiinni. Jalkaan hyviksi havaitut Brooksin halvat perusjuoksusukat. Kengiksi valitsin viime hetkellä ennen lähtöä Mizuno Flow Oraclet ja Nike Air Max Moto 7:t jäivät vaihtokengiksi.

Lähtöalueelle ryhmittyi runsaat sata juoksijaa. Joukossa niin kovia kavereita, että maalaispoikaa huimasi: mm. Norjan 24 h ennätysmies ja v. 2009 Spartathlon-kolmonen Jon Harald Berge, saman vuoden Spartathlon-kakkonen ja pohjoismaiden ennätysmies 6 vrk juoksussa Lars Skytte Christoffersen. Lisäksi mukana olivat kovat saksalaiset Jan Prochaska (Spartathlon-kolmonen 2010) ja Michael Vanicek (Spartathlon-nelonen 2008). Unohtamatta Unkarin ennätysmies Janos Bogaria ja monia muita.

Startin tapahduttua koetin keskittyä vain omaan juoksuuni, välittämättä muiden juoksijoiden tekemisistä. Olin laatinut itselleni 242 km lopputulokseen tähtäävän aikataulun, jota seurasin mahdollisimman tarkasti. Ensimmäisten tuntien jälkeen olin hieman, mutta en liikaa, edellä aikatauluani. Keskityin seuraamaan lähinnä kierrosaikoja omasta kellosta, joten tulosseurannan pimeneminen liki viiden tunnin ajaksi neljän ja yhdeksän tunnin välillä ei minua kovin pahasti häirinnyt. Seurannan alkaessa toimia totesin olevani edelleen niukasti edellä tavoiteaikataulustani.

Koko kilpailun ajan käytin vain omia eväitäni. Nestettä nautin alusta alkaen 20 minuutin välein. Tasaisesti vuorotellen Gutzyn ja Gatoraden urheilujuomia ja vichyä. Parin tunnin välein pieni huikka proteiinijuomaa ja välillä vaihtelun vuoksi cokista ja spriteä. Kerran tunnissa tungin suuhuni jotain pientä kiinteää syömistä. Matka eteni sunnuntain aamuyöhön saakka ilman mainittavaa dramatiikkaa. Noin 8,5 h aikoihin vaihdoin kengät. Mitään pakottavaa tarvetta tähän ei vielä ollut, mutta halusin pelata varman päälle ja tiesin Air Max Motojen toimivan minulla pitkissäkin kilpailuissa. 100 km täyttyi ajassa 9.25 eli minuutin tavoiteaikaani nopeammin. Puoleen yöhän mennessä matkaa oli kertynyt noin 127 km, tavoitteen ollessa 126,4 km. Näihin aikoihin reidet alkoivat hieman jumittua, mutta se kuuluu asiaan. Sata mailia tuli täyteen hieman päälle 15.20 ajassa, olin edelleen niukasti edellä tavoiteaikatauluani.

Sijoitukseen en kiinnittänyt mitään huomiota, mutta toki kuulin olevani yllättäen kärkisijoilla. Monilla ennakkosuosikeilla vaikutti olevan enemmän tai vähemmän ongelmia. Jon Harald oksenteli jo puolenyön aikoihin ja lopetti juoksun varsin varhain. Larsin matkanteko ei missään vaiheessa näyttänyt kovin vahvalta ja mies jätti kesken jo pian 100 km täyttymisen jälkeen. Janos juoksi alussa hirvittävän kovalla vauhdilla, mutta piti välillä pitkiä taukoja palatakseen taas kovalla vauhdilla radalle hetken kuluttua.

Ensimmäiset varoitusmerkit edessä olevista ongemista sain hieman ennen 16 tunnin täyttymistä. Tunsin äkillistä pahoinvointia, mutta oireet menivät nopeasti ohi. Noin tuntia myöhemmin oireet palasivat, mutta tällä kerralla huomattavasti rajumpina. Syöksyin kohti lähintä roskista ja aloitin aikaisemmista halliultrista tutut rituaalit vatsan tyhjentämiseksi. Sama toistui hetken kuluttua uudestaan. Loppujen lopuksi pahoinvointia jatkui lähes kolmen tunnin ajan ja jouduin hidastamaan vauhtini pitkiksi ajoiksi kävelyksi heikotuksen takia. Kävellessä jalkani jumittuivat niin pahasti, että aloin olla varma siitä, että tulostavoitteellinen kilpailu on osaltani ohi. Olin jo valmis lähtemään suihkuun, mutta laskeskelin että kävellenkin voisin vielä ehtiä yli 200 km rajan. Päätin siis jatkaa. Melkoisen pitkään käveltyäni oloni alkoi kohentua sen verran, että uskalsin varovaisesti kokeilla juoksemista. Jokainen juoksuaskel teki kipeää reisissä, mutta muutaman askelen jälkeen juoksu alkoi sujua ja uskalsin kokeilla pientä vauhdin kiristämistä.

Sain pidettyä vauhdin kohtuullisella tasolla ja aloin ynnäillä, että jos pystyn viimeiset tunnit etenemään edes jotenkin juoksuaskelta tavoitellen on minulla vielä mahdollisuuksia omaan ennätykseeni ja siinä ohessa halliratojen Suomen ennätykseen. Purin hampaat yhteen ja jatkoin juoksemista, vaikka tiesin varsinaisen tavoitteen karanneen ulottuviltani.

Aamukymmeneltä aloin olla varma omasta ennätyksestä. Aina siihen saakka kun kilpailukellon näyttäessä noin 22.15 oikea takareiteni kramppasi todella rajusti. En pystynyt hetkeen ottamaan yhtään juoksuaskelta ja kävelykin teki kipeää. Nilkutin huoltopisteelleni koko ajan koipea hieroen ja nappasin magnesiumtabletin naamaani. Vähitellen kramppi alkoi helpottaa ja pääsin taas juoksemaan varovasti. Tästä eteenpäin keskityin vain varmistelemaan ennätykseni rikkoutumista, enkä uskaltanut edes yrittää kunnon loppukirin ottamista.

Kun aikaa oli tunti jäljellä näytti tulostaulu matkaa kertyneen 224 km, tässä vaiheessa tiesin juoksevani vähintään 232 km. Edelleenkään en kramppien pelossa uskaltanut kiristää vauhtia kovin paljoa, vaan keskityin vain rentoon etenemiseen ilman taukoja. Päästyäni vanhan ennätykseni paremmalle puolelle uskalsin kokeilla pientä vauhdin kiristämistä, sillä tiesin kaikkien aikojen tilaston kolmossijan olevan käden, tai tässä tapauksessa jalkojen ulottuvilla. Luulin kuitenkin hieman jääneeni, sillä viimeisen kerran tulostaulun ohittaessani luulin nähneeni lukeman 234,1 km ja ehdin vajaalla kierroksella juosta parisataa metriä. Loppujen lopuksi selvisi, että tulostaulu oli näyttänyt matkaa 545 m kierrospituuden mukaan radan todellisen pituuden ollessa 546 m, joten virallinen tulokseni oli Suomen kaikkien aikojen tilaston kolmanneksi oikeuttava 234,989 km, joka riitti kolmanteen sijaan vuoden 2010 kovatasoisimmassa 24 h hallikilpailussa.

Juoksun aikaisiin vatsavaikeuksiin nähden olen tulokseen tyytyväinen ja palkintopallille pääsy kilpailuennätyksen 250,068 km tehneen Michael Vanicekin ja 24 km ennätystään parantaneen isäntämaan Peter Tubaasin seuraksi kruunasi hienon kokemuksen. Tosin sille palkintopallille kiipeämiseen tarvitsin järjestävän tahon auttavaa kättä ja palkintojenjaon aikana odotin vain seremonioiden päättymistä, sillä luulin pyörtyväni minä hetkenä tahansa.

Selvää on myös, että tällaisia tuloksia ei tehdä ilman erinomaisen hyvin toimivaa huoltoa niin kilpailun aikana kuin harjoituskaudellakin. Bislettillä huoltajan osuus ei todellakaan loppunut kilpailun päättymiseen, sillä tarvitsin apua niin pukuhuoneeseen raahautumiseen kuin hallista poispääsyynkin. Jälkimmäiseen tarvittiin avuksi myös järjestäjien edustajia ja Bislettin hallin tavarahissiä, jolla minut lopulta roudattiin hallin ulko-ovelle.

Lopputulokset ja väliaikoja (kondis.no)

Tuntikohtaiset etenemät:
1 h 10,92 km
2 h 21,84 km 10,92 km
3 h 32,76 km 10,92 km
(seuranta pimeni tässä välissä yli viiden tunnin ajaksi)
9 h 96,10 km (ka 3-9 h 10,56 km/h)
10 h 105,92 km 9,83 km
11 h 116,84 km 10,92 km
12 h 126,67 km 9,83 km
13 h 137,05 km 10,37 km
14 h 146,87 km 9,83 km
15 h 156,70 km 9,83 km
16 h 166,53 km 9,83 km
17 h 176,27 km 8,74 km
18 h 182,36 km 7,10 km
19 h 186,19 km 3,82 km
20 h 196,01 km 9,83 km
21 h 205,30 km 9,28 km
22 h 214,58 km 9,28 km
23 h 224,41 km 9,83 km
24 h 234,989 km 10,58 km

6 h: 64,43 km (arvio) - 62,24 km (samoin) - 55,69 km - 52,62 km
12 h : 126,67 km + 108,31 km / 53,9% / 46,1%

vas. Peter Tubaas, Michael Vanicek, Jari Tomppo

JT: Skånen poluilta Bislettin legendojen jalanjälkien alle

Elokuun alussa seikkaillun Gax Trans Scania -kilpailun jälkeen pidin kahden viikon lähes täydellisen harjoitustauon palautuakseni kunnolla kilpailusta.

Sen jälkeen aloitin nousujohteisen harjoittelun kohti marraskuun lopulla juostavaa Bislett 24 h Indoor Challenge -kilpailua, joka juostaisiin legendaarisen Bislettin stadionin kellarikerroksessa kulkevalla 546 m mittaisella sisäradalla.

Mitään tarkkaa harjoitussuunnitelmaa en tehnyt, mutta jotain perusperiaatteita harjoittelun pohjaksi luonnostelin: tarkoitus oli tehdä kaksi nousujohteista harjoitusjaksoa, niiden välissä yksi kevyempi viikko ja viimeiset pari viikkoa ennen kilpailua keventelyä. Koska olin koko syksyn normaalisti töissä en edes yrittänyt tehdä kahta harjoitusta päivässä. Harjoittelun painopiste oli pitkissä lenkeissä, joiden merkityksen olen ainakin omalla kohdallani huomannut tärkeäksi. Tehoharjoittelua tein hyvin vähän. Perinteisiä kovavauhtisia lenkkejä en harjoitusjakson aikana tehnyt lainkaan, vaan vauhdikkaammat harjoitukseni olivat joko vauhtileikittelytyyppisiä tai loppua kohti kiihtyviä.

Pitkinä lenkkeinä juoksin viikoittain 3-4 h (35-45 km) lenkkejä tiellä tai maastossa. Lisäksi tein muutamia 50-55 km maastolenkkejä hyvässä juoksuseurassa. 37 km työmatkaani hyödynsin juoksemalla muutamaan kertaan töistä kotiin kevyt reppu selässä. Lisäksi ennen syyspimeiden tuloa tein työmatkan mennen tullen fillarilla silloin tällöin. Vaimon kanssa tein yhden viiden tunnin kävelyvaelluksen maastossa.

Kuusi viikkoa ennen Bislettin kilpailua oli ohjelmassa testiharjoitus: kahdeksan tunnin lenkki Tuorlan maatalousoppilaitoksen ympäristössä kiertelevällä kahden kilometrin kierroksella. Tarkoitus oli testata Bislettille suunnittelemaani aloitusvauhtia sekä kilpailun aikana käytettävää tankkaussuunnitelmaa. Vauhti pysyi koko ajan hieman suunniteltua kovempana, mutta juoksu tuntui loppuun saakka helpolta. Tankkauksen kanssa ei ollut mitään ongelmia harjoituksen aikana. Matkaa kahdeksan tunnin aikana kertyi 90,7 km (keskivauhti 5.18/km) ja tuntikohtaiset etenemät vaihtelivat ensimmäisen tunnin 11,2 km ja viimeisen tunnin 11,8 km välillä. Testin perusteella uskalsin tehdä lopullisen päätöksen siitä, että täydellinen suoritus Oslossa tarkoittaa Suomen ennätyksen 240,742 km rikkoutumista, ja onnistuneen suorituksen alarajana on oman ennätykseni 231,754 km parantaminen. Viikon kokonaiskilometreiksi tuli 182 km, josta siis lähes puolet yhdestä lenkistä.

Viikkoa myöhemmin oli ohjelmassa ehkä eniten etukäteen pelkäämäni ihmiskoe: juoksin ensin iltapäivällä klo 12.30 alkaen runsaan kolmen tunnin aikana 36 km lenkin osittain poluilla. Kotona olin  hieman ennen neljää, ja seuraavalle lenkille starttasin samana iltana klo 22. Aloin kiertää Piikkiön keskustan tuntumassa risteilevää 7,5 km lenkkiä. Jokaisen kierroksen jälkeen tein pikaisen huoltokäynnin. Muutaman asteen pakkasen takia siirsin huoltopisteen alunperin suunnitellusta paikasta autokatoksemme kulmalta takkahuoneeseemme, jotta juomat eivät jäätyisi. Kiersin lenkin loppujen lopuksi kahdeksaan kertaan ja taukoineen aikaa kului kuutisen tuntia. Puoliltaöin huomasin Kaarinan kaupungin säästölinjan tarkoittavan katuvalojen sammuttamista keskiyön ja aamuyön ajaksi. Koska osasin reitin jo ulkoa en viitsinyt hakea otsalamppua. Sitäpaitsi tunsin oloni ilman otsalamppuakin kohtalaisen valopäiseksi juostessani ties kuinka monennen kerran paikallisen juottolan ohi aamuyön tunteina. Suihkun jälkeen pääsin lopulta nukkumaan hieman aamuneljän jälkeen. Viikon kokonaiskilometrit 173 km.

Seuraavan viikonlopun tuplamaraton kuuden tunnin starttiväleillä Wihan Kilometrit -tapahtumassa tuntui öiseen pitkään lenkkiin verrattuna suorastaan rentouttavan helpolta. Ensimmäisen maratonin jälkipuoliskolla vauhti pääsi kiihtymään jopa 4.20/km tasolle ja loppuaika painui niukasti yli 3.20. Toisella maratonilla koetin ottaa hieman rauhallisemmin ja vaikka vauhti nytkin lopussa kiihtyi oli loppuaika kuitenkin maltillinen 3.29. Tämän viikon juoksukilometrit jäivät 146:n, sillä sunnuntain juoksulenkin korvasin runsaan tunnin sisäpyöräilyllä.

Tästä eteenpäin harjoitusmäärät alkoivat pudota kohti kilpailua. Seuraavien kahden viikon pisimmät lenkit olivat kolmen tunnin ja n. 36 km luokkaa. Viikko ennen h-hetkeä oli Endurancen syysleiri Solvallassa, sielläkin maltoin tyytyä lauantaina kevyeen 16 km lenkkiin, osittain lumisilla poluilla ja sunnuntaina runsaan tunnin kevyeen tiehölkyttelyyn.

Vaikka tämän jakson harjoitusmäärät kokonaisuudessan jäivät verraten maltillisiksi on syytä muistaa, että Bislett 24 h oli minulle vuonna 2010 neljäs vähintään 199 km mittainen juoksukilpailu. Pidän pitkiä kilpailuja myös erittäin hyvänä lajinomaisena harjoitteluna, lisäksi minulla on juoksu-uraa takana jo 27 vuotta ja elämäni aikana juoksemieni kilometrien kokonaismäärä lienee 120.000 km luokkaa. Jonkun sortin pohjakunto on siis luotu jo aikaisempien harjoitusten ja kilpailujen myötä.

Kilpailuviikolla tein maanantaina kevyen 11 km lenkin ja viimeinen harjoituslenkki oli keskiviikkona tehty erittäin kevyt 5,5 km hölkkä/kävelylenkki vastasataneen lumen peittämillä teillä reilun kymmenen asteen pakkasessa. Tämän viimeisen lenkin tahmeudesta päättelin valmistautumiseni sujuneen oikein ja olevani valmis kilpailuun.

Viikkoharjoittelu vko 32-47. Viikkokilometrit käyrällä, viikon harjoitustunnit näkyvät ylemmästä luvusta ja alin luku on viikon numero. Viimeisen viikon lukemat sisältävät myös kilpailun (24 h / 234,9 km)

Jatkuu seuraavassa osassa...

JT: Yhteenvetoa vuoden 2010 kilpailuista

Vuosi 2010 lähestyy loppuaan ja vuoden viimeinen juoksukilpailu oli kohdallani viime viikonloppuna. On siis hyvä aika tehdä yhteenvetoa kuluneen vuoden kilpailustarteista.

30-31.01. Endurance 24 h Esport Arena, Espoo: 199,083 km / 7. Pieleen meni, jalat jumahtivat ja sen jälkeen pehmeni pää, loppu meni lähinnä kävelyksi. Viimeisen parin tunnin aikana tuli sentään rankaisumielessä vähän juostua, mutta silti tulos jäi alle 200 km. Mikä oli oikeastaan ihan oikein moisen velttoilun päätteeksi. Kilpailun kokonaiskilpailun voittoon juoksi uudella kilpailuennätyksellä ja uudella naisten 24 h halli-ME:llä 241,426 km japanilainen Sumie Inagaki.

13-14.05. EM / MM 24 h Brive, Ranska: 231,754 km (oma ennätys) / EM 22. / MM 30. Tämän kilpailun tulos puolestaan ylitti hurjimmatkin odotukseni. Ennakkoon olin laatinut mielestäni varsin rohkean aikataulun, mutta pysyin koko ajan aavistuksen edellä tätä aikataulua ja kun vielä viimeisen kahden tunnin aikana sain kerättyä kasaan 21 km onnistuin yllätyksekseni ylittämään 230 km rajan varsin selvästi ja sijoituin MM-kilpailun 30. parhaan joukkoon kaikkien aikojen neljänneksi parhaalla suomalaistuloksella ja uudella Endurancen seuraennätyksellä. Tämän seuraennätyksen tosin Tero Hyppölä vei minulta pari kuukautta myöhemmin voittaessaan Kaustisella elokuun alussa tuloksella 238,221 km.

Briven kilpailun jäi suomalaiseen ultrajuoksuhistoriaan, sillä MM-kilpailun sijalle 23. sijoittunut Janne Klasila rikkoi Seppo Leinosen muutamaa viikkoa vaille 21 vuotta kestäneen 24 h SE:n 234,231 km juostessaan ensimmäisenä suomalaisena yli 240 km tuloksella 240,742 km. Lisäksi 28. sijoittunut Jari Soikkeli ylitti myös Sepon tuloksen juosten kaikkien aikojen toiseksi parhaan suomalaistuloksen 234,528 km. Historiaa tekivät myös suomalaiset naisjuoksijat, jotka nappasivat kilpailusta Suomen ultrajuoksuhistorian ensimmäisen arvokisamitalin sijoittuessaan EM-joukkuekilpailussa kolmanneksi. Miesten joukkuekin sijoittui joukkuekilpailussa pistesijalle eli kuudenneksi.

Raportti

6-7.08. Gax Trans Scania 246 km Malmö, Ruotsi: 37.51.41 / 1. Tähän kilpailuun lähdin lähinnä retkeilyasenteella, sillä MM 24 h:n jälkeen harjoittelu oli ollut varsin vaatimatonta. Osin laiskuuden, osin lievän jalkavamman takia. Kilpailun aikana oli runsaasti ongelmia reitillä pysymisen suhteen ja ylimääräistä matkaa kertyi loppujen lopuksi arviolta kolmisenkymmentä kilometriä eli todellinen matka lienee ollut reilusti yli 270 km. Onnistuin kuitenkin viimeisten tuntien rutistuksella nousemaan kilpailun voittoon.

Raportti

30.10. Wihan kilometrit, Tampere:
maraton #1 3.20.42 (1.44 + 1.36). Harjoituslenkki
maraton #2 3.29.32 (1.48 + 1.41). Harjoituslenkki

27-28.11. Bislett 24 h Indoor Challenge Oslo, Norja: 234,989 km / 3. (oma ennätys, sisäratojen SE) Vaikka oma ennätys paranikin kolmisen kilometriä tämä ei tuntunut läheskään sellaiselta täysosumajuoksulta kuin Briven MM-kilpailu puolisen vuotta aikaisemmin. Erityisesti 16 - 19 h välillä oli energian imeytymisen ja sisällä pysymisen suhteen ongelmia, jotka pakottivat pitkäksi aikaa vaihtamaan kävelyyn. Viimeiset tunnit sujuivat kuitenkin kohtuullisesti, mutta parin viimeisen tunnin aikana törmäsin ensimmäistä kertaa urallani 24 h kilpailussa kramppeihin ja jouduin hieman jarruttelemaan selvitäkseni juosten loppuun saakka.


Oman ennätyksen parantaminen ja halliratojen Suomen ennätyksen rikkominen kaikkien ongelmien päätteeksi toki lämmitti mieltä, samoin kuin sijoittuminen kolmen parhaan joukkoon kilpailussa, jossa oli mukana tusinan verran kovemman tilastotuloksen omaavia juoksijoita, mm. tämän vuoden Spartathlon-kolmonen Jan Prochaska, tämän vuoden MM 24 h:lla seitsemänneksi sijoittunut Jon Harald Berge ja viime vuoden Spartathlon-kakkonen Lars Skytte Christoffersen, vain muutamia mainitakseni.

Suomalaismenestys oli kokonaisuutena mainio, sillä neljänneksi sijoittui 10 km ennätystään parantanut Petri Perttilä  tuloksella 220,841 km ja seitsemännen sijan vei Juha Jumisko, joka juoksi jo kolmannen kerran kuluvan vuoden aikana yli 200 km, nyt tulos oli 203,533 km. Naisten kilpailussa Tarja Antell paransi ennätystään yli 50 km lukemiin 188,820 km ja sijoittui hienosti viidenneksi.

Raportti

Vuoden aikana yhteensä:
kilpailustartteja: 6
kilpailupäiviä: 5
kilpailukilometrit: 996,226 km

JARI TOMPPO