Pettymysten vuorokausi

Ei mennyt tämänkertainen Bislett 24 h indoor challenge suunnitelmien mukaan. Ei minulta eikä monelta muultakaan ennakkoon kärkisijoille ennustetulta juoksijalta. Kaksi ensimmäistä sijaa veivät Norjassa asuva britti Steve Holyoak ja isäntämaan Björn Tore Kronen Taranger, jotka molemmat paransivat ennätyksiään yli 20 km lukemiin 226,734 km ja 225,597 km. Kolmanneksi sijoittui 58-vuotias Lars Dörum (219,599 km). Isäntämaan suurimpiin ennakkosuosikkeihin lukeutuneet Jon Harald Berge ja Gjermun Sörstad jäivät kauas kärjestä. Berge vatsaongelmien ja Sörstad jalkavaivojen takia.

Oma juoksuni lähti liikkeelle hyvin, 6 h kohdalla olin täsmälleen suunnitelmani mukaisessa vauhdissa. Siitä eteenpäin vauhti alkoi hiipua hieman suunniteltua nopeammin ja kun juoksua oli takana noin kahdeksan tuntia alkoivat vatsassa tuntua ensimmäiset pahoinvoinnin oireet. Hieman ennen 12 h täyttymistä alkoivat pahoinvointikohtaukset, jotka jatkuivat niin pitkään kuin radalla pysyin ja vielä pari tuntia sen jälkeen. Puolivälissä olin taittanut matkaa runsaat 126 km eli olin lähes 4 km aikatauluani jäljessä. Vatsaoireista huolimatta juoksu tuntui vielä kohtuullisen hyvältä, joten uskoin yhä ainakin oman ennätykseni paranemiseen. Valitettavasti vatsaongelmat kävivät koko ajan rajummiksi ja lopulta vietin enemmän aikaa vessassa oksentamassa ja radalla kävelemässä kuin juoksemassa, joten tulostavoite karkasi hetki hetkeltä kauemmas.

Jossain kohtaa aamuyön aikana selkärankani lopulta napsahti ja päätin kävellä 200 km täyteen ja lähteä suihkuun. Huoltajani ankarasta protestoinnista huolimatta myös toteutin tämän uhkaukseni hieman 22 h täyttymisen jälkeen. Ja jo ennen kilpailun päättymistä häpesin suunnattomasti heikkouttani, mutta tehty mikä tehty. Pää petti - muuta selitystä ei ole tarjottavana.

Tästä noustaan ensi vuonna. Aivan varmasti.

kondis.no: uutinen, kuvia, tuloksia ym.

Keventelyn makua

Ultrajuoksijan muisti on tunnetusti lyhyt. Todisteeksi käy se, että lähes jokaisessa kilpailussa mieleen tulee ajatus "ei koskaan enää" ja tuskin ehtivät kisan aikaiset lihaskivut haihtua kun kalenterista etsitään seuraavaa haastetta. Samaan kategoriaan kuulunee myös se, että kolmen vuosikymmenen juoksukokemuksesta huolimatta allekirjoittaneen pitää aina silloin tällöin kokeilla miltä tuntuu kunnon nestevajaus.

Tämän vuoden keväällä, osapuilleen vuoden ensimmäisenä aurinkoisena päivänä, hankkiuduin pitkällä lenkillä pahaan nestevajaukseen johon yhdistyi myös lievä auringonpistos. Tärisin lenkin jälkeen tuntitolkulla pahoinvoinnin kourissa. Viime sunnuntaina kokeilin samaa aavistuksen lievemmässä muodossa: tein 30 km lenkin juoksumatolla takkahuoneessamme, jossa lämpötila on päälle kahdenkymmenen asteen. Runsaan 2,5 h aikana join vain noin 0,7 litraa, joka johti lievähköön nestevajaukseen. Lenkin jälkeen heikotti ja join useita litroja, ennen kuin tuli tarvetta nestekuorman keventämiseen. Tällaiset typeryydet on tietenkin parempi tehdä harjoituslenkeillä kuin kilpailuissa, mutta vielä parempi olisi jättää ne kokonaan pois. Tuostakin lenkistä palautumiseen tärväytyi vuorokauden verran.

Muuten viime viikko meni harjoituksellisesti ongelmitta. Alkuviikosta olin kaksi päivää Helsingissä työhön liittyvässä koulutuksessa ja maanantain lenkin tein Helsingissä. Onnistuin tekemään 1,5 h lenkin eksymättä kertaakaan kovin pahasti ja löysin jopa reitin, jolla lähes puolet matkasta pystyi juoksemaan suht. sujuvasti. Joskin lenkin alku ja loppu olivat sellaista liikennevalohelvettiä, että muistan taas olla pitkään tyytyväinen siihen, että asumme syvällä korvessa, jossa on mahdollista juosta useimmat lenkit näkemättä yksiäkään liikennevaloja.

Perjantaina poikkesin illalla lampun kanssa juoksemaan lähimetsän poluille ja totesin mainion lenkkipolun joutuneen metsäkoneen raiskaamaksi sitten viime näkemän. Lauantaina suuntasiin Paimioon kiertämään "Paimion polun" nimellä tunnettua noin 16 km maastolenkkiä ja järkytykseni oli suuri kun samainen hirviö oli tuhonnut osan tästäkin reitistä. Maastoon tosin oli merkitty metsäkoneuran viereen vaihtoehtoinen linjaus, joka meni suoraan märän suon poikki. Hienoa.

Viikon aikana juoksua tuli niukasti alle 10,5 h ja kilometrejä kertyi yhteensä 112. Kaikki kevyttä tai vielä kevyempää pk-lenkkeilyä. Bislett 24 h -kilpailun lähtöön on tätä kirjoittaessani aikaa yhdeksän päivää. Norjalainen kondis.no julkaisi tänään ennakkojutun kilpailusta: http://www.kondis.no/faar-vi-foerste-norske-herrevinner-i-aar.4986143-127676.html.

Marraskuu...

Viime viikolla siirryttiin marraskuuhun. Bislettin 24 h kilpailu juostaan siis jo tämän kuukauden aikana. Kovin nopeasti on aika taas kulunut, kun seuraavaan kisastarttiin on aikaa alle kolme viikkoa. Määrällisesti kovimmat viikot ovat takana, mutta vielä vähän aikaa yritän pitää vielä kohtuullista harjoitustahtia yllä, ennen kuin alan kevennellä kohti kilpailua.

Viime viikon harjoitusmäärä jäi selvästi alle kolmen edellisen viikon. Juoksua tuli 11,5 h (132 km) ja viikon pisin lenkki oli perjantaina perheen juniorikiekkoilijan harjoitusten aikaan juoksemani kevyt kolmetuntinen, jossa taittui matkaa 34,3 km. Lauantaina kävin keväästä saakka autokatoksen nurkassa odottaneen pöllikasan kimppuun. Aloin pätkiä puita käsisahalla ja viimeistelin työn viipaloimalla puut kirveellä takkaan sopiviksi klapeiksi. Onnekkaasti vältyin viipaloimasta itseäni, vaikka allekirjoittanut ja kirves ei järin järkevältä yhdistelmältä kuulosta.

Muutaman tunnin savotan jälkeen lauantai-illan 18 km lenkki oli leppoisasta vauhdista (4.55/km) huolimatta melko väsyneen tuntuista menoa. Sunnuntaina jatkoin tukkihommia parin tunnin ajan ja kiitos Danielin avun lähes koko kasa on jo pätkitty. Vain muutama pölli jäi ensi viikonloppuun odottamaan vuoroaan. Kelpaa talvella nautiskella takkatulen lämmöstä.

Sunnuntaina juoksin 26 km ja tuntuma oli lähes yhtä väsynyt kuin edellispäivänä, vaikka vauhti oli jopa edellispäivää hitaampi (5.05/km). Onneksi vielä on lähes kolme viikkoa aikaa saada juoksutuntuma normaaliksi.

Pimeyden aika

Suhteellisen pimeää

Viime viikon alussa lievät flunssaoireet hieman pelästyttivät, mutta pientä kurkun karheutta ja vähäistä nuhaa kummempaa tautia ei kuitenkaan kimppuun iskenyt ja selvisin yhdellä ylimääräisellä lepopäivällä viime viikon alkupuolella. Alkuviikon juoksemiset jäivät kuitenkin varsin vähiin. Viikonlopun aikana sain tilannetta paikkailtua sen verran, että viikon aikana harjoittelua kertyi kohtuulliset 16 h 13 min (167 km).

Kaarinan syysmaratonin maalissa

Lauantaina juoksin ensimmäisen kerran järjestetyllä Kaarinan syysmaratonilla puolivauhdikkaan pitkän lenkin, aikaan 3.07.41 (4.26/km) suhteellisen tasaisella vauhdinjaolla (puolikkaat 1.34.30 + 1.33.11). Vauhti oli aavistuksen verran suunniteltua reippaampaa eikä juoksu tuntunut kovin helpolta, vaan oli tasaista vääntämistä alusta loppuun. Runsaan kympin kierroksella oli kolme juomapistettä ja jokaisella pisteellä join mukillisen tai kaksi urheilujuomaa ja kävelin samalla 20 - 30 sekuntia. Vielä puolimatkassa suunnittelin viimeiselle kierrokselle pientä vauhdin kiristämistä ja loppuajan puristamista alle 3.05, mutta juoksu tuntui sen verran nihkeältä, että en edes yrittänyt lopussa kiristää vauhtia. Tasaisellakin vauhdilla ohittelin monia rohkeammin aloittaneita juoksijoita loppukierroksilla ja ylitin maalilinjan sijalla yhdeksän (M45-sarjan kakkosena) (tulokset).

Lauantai-ilta sujui rattoisasti vaihtaessani kahteen autoon talvirenkaat alle ja pakatessani varusteita sunnuntain ulkoilupäivää varten. Onneksi kesäajasta siirryttiin normaaliaikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, sillä herätyskello pärähti sunnuntaina klo 2.30. Tuntia myöhemmin olin jo autossa ja ajoin Salon rautatieasemalle, johon olimme sopineet treffit Petri ja Eetu Lietzenin kanssa. Petri suuntasi Mazdan keulan kohti Helsingin olympiastadionin edessä nököttävää Paavo Nurmen patsasta, jonne saavuimme puoli kuuden jälkeen. Aikataulun mukaan Petrin piti startata kuudelta Paavo Nurmen patsaalta juosten kohti Turussa odottavaa Paavo Nurmen patsasta. Startti tapahtui muutama minuutti etuajassa, klo 5.52.

Ensimmäiset tunnit taittuivat Petriltä lennokkaasti - ehkä hieman turhankin lennokkaasti. Lohjanharjulla sijaitsevalle Myllylammen Nesteelle, jossa matkaa oli takana arviolta n. 48 km Petri saapui hieman yli 4,5 h startin jälkeen. Tässä kohdassa luovutin huoltovastuun Eetulle ja lähdin Petrin mukaan juoksemaan kohti Saloa, jonne opastaulun mukaan oli matkaa 67 km. Salon torille saapuessamme oli pilkkopimeää ja Garmin näytti matkaa kertyneen 68,7 km.

Salossa odotti 24 h EM-joukkuemitalisti viime vuodelta, Jaana Thorström, joka lähti Petrin kanssa juoksemaan kohti Turkua. Kun matkaa oli jäljellä runsas kolmekymppiä sain seurakseni pimeyteen yllättäen reittiennätyksen haltija Tero Töyrylän sekä Maria ja Hannu Tähkävuoren, jotka tulivat tsemppaamaan Petriä.

20 h 36 min patsaalta toiselle. Onnittelut!

Kello oli kiertynyt maanantain puolelle kun Petri, Jaana ja Piikkiössä mukaan juoksemaan lähtenyt Hannu laskettelivat alas Kaskenmäkeä kohti Paavo Nurmen patsasta. Nappasin pikaisesti muutaman valokuvan patsaalla ja sitten olikin jokaisella kiire kotiin, sillä Eetulla oli muutaman tunnin kuluttua edessä koulupäivä, minun piti ehtiä töihin ja Jaana oli lähdössä miehensä kanssa klo 4 Helsingin lentokentälle ja kohti Madeiraa. Itse olin kotona ja saunassa aamukolmelta.

Sen verran väsynyt olin maanantaina viikonlopun ulkoilusta ja vähäisestä nukkumisesta, että maanantaina pidin suosiolla lepopäivän ja keskityin lepäämiseen.

Petrin raportti Hki-Tku -juoksusta
Kuvia Helsinki - Turku -juoksusta