Vko 45-48 / 2014 + Bislett 24 h Indoor Challenge

3. - 30.11.2014:

Syksyinen Kupittaanpusto

Blogipäivitysten suhteen on viime aikoina ollut hieman hiljaista, johtuen useistakin syistä.

Viikot 45-46 menivät keventelyn merkeissä ja lähestyvää Bislettin 24 h -kilpailua odotellessa. Kilpailua en ehtinyt pahemmin jännittämään, siitä piti huolen äkillisesti muuttunut työtilanteeni. Suomeksi sanottuna työtilanteen vaihtuminen ei työtä -tilaan.

Viikko ennen Bislettiä juostiin Joensuussa 12 h sisäratakilpailu, jonka voitti kolmen vuoden ultrajuoksutauon pitänyt seurakaverini Tero Hyppölä. Kilpailuraportissaan Tero mainitsi käyttäneensä yhtenä kilpailun aikaisena energianlähteenä Biokia-mustikkamehua. Koska mustikkasoppa on vuosien ajan kuulunut ruokalistaani ultrakilpailussa tuote luonnollisesti kiinnosti ja onnistuin saamaan valmistajalta muutaman pullon kyseistä valmistetta kokeiltavaksi Bislettillä.

Osloon matkustimme kilpailua edeltävän perjantaina samalla lennolla myös Bislettillä juoksevien Marin ja Jaanan kanssa. Majoituimme vajaan kilometrin päässä Bislettiltä sijaitsevaan hotelliin. Kilpailua edeltävät valmistelut sujuivat rutiinilla: perjantaiaamupäivällä pasta-ateria, iltapäivällä hotellihuoneessa puuroa ja tankkausjuomaa, samalla kun koetin seurata netin kautta Dohassa käynnissä olevaa 100 km MM-kilpailua. Lauantaiaamuna hotelliaamiaisella otin vain tuoremehua, kahvia ja banaanin. Lisäksi söin hotellihuoneessa annoksen pikapuuroa.

Kilpailupaikalle siirryimme kävellen, mukava noin kymmenen minuutin jaloittelu ennen kuin viettäisimme runsaan vuorokauden sisätiloissa. Viimeiset starttivalmistelut paikalla, kilpailuasu päälle ja numerolappu kiinni paitaan, missäs chippi on? Ai se onkin liimattu kiinni numerolappuun - kätevää.

Ensimmäinen kierros
(kuva: Jaana Tomppo)

Tarkoitukseni oli lähteä liikkelle maltillisella vauhdilla ja juosta varman päälle ainoana tavoitteena saada 240 km ylittävä tulos, joka varmistaisi paremman matkatuen IAU:lta seuraavaan MM-kilpailuun. Juoksu lähtikin liikkeelle hyvin, alkuvauhti oli hieman hitaampaa kuin edellisessä 24 h kilpailussani Skövdessä elokuussa 2013. Tosin kun 546 metrin kapealla sisäradalla oli lähes 150 juoksijaa tarkoitti se ensimmäisillä tunneilla melkoista mutkittelua, pujottelua ja epätasaista vauhdinpitoa. Tämä epäilemättä söi hieman voimia, mutta toisaalta tuossa vauhdissa sen ei vielä pitäisi aiheuttaa ongelmia.

Kuuden tunnin kohdalla olin juossut hieman yli 65 km, olin jokseenkin suunnitellussa vauhdissa. Tosin jo ennen kahden tunnin täyttymistä takareiteni olivat jumittuneet pahasti ja neljän tunnin jälkeen myös etureidet jumittuivat. Aikaisemmin kuin koskaan 24 h kilpailuissa. Neljän tunnin jälkeen juoksu alkoi muutenkin tuntua hankalalta ja vauhdinpitoon piti jo keskittyä. En kuitenkaan halunnut - enkä oikeastaan pystynytkään - hidastaa vauhtia merkittävästi, joten pidensin hieman kävelypätkiä koettaen siten tasata vauhtia ja saada elimistöä palautumaan. Tämä ei kuitenkaan toiminut ja kahdeksan tunnin jälkeen oli selvää, että en pysty tekemään tavoitteeni mukaista lopputulosta.

Koetin sinnitellä radalla, olisihan huomattavakin vauhdin hidastuminen riittänyt kuitenkin kohtuullisen hyvään lopputulokseen. Yhdeksän tunnin jälkeen jalkani olivat kuitenkin niin jumissa ja voimattomat, että en käytännössä pystynyt juoksemaan lainkaan. Kun vielä pitkin vuotta kipuillut akillesjänteeni vihloi kävellessäkin päätin - neuvoteltuani huoltajani kanssa - viheltää pelin poikki, heittää pyyhkeen kehään eli luovuttaa. Virallisestihan 24 h -kilpailua ei pysty keskeyttämään, joten lopullisessa tulosluettelossa minulla näkyy tulos 103,194 km, mutta kyllähän se keskeytykseltä tuntuu kun suihkusta pois tullessa kilpailusta on yli puolet jäljellä ajallisesti.

Koska emme olleet tietenkään varanneet hotellihuonetta lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi ja koska Jaanalla oli kilpailussa lisäkseni toinenkin huollettava eli Mari Toivonen, vietin aikaa Bislettillä kilpailun päättymiseen asti kannustaen muita juoksijoita ja ottamalla muutamia valokuvia. Kuvat ovat allekirjoittaneen Google Plus -kansiossa.

Olen analysoinut Bislettin suoritustani ja päätynyt siihen, että ilmeisesti kahdeksan viikkoa Spartathlonin ja Bislettin välillä ei riittänyt kunnolliseen palautumiseen ja valmistautumiseen uuteen pitkään suoritukseen. Normaalisti ajan olisi pitänyt riittää, mutta kuluvan vuoden vajaaksi jäänyt harjoittelu lienee vaikuttanut siihen, että palautuminen Spartathlonista kesti huomattavan pitkään enkä ollut vielä fyysisestä enkä varsinkaan henkisesti valmis uuteen kilpailuun.

Vaikka Bislettin kilpailu jäikin osaltani vajaaksi pidin kuitenkin seuraavan viikon erittäin kevyenä. Tiistaina ja perjantaina kävin ravistelemassa lihaksiani Vauhtisammakon Galileolla ja vasta loppuviikosta kokeilin pientä liikuntaa.

Pakollinen lenkkiselfie

Torstai: 65 min reipasta kävelyä, seassa muutama lyhyt hölkkäpätkä.

Perjantai: 51 min pyöräilyä trainerilla kevyellä vastuksella ja nopealla pyörityksellä (keskikadenssi 100 rpm)

Lauantai: Jaanan kanssa 8 km kevyttä juoksua

Sunnuntai: varhain aamulla 15,2 km kevyttä yhdessä Jaana Thorströmin ja Turussa käymässä olleen Johanna Hedvikin kanssa pitkin Aurajoen rantoja mukavalla hieman alle 6 min/km vauhdilla.

Loppuvuoden otan harjoittelun suhteen erittäin kevyesti ja koetan harrastaa liikuntaa mahdollisimman monipuolisesti sekä pitää juoksumäärät erittäin alhaalla. Koska Varsinais-Suomen lumitilanne ei mahdollista hiihtoa luonnonlumella vielä pitkiin aikoihin pitänee harkita taas Paimion Paipin sarjalipun ostamista.

Bislett 24 h lopputulokset
kondis.no uutinen