23.11.2015

Vko 47 / 2015

16.-22.11.2015

Lauantai-illan pimeäpolkulenkki räntäsateessa (kuva: Tuomas Pelto)
Olihan viikko. Treenimielessä viikko ei kovin erikoinen ollut, mutta siihen on syynsä. Viime viikon lopulla tuli yhteydenotto erään IT-alan konsulttitoimiston kautta, että heidän turkulaisella asiakkaallaan olisi tarvetta tekijälle, joka pääsee aloittamaan heti ja on valmis ottamaan vastaan projektin, jonka kesto voi olla mitä tahansa viikosta pariin kuukauteen. Näillä spekseillä ei tulijoita ymmärrettävästi ole pilvin pimein, mutta saadakseni hieman vaihtelua arkeen sekä hieman täytettä lompakkoon otin tarjotun tehtävän vastaan ja vajaan vuorokauden varoitusajalla muutuin kokopäiväurheilijasta täyttä työpäivää tekeväksi ohjelmistoasiantuntijaksi.


Sopeutuminen aamuherätyksiin ja uuden työtehtävän opettelu aiheutti alkuviikkoon jopa pienimuotoista stressinpoikasta. Se heijastui fyysisessä olotilassakin kohonneena leposykkeenä ja normaalia korkeampina lenkkisykkeinä. Loppuviikkoa kohti olotila alkoi kuitenkin normalisoitua ja sain viikkoon kuitenkin kohtuullisesti treeniäkin mahdutettua.

Maanantai: Melkoisen kiireinen päivä kun sekä minulla, että Jaanalla oli menoja ja taloudessa on vain yksi auto. Ensin heitin Jaanan Turkuun, ajoin kotiin ja tein juoksumatolla klo 9.30 alkaen pikaisesti 6 km kiihtyvävauhtisen lenkin keskisykkeellä 141. Nopea suihku ja klo 10.30 hammaslääkäriin, jossa paikattiin pieni reikä.

Poski puudutettuna kiiruhdin Turkuun, jossa tapasin edellä mainitsemani konsulttitoimiston edustajan. Tästä tapaamisesta säntäsin suoraan tapaamaan heidän asiakkaansa edustajaa, joka viime kädessä päätti täytänkö kriteerit. Puolen tunnin keskustelun jälkeen sovittiin, että voin aloittaa työt seuraavana päivänä. Siis häh?

Klo 18.20: Juoksumatolla 14 km nihkeätä pk-mättöä (5.28/km)

Tiistai: Herätys aamulla klo 6.10, terveellinen aamiainen ja vähän kahdeksan jälkeen olin töissä. Ensimmäinen päivä meni, kuten yleensä, tietokoneiden ja tarvittavien ohjelmien säätämiseen. Työpäivän jälkeen tapasin vielä palkanmaksajani edustajan, jonka kanssa allekirjoitettiin virallinen, määräaikainen työsopimus.

Illalla todella tahmea 12,3 km (5.03/km, syke 126)

Keskiviikko: Juoksumatolla 20 km sykettä koko ajan tarkkaillen, J/K 5 min / 1 min -rytmityksellä, keskivauhti 5.32/km, keskisyke 122.

Torstai: Lepo, en vaan ehtinyt lenkille.

Perjantai: Juosten töistä kotiin, pienen lisälenkin kanssa 22 km (4.49/km, syke 130). Parin tahmean kilometrin jälkeen vauhti kiihtyi yllättävänkin helposti alle 5 min/km eikä edes selässä ollut reppu haitannut juoksemista pahemmin.

Perjantaina laskin, että viikolle suunnitellusta 150 km tavoitteesta puuttui vielä huolestuttavan paljon.

Lauantai:
klo 10.15: Juoksumatolla 20 km kevyehköä (5.15/km, s 132)

Paistettua lohta, keitettyä parsakaalia ja vihanneksia.
Herkullinen ja terveellinen palautumisateria
klo 16.40: Finnish Marathon Runnersin "pimeäpolkulenkki" Raision poluilla. Mukaan ilmaantui peräti 16 kahelia, jotka eivät lauantai-iltana keksineet parempaa tekemistä kuin lähteä räntäsateessa pimeään metsään juoksemaan.

Taukoineen käytimme aikaa reilut kaksi tuntia ja tauot pois kellotettuina 1.37, jossa ajassa ehdimme tarpoa pilkkopimeitä ja kivikkoisia polkuja hieman yli 13 km. Hauskaa oli, erityisesti silloin kun otsalamppuni akku putosi vetoketjullisesta taskusta pilkkopimeässä metsässä varvikkoon. Haravoituamme putoamisaluetta turhaan muutaman minuutin tuli takaisinpäin kääntynyt Janne Klasila paikalle, käänsi lamppuaan ja totesi: "tossahan se on". Melkein täsmälleen paikassa, jossa lampun pimenemisen olin huomannut. Muistiin kirjattavaa: jatkossa pimeälenkeille aina varalamppu mukaan ja lampun akkupakettiin pitää liimata heijastinnauhaa joka puolelle.

Sunnuntai: Ensin 5 km ulkona Jaanan kanssa erittäin kevyesti. Tarkoitus oli jatkaa samantien omalle pitkikselle, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen totesin tienpinnat niin liukkaiksi, että päätin siirtää oman lenkkini juoksumatolle. Toki nastalenkkareilla ulkona juokseminen olisi onnistunut, mutta paremmat Sarva Xero 2 -nastarini olivat edellisillan jäljiltä vielä märät.

Palattuamme kotiin vaihdoin varusteet ja siirryin juoksumatolle: 35 km kevyttä erittäin lievästi kiihtyvällä vauhdilla J/K 11 min / 1 min -rytmityksellä. Keskivauhti 5.18/km, keskisyke 125. Juoksu tuntui taas lähes normaalilta. Illalla vielä puolisen tuntia lihaskuntoa ja liikkuvuutta.

Viikko yhteensä: 14 h (Juoksu 148 km), hieman jäin siis viikon kilometritavoitteesta ;-)

3 kommenttia:

  1. Kyllä sinulla pysyy syke kadehdittavan alhaalla pitkilläkin lenkeillä, ja vielä matolla! Meneekö yli 170 jossain lyhyemmässä kisassa vai missä ne maksimit suurinpiirtein ovat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole tullut lyhyempiä kisoja juostua vuosikausiin eikä muutenkaan haettua maksimisykkeitä, joten eksaktia tietoa ei ole minne saakka kierrokset saisi nostettua. Kilometrin "vähän kovempaakin pystyisi vetämään" -vedoissa sykkeet nousee reiluun 160:n, joten ehkä 170:n rajaa pystyisi vielä kutittelemaan jos oikein yrittäisi. Toisaalta jo yli 140 sykkeillä alkaa olla tuntuma, että mennään VK:n puolelle.

      On käynyt silloin tällöin mielessä, että pitäisi käydä jossain testauttamassa omat sykerajat ja kynnysarvot, mutta saas nähdä tuleeko sitä ikinä tehtyä.

      Poista
  2. Hyvä meininki, Jari! Tsemppiä - ja toivotaan, että myös töitä löytyy jatkossa vähän pidemmäksi aikaa - ja että saat työt ja treenit nivoutuun niin hyvin yhteen kuin ne nyt edes voivat. (ikuisuusongelma,heh,heh).

    VastaaPoista