Mietteitä Spartathlon-seurannan ohessa

30.09.2016

Spartathlonin startti vuonna 2016 on tapahtunut (kuvakaappaus Spartathlon-videoseurannasta)

Vajaa tunti sitten noin 350 juoksijaa - virallisen seurannan mukaan 101, mutta videokuvan perusteella kyseessä on kreikkalaisen ajanottojärjestelmän virhe eikä se, että valtaosa juoksijoista olisi viime hetkellä jäänyt pois - starttasi Akropolis-kukkulalta juosten kohti 246 km päässä, Spartassa odottavaa kuningas Leonidasin patsasta.

Spartathlon 2014 - osa 2

Spartathlon 2014 - osa 1

Toinen kolmannes

Hellas Canin checkpointilta alkaen matkanteko muuttuu vaikeammaksi. Kävelypätkät pitenevät ja juoksuvauhti hidastuu. Ollaan iltapäivän kuumimmissa hetkissä ja reitti halkoo viininviljelysalueita, jossa ei pahemmin edes tuule. Huomaan kaipaavani Korinttiin juostessa oloa mukavasti viilentänyttä vastatuulta. Odotan myös auringonlaskua sekä illan pimenemistä ja viilenemistä.

Muita juoksijoita näen satunnaisesti, suurimman osan aikaa teen matkaa yksin. Se ei haittaa, nautin yksin juoksemisesta. Toisaalta yksin juostessa antaa itselleen välillä liiankin helposti luvan kävellä vähän pidempään tai pudottaa vauhtia suunniteltua enemmän. Alan myös viettää aikaa huoltopisteillä aivan liikaa, vaikka järjestäjien huollosta en juuri missään vaiheessa ota kuin juomista ja satunnaisia pieniä suupaloja. Vedenheittotaukoja on tullut alusta lähtien osapuilleen kerran tunnissa aina kilpailun loppuun saakka, joten nestehukka ei missään vaiheessa muodostu ongelmaksi.

Koko vuoden vaivannut akillesjänteeni on antanut ensimmäiset varoitussignaalit jo muutaman kilometrin juoksun jälkeen ja reitin muuttuessa mäkisemmäksi odotan koko ajan milloin jalka kipeytyy kunnolla. Akillesjännettä kuulostellessani minulta jää huomaamatta, että vasemman kengän nauhoitus on aavistuksen liian kireällä (tyypillinen aloittelijan virhe) ja jalkaterän turvotessa nauhat alkavat painaa ikävästi jalkaterän jänteitä. Havahdun asiaan vasta kun on myöhäistä ja jalkaterä on jo kipeytynyt. Koetan sulkea asian pois mielestäni keskittyen taas kuulostelemaan akillesjänteen vointia, joka tuntuu olevan koko lailla stabiili - ei hyvä, mutta ei kovin pahakaan.

Tässä kuvassa on suurin osa Spartathlonissa nauttimastani
energiasta sekä tankkaus- ja palautumisaineet

Spartathlon 2014 - osa 1

Polku kohti Sangas-vuoren huippua alkaa (kuva: Chris Boukoros / Advendure Endurance Network)

(kuvat: Jaana Tomppo, ellei toisin mainittu)

Spartathlon ei mennyt osaltani aivan tavoitteiden mukaan, vaan jouduin tyytymään kokonaiskilpailun 22. sijaan (miesten sarjan 20.) ajalla 29.43.37. Reiluun puolimatkaan saakka matka eteni jokseenkin suunnitellusti, mutta pian sen jälkeen jalat alkoivat hyytyä ja erityisesti ylämäkien eteneminen muuttui vaivalloiseksi. 

Vaikka tavoitteestani jäinkin oli aikani paras suomalaistulos kymmeneen vuoteen ja kaikkien aikojen neljänneksi paras suomalaistulos. Nopeammin ovat juosseet vain Spartathlon-legendat Janne Kankaansyrjä (27.19.15, 3. / 2004), Seppo Leinonen (27.56.32, 3. / 1992) ja Ari Mustala (29.12.45, 9. / 2000).

Ennen starttia

Matkustimme Jaanan kanssa Kreikkaan varhain keskiviikkona samoilla Air Balticin lennoilla Janne Klasilan ja hänen huoltajaisänsä Simon kanssa. Olimme jo keväällä sopineet yhteistyöstä huollon suhteen, joten meillä oli yhteinen huoltoauto Simon toimiessa kuljettajana ja Jaanan kartanlukijana. Teknisen ongelman takia mukana ei ollut navigaattoria eikä vuokra-Fiatin varusteisiinkaan sellaista kuulunut, joten huoltoryhmän oli tarkoitus pärjätä Jannen puhelimen ja tabletin navigaattoreilla. Hyvin he onnistuivatkin, vaikka ilmeisesti muutamaan otteeseen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan löytäminen oli ollut jokseenkin haastavaa. Vain yksi huoltopiste viidestätoista jäi harhaanajon takia väliin, tätä voidaan pitää erinomaisena suorituksena Spartathlonin ensikertalaiselta huoltajakaksikolta.

Huoltoryhmä ja -auto valmiina kilpailuun
(kuva: Jari Tomppo)

Vko 38 / 2014 - Keventelyä

15.-21.09.2014:

Spartathlonin starttiin on tätä kirjoittaessani aikaa 4 vuorokautta, 11 tuntia ja 42 minuuttia, joten pientä kilpailujännitystä alkaa olla havaittavissa. Viikonloppu on kulunut tavaroita etsiessä ja pakkaillessa sekä viimeisiä säätöjä huoltosuunnitelmaan kirjatessa. Unohtamatta sääennusteiden tarkistamista kerran tunnissa.

Eilen ehdittiin sentään pikaisesti poiketa Hämeenlinnassa siskoni nelikymppisiä viettämässä, mutta kotiin tultiin omalla autolla hyvissä ajoin nukkumaan kunnon yöunet.

Viikon ulkoilut on nopeasti kuitattu: kaksi lepopäivää, muutama kevyt tai erittäin kevyt lenkki, yhteensä 61,5 km keskivauhdilla 5.13/km. Lisäksi kaksi kertaa kävin ravistelemassa lihaksia Vauhtisammakon Galileolla.

Suunnitelma ensi viikkoon:
ma-ti kevyttä ulkoilua,
keskiviikkona matka Ateenaan, perillä ehkä pieni jaloittelu ja tankkaamista,
to kevyttä verryttelyä ja juoksukavereiden psyykkaamista omasta kunnosta uhoamalla
pe-la -aamuun pitkä juoksu/kävely -lenkki kumpuilevassa maastossa 246 km leppoisalla noin 6 - 6,5 min/km keskivauhdilla,
sunnuntaina lepopäivä.

Kilpailun aikainen tankkaussuunnitelma on jo varsin pitkälle pohdittu: perusravinteina Spartathlonissa minulla tulee olemaan MyProtein Ener:Gel -geelit ja saman valmistajan Pro:Long -urheilujuoma, joista tarkoitukseni on saada yhteensä noin 60 grammaa hiilihydraatteja tuntia kohti. Lisäksi nappailen välipaloja huoltopisteiltä ja isommilla huoltopisteillä on tarkoitus nauttia omista eväistä mustikkasoppaa, puuroja sekä keittoja. Dropbageja en ajatellut reitin varrelle jättää kuin pari kappaletta alkumatkalle. Pullovyössä kulkee 0,6 litran urheilujuomapullon lisäksi muutama geeli, pussi tai pari urheilujuomajauhetta ja mahdollisesti jotain pientä.

Koska olosuhteet tulevat olemaan lämpimät on huomiota kiinnitettävä myös riittävään suolan saantiin sekä nestehukan välttämiseen, joten vastoin tapojani juon todennäköisesti runsaasti vettä kilpailun aikana. Vettä tullaan tarvitsemaan paitsi sisäisesti myös kehon huuhteluun, sillä juomalla ei helteen kuumentamaa kehoa jäähdytetä, vaan se onnistuu vain kaatamalla riittäviä määriä vettä päälle. Joka taas aiheuttaa omat riskinsä, sillä kenkien tai ylipäätään juoksuasusteiden kasteleminen vääristä paikoista johtaa helposti ikäviin rakkoihin ja hiertymiin.

Tuoreimpien ennusteiden mukaan kilpailun aikana saattaakin olla koko reitillä ukkoskuuroja. Pitää siis taas kerran varautua kaatosateessa juoksemiseen, siitä minulla onkin huomattavasti enemmän kokemusta kuin helteessä juoksemisesta, mutta kreikkalaisen ukkosmyrskyn keskellä juokseminen ei kuulosta juuri paahtavaa hellettä houkuttelevammalta. Ulkoilmalajissa on kuitenkin aiheellista varautua kaikkeen.