Vko 52 / 2014 + Yhteenvetoa vuodesta 2014

22.-31.12.2014

Joulupäivä 2014 Piikkiössä

Joulupäivän 12 km juostu

Vuoden 2014 viimeiset harjoituslenkit on tehty, kinkku syöty ja jouluglögit juotu, joten on aika päivittää blogia.

Ma 22.12. Yhdistelmäharjoitus: 20 km pyöräilyä trainerilla + 10 min lihaskuntoa + 6 km juoksumatolla (4.57/km) + 10 min lihaskuntoa + 10 km pyöräilyä trainerilla

Ti 23.12. Juoksumatolla 34 km kevyttä J/K 14 min / 1 min rytmityksellä, keskivauhti 5.18/km. Päivän elokuva Martin Scorsesen kehuttu tosipohjainen The Wolf of Wall Street

Ke 24.12. Jouluaattoaamun perinteinen aamuretkeily Jaanan kanssa pimeässä metsässä otsalamppujen kanssa ja puolivälissä glögitauko, yhteensä 1 h 40 min

To 25.12. Tarkoitus oli tehdä päivän lenkki juoksumatolla, mutta ulkona oli 13 asteen pakkasesta huolimatta niin huikaisevan upea keli ja mahtava auringonpaiste, että oli aivan pakko mennä ulos juoksemaan: 12 km kevyttä (5.07/km), nastalenkkarit jalassa ei ollut pito-ongelmiakaan.

Tapaninpäivän pitkiksen lähtöpotretti. 

Pe 26.12. Turun alueen juoksijoiden perinteinen Tapaninpäivän pitkis keräsi tänä vuonna yli 30 juoksijaa Hirvensalon hiihtokeskuksen parkkipaikalle. Ryhmä jakaantui erivauhtisiin ryhmiin, joista suurin osa juoksi täyden 31 km matkan, osa tyytyi hieman lyhyempään ja muutama hurja jatkoi vielä pidemmälle. Tällä kertaa ei tarvinnut väistellä tielle lentäviä bussipysäkkejä tai muuta irtoroinaa kuten kolmen vuoden takaisella Tapani-myrskyn aikaan juostulla lenkillä. 

Huoltopiste Arenalla

Illalla laskeskelin vuoden kilometrikertymää ja totesin vuoden juoksumäärän jäävän niukasti alle 4000 km. Vai josko sittenkin puristaisi pienen määräryppään vuoden loppuun. Eihän siinä mitään järkeä olisi, mutta...

La 27.12. Hyppäsimme Jaanan kanssa aamulla autoon ja ajoimme Esport Arenalle, jossa juoksin kevyehkön 35 km (5.09/km). 

Lenkin jälkeen tankkaus Arenan Hesburgerilla ja auton keula kohti Helsingin keskustaa ja Sokos Hotel Helsinkiä, jonne majoituimme seuraavaksi yöksi. Illalla nautiskelimme Hartwall Arenalla hienosta Vain Elämää -konsertista.

Vain Elämää -live, vaihteeksi kulttuuria

Su 28.12. Olimme kotona hieman puolenpäivän jälkeen ja määrän kerääminen jatkui: 
Klo 14: Juoksumatolla 10 km kevyttä
Klo 19: Juoksumatolla 18 km kevyttä

Viikko yhteensä: 16 h (Juoksu: 147 km, Pyöräily: 30 km, Patikointi: 6 km)

Ma 29.12. 
Klo 10: Juoksumatolla 12 km kevyttä
Klo 18: Juoksumatolla 20 km kevyttä, jännästi alkoi jalat painaa lenkin lopussa. Lenkin aikana katselin muutaman jakson BBC:n upeaa Sounds of the Seventies -sarjaa YLE Areenasta. Taas kerran tuli todettua, että YLE:n ohjelmatarjonta pesee kaikki kaupalliset kanavat sata nolla.

Ti 30.12. Juoksumatolla 40 km kevyttä, 30 km jälkeen jalat melkoisen pehmeän tuntuiset ja muutenkin juokseminen harvinaisen nihkeätä, puoliväkisin runttasin 40 km täyteen. Voisikohan kropan tuntemuksilla olla jotain tekemistä viiden päivän aikana juostujen 166 km kanssa.

Esport Arenalla

Ke 31.12. 12 km kevyttä, ensin Jaanan kanssa 6,7 km erittäin rauhallisesti, sen jälkeen loppuun lähes yhtä rauhallista. Ei paljon jalat liikkuneet.

Lenkin jälkeen mittarin purku SportTracksin ja vuosiyhteenveto esiin: 4001,68 km. Enpä olisi joskus uskonut, että näin naurattava vuosimäärä voi saada aikaiseksi pienimuotoisen voittajafiiliksen. 

Ensi vuonna juoksua tulee kuitenkin 50% enemmän. Uskoisin oman määräoptimini olevan noin 6000 km vuositasolla, toivon mukaan saan harjoitteluun myös hieman enemmän tehoa. Tämän vuoden lenkkeilyhän on koostunut lähes pelkästään hidasvauhtisesta pk-jyystämisestä.

Vuosiyhteenveto

Uutta vuotta on eletty kohta vuorokausi, joten on korkea aika tehdä yhteenvetoa viime vuoden urheilullisesta toteutumasta. Vuoteen mahtui kuukausien mittainen taistelu kipeytyneen akillesjänteen kanssa. Varsinainen ongelman aiheuttaja jäi osittain mysteeriksi, samoin kuin se mikä kokeilluista hoitokeinoista lopulta aiheutti sen, että pystyin jatkamaan juoksuharjoittelua. Ei akilles vieläkään täysin kunnossa ole, mutta ainakaan se ei estä juoksemista eikä tunnu kipeytyvän hälyttävästi edes Esport Arenan betoninkovalla mondolla juoksemisesta.

Juoksin vuoden aikana kolme ultraa: Laulasmaa Ultraan kesäkuussa starttasin lähinnä kokeilumielellä, mutta oli tarkoitukseni kuitenkin juosta enemmän kuin 42 km. Takareisien kipeytymisen takia heitin kuitenkin varmuuden vuoksi leikin kesken hyvissä ajoin.

Vuoden päätavoite oli Spartathlon ja siellä olin paras suomalainen ja pohjoismaalainen juoksija, mutta varsinainen tulostavoitteeni jäi 2,5 tunnin päähän. Ensin suoritus tuntui lievältä pettymykseltä, mutta edeltävän vuoden vaikeuksiin nähden tulosta voinee pitää vähintäänkin torjuntavoittona. 

Marraskuussa juostu Bislett 24 h Indoor Challenge tuli vastaan aivan liian pian Spartathlonin jälkeen ja lopetin juoksun jo hieman 10 h jälkeen. Normaalitilanteessa kahdeksan viikkoa Spartathlonin jälkeen olisi hyvinkin riittänyt kohtuulliseen 24 h tulokseen, mutta kun alkuvuoden harjoittelu oli jäänyt vähäiseksi ei pohjakunto riittänyt.

Alkaneen vuoden tavoitteista lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.


Juoksukilometrit kuukausittain: 
Tammikuu: 94,4 km (keskivauhti 5.40/km, akillesjänteen kanssa ongelmia)
Helmikuu: 269,0 km (5.31/km)
Maaliskuu: 417,7 km (5.17/km)
Huhtikuu: 137,8 km (5.15/km, akillesjänne...)
Toukokuu: 130,0 km (5.55/km, akillesjänne...)
Kesäkuu: 279,1 km (5.40/km) - Laulasmaa Ultra 211 km DNF 42,2 km
Heinäkuu: 431,9 km (5.52/km)
Elokuu: 595,9 km (5.30/km)
Syyskuu: 578,1 km (6.07/km) - Spartahlon 29.43.37
Lokakuu: 257,9 km (5.28/km)
Marraskuu: 384,4 km (5.49/km)
Joulukuu: 425,4 km (5.49/km)

Vuosi 2014 yhteensä:
Juoksu: 4001 km (379 h 57 min, keskivauhti 5.42/km) [Juoksumatolla 1057 km / 96 h 10 min / 5.27/km / 26,4%]
Suunnistus / Rogaining: 18,5 km (3 h 48 min)
Hiihto: 131 km (10 h)
Pyöräily: 2170 km (64 h 14 min)
Retkeily: 61 km (17 h 42 min)
Lihaskunto: 19 h 22 min
Yhteensä: 519 h 51 min

Spartathlon: 29:43:37 (20.)


Edelliset vuodet

Vuosi 2013 yhteensä:
Juoksu 5140 km (458 h 6 min, 5.21/km) [Juoksumatolla 1424 km / 122 h 58 min / 5.11/km / 27,7%]
Suunnistus / Rogaining 15 km (2 h)
Hiihto: 7 km (37 min)
Pyöräily 1080 km (31 h 54 min)
Retkeily: 37 h 20 min
Lisäksi hieman lihaskuntoa ym.
Yhteensä: 536 h 54 min

24 h: 239,417 km (ratajuoksun SE)

Vuosi 2012 yhteensä: 
Juoksu 5808 km (497 h 7 min, 5.08/km) [Juoksumatolla 1632 km / 137 h 58 min / 5.04/km / 28,1%]
Suunnistus / Rogaining:  78 km (13 h 18 min)
Hiihto:  35 km (2 h 31 min)
Pyöräily: 210 km (7 h 49 min)
Retkeily: 20 h 38 min
Lisäksi hieman lihaskuntoa ym. 
Yhteensä: 548 h 25 min

12 h: 144,019 km (maantiereittien SE)
24 h: 252,250 km (SE)

Vuosi 2011:
Juoksu: 5386 km (501 h 20 min, 5.35/km) [Juoksumatolla 471 km / 40 h 14 min / 5.08/km / 8,7%] 
Suunnistus / Rogaining: 147 km (23 h 4 min)
Hiihto: 209 km (15 h 46 min)
Pyöräily: 520 km (16 h 35 min)
Retkeily: 21 h 30 min
Lisäksi hieman lihaskuntoa ym. 
Yhteensä: 580 h 11 min

48 h: 373,142 km (maantiereittien Suomen ja pohjoismaiden ennätys)

Vuosi 2010:
Juoksu: 5028 km (481 h 55 min, 5.45/km) [Juoksumatolla: 0 km]
Suunnistus / Rogaining:  40 km (7 h 15 min)
Hiihto: 286 km (23 h 37 min)
Pyöräily: 1261 km (43 h 51 min)
Lisäksi hieman muuta
Yhteensä:  564 h 10 min

Gax Trans Scania 246 km voitto ja reittiennätys
24 h: 234,989 km (sisäratojen SE, Jari Soikkeli tosin vei ennätykseni jo tammikuussa 2011)

Vuosi 2009:
Juoksu: 4641 km (433 h 54 min, 5.37/km)
Suunnistus / Rogaining: 40 km (6 h 6 min)
Hiihto: 269 km (19 h 18 min)
Pyöräily: 1714 km (62 h 37 min)
Ym.
Yhteensä: 531 h 35 min

100 km: 8.13.18 (Suomi-Juoksun voitto)

24 h: 213,910 km (Kaustinen 24 h voitto)

Vko 14-16 / 2014 - Taas telakalla

Etelä-Suomalaista erämaamaisemaa upeimmillaan

31.03. - 21.04.2014:

Lähes pari kuukautta pystyinkin harjoittelemaan ennen kuin jo parantuneeksi kirjattu akillesjänteeni alkoi taas vaivata.

Viikolla 14 oli tarkoitukseni aloittaa ensimmäinen nousujohteinen määräjakso kohti kesäkuun puolivälissä juostavaa Laulasmaa Ultraa. Tämä viikko menikin vielä kohtuullisesti, joskaan määrää ei tullut lähellekään suunnitellusti: Viikko yhteensä vain 10,5 h, huolimatta Endurancen viikonloppuleiristä Vierumäellä.

Viikko 15 meni erinäisten syiden puolesta harjoittelun suhteen läskiksi, viikon harjoitusmäärä jäi seitsemään tuntiin, lähinnä parin turhan lepopäivän takia. Perjantaina kävin hierojalla ja vaikka mainitsin, että edellisen hierontakerran jälkeen akillesjännettä oli särkenyt pari päivää murjoi hän jännettä vielä edelliskertaakin raivokkaammin. Tunnetuin seurauksin.

Lauantain Karhu-viestiin jouduin mukaan puolipakolla ja väänsin 5,2 km osuuteni surkealla 3.51/km keskivauhdilla myrskyiseen myötätuuleen joka riipi ajasta pois varmasti 5-6 sekuntia per kilometri. 

Sunnuntain penkkiurheilijan unelmapäivää (Lontoon maraton ja Paris-Roubaix, yhteensä työpäivän verran huimaa penkkiurheiluviihdettä) oli tarkoitukseni juhlistaa kuuden tunnin kevyellä juoksumattolenkillä. Jo kahden tunnin kohdalla alkoi vasemmassa akillesjänteessä tuntua ikävältä. Vaihdoin jalkaan toiset kengät, joihin olin pohjallisen alle tehnyt lisäkorotuksen kantapään alle. Siitä ei kuitenkaan ollut apua ja 2,5 tunnin kohdalla jalka tuntui jo todella ikävältä. Puoliväkisin väänsin kolme tuntia täyteen ja painelin suihkuun.

Viikko 16 menikin sitten täysin harakoille urheilun suhteen. Alkuviikosta akillesjänne oli niin kipeä, että maanantainen Suomi-Juoksun reitinmittaussessio kävelyineen ja pyöräilyineen oli todella tuskallinen kokemus. Koko viikko meni nilkuttaessa ja särkylääkkeitä popsiessa. Venyttelyä kokeilin, mutta vaikuttaa siltä, että mitä enemmän jännettä koetti venyttää sitä kipeämmäksi se tuli. 

Siinä se on: tulehtunut akillesjänne. 

Pääsiäisenä saatiin Suomessa nauttia mahtavan upeista ulkoilukeleistä, mutta oma liikuntani jäi Jaanan kanssa tehtyihin, sinänsä hyvänmittaisiin kävelylenkkeihin.

Lauantaina teimme kahden tunnin vaelluksen Piikkiön Linnavuoren poluilla, sunnuntaina kiersimme Teijon retkeilyalueen polkuja kolmen tunnin ajan. Kuten muutama muukin ulkoilija, enpä muista koskaan aikaisemmin nähneeni moista ruuhkaa Teijon poluilla. 

Pääsiäismaanantaina kävimme Ruissalossa patikoimassa kaksi tuntia. Tällä lenkillä uskalsin kokeilla varovaista hölkkää ensimmäisen kerran yli viikkoon: tein lenkin aikana 12 x 1 min hölkkäpätkät yhdeksän minuutin kävelypalautuksilla. Ei jalka todellakaan normaalilta tuntunut, vaikka kevyesti pystyin juoksemaan ilman suurempaa irvistelyä.

Laulasmaa Ultran starttiin on aikaa alle 2 kk ja tällä hetkellä ajatus 211 km juoksemisesta tuntuu osapuilleen yhtä realistiselta kuin melontaretki maasta kuuhun. Ihmeisiin en usko ja valitettavasti myös luottamukseni nykypäivän urheilulääketieteeseen alkaa olla varsin matalalalla.

Piikkiä kinttuun

Pari kuukautta harjoitteluani haitanneesta akillesjänteestäni otettiin viime viikolla komeita kuvia. Pelkäämääni repeämää ei jänteestä onneksi löytynyt, mutta selkeä tulehdus ja ärtymä - aikaisemmin käytettiin termiä "kiinnike" - kylläkin. Ongelma näyttäisi olevan perua Karhulassa syksyllä 1992 tehdystä akillesleikkauksesta, josta toipuminen kesti leikkaushaavan tulehtumisen takia puolisen vuotta. Tuohon leikkaukseen päättyi käytännössä ratajuoksu-urani.

Koska on ilmeisen selvää, että ärtynyt akillesjänteeni ei tälläkään kerralla parane levolla, taikatempuilla eikä edes lumihangessa alastomana kieriskelemällä oli turvauduttava perinteisempään lääketieteeseen. Akillesjänteeseeni tuikattiin tänään kortisonipiikki ja lääkärin mukaan koipea voidaan joutua piikittämään vielä pariin kertaan, ennen kuin on realistista odottaa oireiden katoamista. Mikäli tämä ei tehoa on kenties harkittava kirurgisiin toimenpiteisiin turvautumista.

Olen nyt lääkärin määräämässä täydellisessä liikuntakiellossa muutaman päivän. Sunnuntaina saan käydä 10-15 minuuttia kävelemässä - erittäin kevyesti. Ensi viikolla voin jatkaa kevyttä kävelyä ja loppuviikosta kenties kokeilla juoksemista ja pyöräilyä, hyvin kevyesti. Tosin vain siinä tapauksessa, että tulehdus tuntuu helpottavan.

Takavuosinahan kortisonilla oli erittäin huono maine akillesjännevaivojen hoidossa, sen jännettä haurastuttavan ja repeämäriskiä lisäävän vaikutuksen takia. Nykyisin käytettävät valmisteet eivät maltillisesti käytettynä haurastuta jännettä. Näin ainakin tunnettu turkulainen urheilulääkäri minulle kertoi.