Bloggaaja on kansainvälisen tason ultrajuoksija, Personal Trainer ja juoksuvalmentaja. Tämä blogi keskittyy pääasiassa juoksu-uraani, mutta joskus jutut rönsyilevät muuallekin.
Espanjan leirin kohteeksi valikoitui siis tällä kerralla kahdelta edellistalvelta tutun ja hyväksi havaitun Torreviejan sijasta hieman lähempänä Alicante-Elchen lentokenttää sijaitseva Santa Pola. Pääasiassa siksi, että sieltä löytyi Torreviejaa halvemmalla kriteerimme täyttävä majapaikka. Syy halvempaan hintatasoon selvisi ensimmäisenä iltana kun koetimme löytää alueelta avoinna olevaa ruokapaikkaa. Santa Pola on siis talviaikaan täysin kuollut paikka. Juoksuharjoittelua iltaelämän ja ravintolatarjonnan puute ei tietenkään haittaa ja kun liikennettäkään ei pahemmin ole ei autoistakaan ole mainittavasti haittaa. Juoksuharjoittelu onnistuu Santa Polassa siinä missä Torreviejassakin. Ainakin minä olen löytänyt kummastakin paikasta hyviä juoksureittejä.
Leirin päätarkoitus oli juosta runsaasti määrää kuitenkin vammoja välttäen. Riskien minimoimiseksi pidin tehot harjoittelussa hyvin matalina keskittyen pääasiassa "kilpailuvauhtiseen" harjoitteluun. Muistaen sen, että tämän vuoden päätavoitteeni ovat näillä näkymin 24 h ja 48 h juoksussa.
Päivitän blogia taas kerran muutaman viikon viiveellä, mutta hyvää kannattaa tunnetusti odottaa. Kolmen 200+ km viikon jälkeen viikko 7 oli määrällisesti kevyempi, mutta ihan sohvalla lepäilyksi tämäkään viikko ei mennyt.
Aurinkokin suvaitsi näyttää naamansa viikon aikana
Kolmen viikon määräputken viimeinen viikko meni suunnitellusti, vaikka viikon loppupuolella jalat alkoivatkin jo hieman valittaa väsymystä. Mitään oikeita vammoja ei kuitenkaan ilmaantunut, joskin lieviä ylirasituksen oireita kropassa on. Se ei sinänsä ole ihme sillä kolmeen viikkoon kertyi kilometrejä kohtuulliset 640, suurin osa niistä toki hidasta tai vielä hitaampaa pk-lenkkeilyä.
Kuluvan viikon pidän suunnitellusti kevyehkönä ja seuraavat kaksi viikkoa on tarkoitus kerätä kilometrejä Espanjassa.
Edellisen blogipäivityksen tein Norwegianin Turku - Alicante -lennolla 1,5 viikkoa sitten. Viikon pikaleiri Espanjassa onnistui ennakko-odotuksia paremmin: pystyin juoksemaan päivittäin eikä koko talven piinannut akillesjänne oireillut kertaakaan. Ilmeisesti lämpö tekee hyvää vanhoille jänteille...
Laskeuduimme Alicanten lentokentälle tiistai-iltana 18.2. aikataulun mukaisesti hieman ennen keskiyötä ja matkalaukutkin saimme hihnalta vain puolisen tuntia odoteltuamme. Pienen etsiskelyn jälkeen Mikkokin löytyi ja matka kohti majapaikkaamme Orihuelassa saattoi alkaa. Kolmisen varttia kestäneen automatkan aikana ehdimme vaihtaa tärkeimmät kuulumiset ja kuulimme myös, että SM-maratonin kärkipäähän muutama vuosi sitten sijoittunut Tiina oli tullut päivää aikaisemmin Mikon luo leireilemään.
Parikymppinen La Matan luonnonpuistossa
(kuva: Jaana Tomppo)
Perille päästyämme kello oli sen verran, että tyhjennettyämme pikaisesti matkalaukut painelimme yöpuulle.
Keskiviikona alkoi viikon kuntokuuri:
Aamupäivällä 8 km Jaanan kanssa kevyesti maisemia katsellen ja välillä kävellen.
Iltapäivällä 14 km rantaa seuraillen ja tien kautta takaisin.
Torstai:
Aamupäivä: 21,1 km La Matan luonnonpuistossa. Hieman jouduimme suunniteltua reittiä muuttamaan kun alunperin kaavaillulla reitillä oli puomit esteenä. Mikko kyseli vieressä seisoskelevilta kavereilta mikä on homman nimi ja meille selvisi, että alueella suoritetaan jäniskannan harventamista ampumalla.
Lähdimme suosiolla kiertämään reittiä päinvastaiseen suuntaan toivoen jahdin olevan ohi kun sivuuttaisimme alueen toisesta suunnasta. Mikko opasti reitin alkuosan, jonka jälkeen jatkoimme Tiinan kanssa reilun parikymppisen täyteen.
Iltapäivä: Mikon opastuksella tunnin verran kevyttä pyörittelyä maantiepyörillä kanaalin huoltotiellä. Harmi, ettei ollut viikon aikana aikaa tehdä enempää fillarilenkkejä. Torreviejassa on mahtavat puitteet siihenkin lajiin.
Perjantai:
4.20/km ja pieni irvistys kuvaajalle
(kuva: Jaana Tomppo)
Aamupäivä: 20 km La Matan rannalla. Mikko ja Retu toimivat paikallisoppaina ensimmäiset 6 km, jonka jälkeen jatkoimme Tiinan kanssa kahdestaan kympin täyteen ja sama takaisin. Ensimmäinen puolisko taittui leppoisaa hieman alle 5.30/km vauhtia, mutta paluumatkalla vauhti kiihtyi 5 min/km pintaan ja viimeisellä kilometrillä jo reilusti alle (4.20). Oheisesta kuvasta voi tulkita, että toiselle meistä vauhti oli kevyttä laskettelua ja toisella jotain muuta.
Iltapäivän lenkin korvasin sillä, että kävimme Jaanan kanssa kävellen katselemassa Torreviejan keskustaa, syömässä jäätelöt ja juomassa lasilliset viiniä.
Lauantai:
Aamupäivä: 15 km Lo Paganin mahtavissa rantamaisemissa Tiinan kanssa. Jaana ja Mikko olivat mukana fillareilla valvomassa ettei vauhti kiihdy liiaksi. Vitosen pätkissä keskivauhti kiihtyi siitä huolimatta mukavasti: 5.11/km - 4.55/km - 4.38/km, viimeinen kilometri rantapaseolla livahti helposti 4.10, lopussa vauhti oli jo reilusti alle 4 min/km. Ja tämän piti olla kevyt lenkki ennen seuraavan päivän maantiekilpailua...
Lo Paganin rantapaseolla maisema vaihtui parhaimmillaan
alle 4 min/km vauhdilla (kuva: Mikko Lanki)
Iltapäivällä kävimme noutamassa kilpailunumerot ja chipit seuraavaa päivää varten ja saimme hienon kuvan espanjalaisten kyvystä hoitaa asioita: jokaisen Caffin juoksijan kohdalla oli väärä seura ja väärä syntymäaika, mutta silti meille vakuutettiin, että koneella tiedot ovat oikein, vain paperilla ne ovat väärin. Herätti luottamusta.
Numerot saatuamme lähdin juosten kohti Cabo Roigia: 11 km kevyesti rannan kautta (5.14/km lievään vastatuuleen).
Sunnuntai:
Noin 1200 juoksijaa keskustan kaduille kerännyt Torreviejan puolimaraton, josta Club Atletismo Torrevieja Finland rohmusi kaikkien aikojen saaliin: peräti neljä sarjavoittoa, joukossa Tiinan ylivoimainen voitto naisten 10,7 km matkalla 3.55/km keskivauhdilla kuulemma todella helposti. Hienoa, tuollainen tulos tässä vaiheessa vuotta enteilee hyvää tulevan kesän kilpailuihin.
Oma puolimaratonini ei mennyt aivan suunnitellusti. Olin jäniksenä Jaanalle, joka tavoitteli 2.20 aikaa, mutta ylitimme maalilinjan jo 2.17.52 startin jälkeen.
Illalla kävimme Caffin porukalla nauttimassa ansaitun illallisen päivän menestyksen kunniaksi.
Viikonlopun ohjelmaan kuului luonnollisesti myös Ratiopharm Arenalla Espoossa kilpaillun Endurance 24h -kilpailun online-tulosten aktiivista seuraamista niin usein kuin mahdollista. Jari Soikkeli voitti kilpailun ylittäen ensimmäisenä suomalaisena toisen kerran 240 km rajan. Samalla kaima nousi suomalaisella 200+ listalla kanssani tasoihin kahdeksalla 200 km ylityksellä vuorokaudessa. Kuudenneksi hieman yli 218 km tuloksella sijoittunut Petri Perttilä kasvatti saldonsa ja kahteentoista ja lähestyy koko ajan listan kärkipäätä pitävän Seppo Leinosen huikeaa ennätystä: 19 yli 200 km tulokseen päätynyttä 24 h -kilpailua.
Maanantai:
aamupäivällä: 21,3 km rantapoluilla, portaita ylös alas ja välillä jyrkkään vuorenrinteeseen päättyvää polkua.
iltapäivällä: 12 km rantoja kierrellen.
Tiistai:
Ennen lentoamme Suomeen ehdin tehdä aamulla 8 km lenkin tutuissa rantamaisemissa, joihin on varmaan mahdotonta kyllästyä.
Keskiviikosta tiistaihin juoksua tuli 151 km eli muutaman viime kuukauden ongelmat huomioiden todella hyvin. En tietenkään päässyt lähellekään vuoden takaista määräviikkoani samoissa maisemissa, mutta jo se, että pystyin juoksemaan päivittäin tuntui hienolta. Tietenkään juoksutuntuma ei ole paras mahdollinen ja pienessäkin ylämäessä huomaa jalkojen voimattomuuden, mutta yllättävän helposti pysyin Tiinan mukana jopa 4 min/km lähentelevissä lenkkien loppukiihdytyksissä tasaisella rantabaanalla.
Yhtään varsinaista pitkää lenkkiä en viikon aikana tehnyt, niiden aika tulee myöhemmin. Mikäli akillesjänteeni sen sallii - koko ajan on pieni jännitys ilmassa.
Kotona olimme tiistai-iltana kahdeksan jälkeen ja loppuilta kului matkaväsymystä torkkuessa ja takaisin Torreviejaan haikaillessa.
Pakollinen maisemakuva palmuista ja tähän pitäisi vielä keksiä joku nokkela kuvateksti
La Matan rannalla nautiskelemassa. Vas. Tiina, Mikko, Retu.
Silmänkantamattomiin upeaa juoksukelpoista hiekkarantaa, auringonpaiste ja vilvoittava merituuli. Ei hassumpaa.
Lo Paganin maisemissa vauhti kiihtyy itsestään, varsinkin myötätuulessa (kuva: Mikko Lanki)
Kesäaikaan tästä maisemasta tuskin saisi kuvaa, jossa ei näy yhtään ihmistä.
Kaipa tuostakin polku menee, mutta kun ei tullut kiipeilyköydet mukaan niin jäi selvittämättä
Tämä polku päättyy tähän. Vasemmalla pudotus mereen, edessä seinäjyrkkä kallio ja oikealla
läpitunkematon pensaikko
Mahtavaa pikkupolkua ja voimaharjoitteluun soveltuvia portaita aivan rannan tuntumassa. Sekunti tämän kuvan ottamisen jälkeen pudotin tohkeissani puhelimeni maahan ja Lumian särkymätön Gorillalasi meni säröille.
Loppuun vielä pari Caffin presidentin Mikon kuvaama juoksuvideota. Ensimmäinen on La Matan luonnonpuistosta ja toinen Cabo Roigin rantapoluilta. Lisää juoksu- ja pyöräilyvideoita on Caffin blogissa.
