Paavo Nurmi Challenge 15.-16.06.2012

Lohduton tienviitta 110-tien varrella, Myllylammen kohdalla

Lähes 115 vuotta sitten, 13. kesäkuuta vuonna 1897 syntyi silloin Venäjän suuriruhtinaskuntaan kuuluneessa Suomessa, Turun kaupungissa Paavo Nurmi, josta oli tuleva aikakautensa suurin urheilija maailmassa, juuri itsenäistyneen kansakunnan menestymisen nälkää, peräänantamattomuutta ja äärimmäistä mielenlujuutta symboloiva legendaarinen Lentävä Suomalainen. Vielä nykyäänkin - lähes 90 vuotta suurimpien juoksujensa jälkeen - Nurmi on kärkisijoilla äänestettäessä kaikkien aikojen parasta kestävyysjuoksijaa. Yhdeksän olympiavoiton lisäksi Paavo Nurmi rikkoi 25 henkilökohtaista maailmanennätystä eri juoksumatkoilla. Hänen viimeinen ennätyksensä rikottiin vasta maaliskuussa 2012, kun etiopialainen Kenenisa Bekele tuli pitäneeksi jonkun juoksumatkan ME-tulosta hallussaan yhtäjaksoisesti 2850 vuorokautta - vuorokauden pidempään kuin Paavo Suuri aikanaan.

Paavo Nurmi Antwerpenin olympialaisissa 1920

Paavo Nurmen ennätykset ovat kovaa valuuttaa vielä 2000-luvulla. Hänen murskaradoilla tekemillään tuloksilla olisi vuonna 2011 sijoituttu lähes jokaisella matkalla kotimaan tilastojen kärkikymmenikköön.

Paavo Nurmen saavutusten valossa on ymmärrettävää, että hänelle on pystytetty patsaita eri puolille maailmaa. Syntymäkaupunki Turun lisäksi Nurmen patsas seisoo Helsingin olympiastadionin edessä ja Jyväskylän yliopiston kampusalueella. Neljäs patsas on Helsingissä Ateneumin kokoelmissa ja viides patsaasta tehty valos on sijoitettu Sveitsin Lausanneen, Kansainvälisen Olympiakomitean Olympiamuseon pihaan.

Helsingistä Turkuun, Paavo Nurmen patsaalta toiselle kertyy matkaa runsaat 100 mailia - reitinvalinnasta riippuen matka lienee noin 165-167 km. Se on juuri sopiva haaste ultrajuoksijalle ja tietääkseni haasteeseen ovat tähän mennessä tarttuneet reittiennätysaikaan (hieman alle 17,5 h) matkan vapunpäivänä 2002 juossut turkulainen Tero Töyrylä sekä lokakuun pimeydessä 2011 matkan noin 20,5 tuntiin taivaltanut salolainen Petri Lietzén. Tiettävästi kukaan ei ole vielä juossut väliä Paavo Nurmen syntymäpäivänä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 115 vuotta Nurmen syntymästä, joten sen kunniaksi juoksen  Paavo Nurmi Challengen kesäkuussa. Koska 13. päivä on kuitenkin työssäkäyvän juoksijan - ja erityisesti huoltojoukkojen - kannalta harmillisesti keskellä viikkoa olen päättänyt aloittaa juoksun perjantai-iltana 15.6.2012. Näillä näkymin lähtö tapahtuu kello 20:00 Helsingistä Paavo Nurmen patsaalta ja perillä
Turussa Paavo Nurmen patsaalla olisi tarkoitus olla lauantaina 16.6. puoliltapäivin. Tavoitteena on uuden reittiennätyksen tekeminen - mitä sitä kiertelemään.

Kaksi erittäin pätevää huoltajaa - joista toisella on tuoreehko omakohtainen kokemus tämän välin taivaltamisesta jalan ja toisella puolestaan ansioluettelossaan useita ultrajuoksun ennätystuloksia huoltajana - on jo lupautunut mukaan koko matkalle mikä luonnollisesti parantaa onnistumismahdollisuuksia huomattavasti.

Mikäli olet kiinnostunut olemaan mukana joko edes osan matkaa mukana juosten (tavoitevauhti n. 5.15-5.30/km, vauhti on tarkoitus pitää mahdollisimman tasaisena, mutta reitin mäkisyys luonnollisesti tekee käsitteestä "tasainen" varsin suhteellisen), sponsoroimalla projektia jollakin tavalla tai muuten avustamalla voit ottaa yhteyttä sähköpostilla: hkitku2012@endurance.fi .

Vko 21/2012

Päättyvä viikko meni vielä palauttelun ja kevyen harjoitteluun totuttelun merkeissä. Joka päivälle sain jonkun liikuntasuorituksen tehtyä, joten suunta on oikea. Paljon työtä on kuitenkin vielä tehtävä ennen syyskuuta.

Maanantaille osui vuoden ensimmäinen kunnon hellelenkki. +25°C lämpötila teki juoksemisesta todella nihkeätä ja 14,3 km kevyt pk-lenkki 5 min/km vauhdilla oli melkoista vääntämistä. Tiistaina oli lähes yhtä lämmintä, joten tein tunnin kevyen lenkin osittain metsäpoluilla, jotka ovat hieman paremmin auringolta suojassa.

Keskiviikkona lenkille lähtö venyi erinäisten syiden takia klo 21, jolloin lämpötila oli jo mukavasti kuudentoista asteen tietämissä. Juoksin 8 km "reippaasti" (keskivauhti 4.06/km - ei saa nauraa, se on oikeasti reipasta vauhtia minulle tällä hetkellä...) ja päälle hölkyttelin parin kilometrin verryttelyn.

Torstaina oli taas vuorossa tunnin pk-lenkki, tällä kertaa 13,1 km (4.40/km). Vaihtelu, mitä se tarkoittaa? Perjantaina juoksin aamulla töihin, kevyt reppu selässä. 16 km lenkki unenpöpperössä herätteli mukavasti, keskivauhti 4.51/km.

Lauantaina kävimme Jaanan kanssa vaeltamassa Kuhankuonon retkeilyalueella reilun 4,5 h + kolme varttia makkaranpaistoon. Mukavaa vaihtelua ja erinomaisen hyvää kestävyysharjoittelua juoksijalle - kirjoittakoon Juoksija-lehti aiheesta mitä tahansa. Lenkin jälkeen vielä pari tuntia puuhastelua pihalla.

Sunnuntai alkoi muutaman tunnin askartelulla pihalla: nurmikko kaipasi parturointia jo kolmannen kerran tänä keväänä. Viikon pitkän lenkin tein tällä kertaa fillarilla: 3 h 16 min / 92 km. Taas lenkin viimeinen kolmekymppinen oli vastatuuleen kampeamista ja siinä jalat hyytyivät totaalisesti. Saunan lämpenemistä odotellessamme tein vielä illalla puolen tunnin erittäin kevyen juoksulenkin.

Lisäksi tein parina päivänä lenkin päälle kevyen lihaskuntoharjoituksen kotona.

Viikon treenitunnit yhteensä 14 h 10 min.

Vko 20/2012

Koska otin Lohjan Ystävyysultran enemmän pitkänä harjoituslenkkinä kuin totisena kilpailuna en pitänyt sen jälkeen kuin yhden lepopäivän. Viime viikko meni kuitenkin vielä harjoituksellisesti melkoisen löysissä merkeissä, lähinnä totuttelin säännölliseen ulkoiluun muutaman viikon lepäilyn jälkeen.

Maanantaina lenkkeilin tunnin verran kevyesti Piikkiön metsäpoluilla ja sain huomata, että puolen vuoden takaisen Tapanipäivämyrskyn kaatamia puita on yhä poikittain poluilla, etenkin vähemmän käytetyillä pikku-urilla. Osa pienemmistä poluista puolestaan on kadonnut kokonaan kaatuneiden puiden ja metsäkoneen tekemien urien alle.

Tiistaina ja torstaina tein reilun tunnin peruslenkit, keskiviikko jäi työhöni liittyvän koulutuksen johdosta lepopäiväksi. Perjantaina juoksin kevyesti 1,5 tuntia. Lauantaina tein vuoden ensimmäisen fillarilenkin: 2,5 tuntia (66 km) kevyttä pyörittelyä kovassa tuulessa. Viimeistä kolmekymppistä vastatuuleen jauhaessani kiittelin mielessäni lajivalintaani: onhan vastatuuleen juokseminenkin ikävää, mutta pyöräilystä kova vastatuuli tappaa kaiken nautinnollisuuden.

Viikon pitkä lenkki sunnuntaina oli pituudeltaan noin kaksi tuntia ja matkaa kertyi 25,3 km. Lisäksi tein tiistaina ja sunnuntaina lenkin jälkeen kevyet lihaskuntoharjoitukset. Viikon treenit yhteensä noin 9,5 tuntia. Tästä se taas lähtee...

Vko 18-19/2012 + Lohjan Ystävyysultra + Ringerike 12 h vauhdinjako

Maisemaa E16-tien levähdysalueelta kuvattuna

Ringerike Ultrafestival 12 h -kilpailun jälkeisen yön vietimme Hønefossin General Hotellissa. Yön aikana en nukkunut käytännössä lainkaan, sen verran ylikierroksilla kroppa kilpailun jälkeen kävi ja valveilla pysymisestä huolehtivat myös kipuilevat reidet. Aamulla pakkasimme kamamme autovuokraamon Nissaniin ja suuntasimme keulan kohti Osloa, jossa lomailimme pari päivää. Kahden seuraavan yön majapaikkaamme oli onneksi tiedossa tarkka katuosoite, joten navigoiminen sujui tällä kerralla ongelmitta.

Matkalla Hønefossista Osloon pysähtelimme useaan otteeseen ihailemaan upeita maisemia ja hieman jaloittelemaan. Matkan aikana saimme myös muistutuksen eräästä lähihistoriamme karmeimpiin kuuluvasta rikoksesta ohittaessamme pienen tienristeyksen, jonka kyltissä luki Utøya.

Kotimatkalle suuntasimme tiistaina - vapunpäivänä - ja kotipihaan kurvasimme iltapäivällä. Edessä oli lievästi sanottuna tuoksahtavan pyykkipussin tyhjentäminen pesukoneeseen ja matkalaukkujen purkaminen.

Loppuviikon pidin täyslepoa liikunnasta. Lauantaiaamuna tartuin lapioon ja aloimme Danielin kanssa kaivaa terassin vierestä savista maata pois tehdäksemme tilaa tulevalle kylpytynnyrille. Iltapäivään mennessä, parikymmentä kottikärryllistä savea pois kuskattuamme ja useamman kärryllisen hiekkaa tilalle kärrättyämme paikka alkoi vähitellen näyttää tasaiselta. Lopullisen hienosäädön päätimme tehdä kun tynnyri on pihassa.

Sunnuntaina pihatalkoot jatkuivat haravoinnin ja saven lapioinnin merkeissä. Illalla kävin tekemässä ensimmäisen juoksulenkin sitten edellisviikon kilpailun. Kympin kevyt lenkki taittui kohtuullisen helposti hieman alle 5 min/km -vauhdilla vaikka jalat eivät täysin normaaleilta vielä tuntuneetkaan.

Seuraavalla viikolla tarkoitukseni oli vähitellen palailla lenkkipolulle, mutta muutama pihatöissä lapion jatkeena vietetty päivä jumitti selän niin totaalisesti, että viikolla tein vain yhden juoksulenkin ennen lauantaina Lohjalla juostua, Seppo Leinosen organisoimaa kuuden tunnin Ystävyysultraa.

Alunperin tarkoitukseni oli ottaa Ystävyysultra vain kevyesti fiilistellen ja hölkkäillen, mutta kun kenelläkään kärkiryhmästä ei näyttänyt suuremmin olevan halukkuutta vauhdinpitoon jouduin vahingossa kärkipaikalle jo toisella kierroksella. Parin viikon täyslevo herkistämä kroppa kulki kuin itsestään ensimmäisen kympin 43,5 minuuttiin. Näillä nurkilla juoksin ennakkosuosikkien ryhmän kierroksella kiinni. Tiesin toki hyvin, että en kestäisi palautumattomana ja lievästi selkävaivaisena kuutta tuntia näin mielipuolista vauhtia, mutta päätin nauttia menosta niin kauan kuin sitä riittäisi. 20 km täyttyi porukan mukana ajassa 1.28.49 ja 30 km kohdalla oli aikaa kulunut niukasti alle 2.14. Siinä vaiheessa alkoi kroppa olla sitä mieltä, että hurjastelu saa riittää. Jättäydyin Jyrki Kukon tasaisesti vetämästä kärkiryhmästä ja 36 km kohdalla pojat olivat ottaneet kierroksen etumatkani kiinni. Tämän jälkeen ero kärkeen alkoi kasvaa eksponentiaalisesti, samalla kun Jyrki kärjessä kiihdytti vauhtiaan loppua kohti ja viimeisteli voittonsa juoksemalla uudet ratajuoksun SE-lukemat 81,925 km. Hieno suoritus tuulisessa ja viileässä säässä.

Oma vauhtini hiipui rajusti, mutta koetin pitää etenemisen kuitenkin sen verran juoksemisen puolella että lopputulos ylittäisi ensimmäisessä ultrakilpailussani (Hiekkaharjun 6 h, 2004) juoksemani virallisen kuuden tunnin ennätyksen 70,95 km. Lopputulokseni oli 74,154 km, joka riitti kuudenkymmenen osallistujan joukossa viidenteen sijaan.

Sari Heermanin ottamia kuvia Lohjan ystävyysultrasta

Sunnuntai kului taas pihatöiden ja lepäilyn merkeissä. Ensi viikolla on edessä paluu harjoitteilun pariin ja tähtäin asetetaan kohti syyskuuta ja Puolan Katowicessa juostavaa 24 h MM-kilpailua.

Ringerike 12 h -kilpailun vauhdinjakoanikaan en tarkemmin avannut kilpailuraportissani:

1 h: 12,5 km (reilusti suunniteltua kovempaa, mutta rullasi todella helposti)
2 h: 24,6 km (12,1 km, pari pusikkopysähdystä)
3 h: 37,0 km (12,4 km)
4 h : 49,2 km (12,2 km)
5 h: 61,5 km (12,3 km)
6 h: 73,4 km (11,9 km)
7 h: 85,0 km (11,6 km)
8 h: 96,3 km (11,3 km - ei varsinaisesti vaikeuksia, mutta aloin ehkä jo hieman varmistella ja vauhti pääsi putoamaan)
9 h: 108,2 km (11,9 km)
10 h: 120,0 km (11,8 km)
11 h: 131,9 km (11,9 km)
12 h: 144,019 km (12,1 km, viimeiset kilometrit lievästi puristaen ja viimeinen 3,5 min niin kovaa kuin pääsin)

Puolikkaat: 73,4 km - 70,6 km (51,0% + 49,0%). Kolmen tunnin pätkiin jaettuna: 37,0 km - 36,4 km - 34,8 km - 35,8 km (25,7% - 25,3% - 24,2% - 24,8%)

Hieman hiipuvaa siis, erityisesti kuuden ja yhdeksän tunnin välillä. Toisaalta kuuden tunnin kohdilla sain tiedon ykköshaastajani ongelmista ja tiesin olevani reilusti SE-vauhdissa, joten aloin juosta jossain määrin varmistellen. En kuitenkaan usko tähän varmisteluun menettäneeni tuloksesta yhtään metriä, sillä sen ansiosta pystyin viimeiset pari tuntia pitämään suhteellisen hyvää tempoa yllä.

Loppuun vielä onnittelut lauantaina 60 vuotta täyttäneelle ultralegenda Seppo Leinoselle. Hänen ystävänsä Marios Fournaris on koonnut oheisen videokoosteen Sepon Spartathlon-urasta:

Ringerike Ultrafestival 12 h - 28.04.2012

Ringerike Ultrafestival 12 h startti

Suuntasimme Nissanin keulan sateessa Gardermoenista kohti Hønefossia johtavaa tietä numero 35. Muutamaan kertaan TomTom ehdotteli kääntymistä sivutielle, ennen kuin oivalsin sen haluavan kiertää tietulliaseman. Hyväksyttyäni maksullisen reitin sain navigaattorin hiljaiseksi. Ajelin ohjeiden mukaisesti Hønefossin keskustaan, jossa huomasin paikan kertaluokkaa isommaksi kuin kuvittelin. Lisäksi varsin pian tuli selväksi, että Helgelandsmoen ei ole lähelläkään keskustaa, mutta missä hemmetissä se sitten on. Mukaan printtamamani karttatuloste oli niin epämääräinen, että sen avulla en osannut paikallistaa sen enempää nykyistä sijaintiamme kuin määränpäätämme. Haeskeltuani aikani tuloksetta TomTomin kartoista ja hakuehdoista sopivia kohteita kaivoin taskustani puhelimen ja kirjauduin GoogleMapsiin, josta muutamassa sekunnissa sain selvitettyä, minne olemme menossa.

Matkaa Hønefossin keskustasta Helgelandsmoeniin oli hyvinkin kymmenkunta kilometriä, mutta olimme silti perillä hyvissä ajoin iltapäivällä. Kirjauduimme sisään General Hotelliin ja veimme tavaramme tilavaan huoneeseen - jälkeenpäin kuulimme että hotelli on entinen kasarmi, joka selittää reilun kokoiset huoneet. Suunnistimme hotellin yhteydessä toimivaan pizzeriaan, jonka ruokalistalta löytyi myös spagettiannos, joka tuntui kilpailua edeltävän illan ateriaksi pizzaa paremmalta valinnalta. Ruokaa odotellessamme Ringerike Ultrafestivalin kilpailunjohtaja Tommy Støa kävi toivottamassa meidät tervetulleeksi ja ohjeisti meidät hyvin niin reitin kuin tulevan kilpailun suhteen. Todella hieno ele, joka sai meidät tuntemaan itsemme aidosti tervetulleiksi.

Syötyämme kävimme tutustumassa aivan hotellin lähellä sijaitsevaan kilpailureittiin ja katsoimme sopivan paikan omalle huoltopisteellemme järjestäjien huoltopisteen läheisyydestä. 1,2 km mittainen reitti oli osittain edestakainen, tehden kummassakin päässä pienen kierroksen. Reitin edestakaisella osalla oli pieni mäki, joka huoltopistettä lähestyttäessä juostiin ylöspäin. Noin sadan metrin matkalla oli nousua muutama metri.

Reitin kierrettyämme palasimme hotelliin ja lepäilimme loppuillan huoneessamme. Koska kilpailun startti tapahtui jo aamukuudelta soi herätyskello neljältä. Herättyämme kävin noutamassa aamupalatarvikkeeni jääkaapin virkaa toimittavasta auton takakontista ja totesin ulkoilman lämpötilan olevan parin plusasteen luokkaa. Päivästä näytti kuitenkin olevan tulossa aurinkoinen. Hetken varusteita arvottuani valitsin lyhyet trikoot ja niiden päälle pitkät, lämpötilan mahdollisesti noustessa voisin tarvittaessa nopeasti vähentää vaatetusta. Yläkropan suojaksi lyhythihainen paita ja käsivarsiin irtohihat. Vielä hanskat käteen ja pipo päähän niin kilpailuasuni oli valmis. Ensimmäisten kierrosten aikana ylläni oli myös verryttelytakki, jonka heitin pois parin kierroksen jälkeen.

Norjalainen kondis.no oli ennakkojutussaan nostanut ainoaksi suosiksi Norjan 24 h ennätystä 255,764 km hallussaan pitävän Jon Harald Bergen. Myös tänä vuonna 59 vuotta täyttävä superveteraani Lars Dørum arvioitiin suosikkien joukkoon, samoin 55-vuotias Per Audun Heskestad. Lisäksi artikkelissa mainittiin mukana olevan erään suomalaisen... Omaksi tavoitteekseni olin asettanut Tero Hyppölän maantiereittien Suomen ennätyksen 136,575 km rikkomisen. Uskoin, että minulla olisi kaiken onnistuessa mahdollisuudet juosta noin 138 - 140 km.

Pari kierrosta juostu, kärjessä Rakeie, Berge, Tomppo

Startin tapahduttua kärkeen säntäsi edellisvuonna runsaat 129 km juossut isäntämaan Hans Edgar Rakeie, jonka vauhdin arvelin tasaantuvan viimeistään puolivälin jälkeen. No, se tasaantui reilusti aikaisemmin. Rakeien hyytymiseen saakka vuorottelimme Bergen kanssa kakkospaikalla, sijoitusten vaihdellessa huoltopisteellä tai vedenheittotauoilla. Alkuhetkien aikana saimme nauttia luonnon heräämisestä uuteen aamuun auringon hivuttautuessa vähitellen, linnunlaulun säestämänä, esiin. Auringon näyttäytyessä alkoi lämpötila vähitellen nousta ja pian tuli aurinkolaseille käyttöä.

Ensimmäisten tuntien aikana sain pysähdellä tiuhaan tahtiin heittämään vettä ja toisella tunnilla alkoi alavatsassa tuntua painetta suurimuotoisempaankin tyhjennykseen. Onneksi reitin varrella oli sen verran pusikkoa, että sain hoideltua myös kiinteämmän jätteen poistamisen tarvitsematta poiketa huoltorakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevaan WC:hen. Runsaan parin tunnin juoksemisen jälkeen aineenvaihduntani alkoi rauhoittua ja sen jälkeen nesteenpoistopysähdyksiä tuli loppumatkalle vain muutama.

Tarkoitukseni oli lähteä liikkeelle niukasti alle 5 min/km vauhdilla ja pyrkiä pitämään vauhti mahdollisimman tasaisena. Vauhtia seurasin ranteessani olevasta Garmin Forerunner 310XT:stä. Hyvistä aikomuksista huolimatta ensimmäinen kilometri lipsahti peräti 4.30. Koetin painaa jarrua ja sainkin hidastettua toisen kilometrin peräti viisi sekuntia hitaammaksi. Tämä ei voi päättyä hyvin... Vitonen täyttyi Garminin mukaan niukasti yli 23 minuutin ja kymppi tuli täyteen reilussa 47 minuutissa, minuutteja tavoitevauhtia edellä. Ensimmäisen tunnin aikana matkaa kertyi 12,6 km, toisen tunnin useat tyhjennystauot pudottivat keskivauhtia siten, että kahden tunnin kohdalla matkaa oli takana 24,6 km, juoksuvauhdin pysytellessä yhä alle 5 min/km. Kolmen tunnin täyttyessä olin juossut 37,0 km.

Jos joskus kisaraporttini ovat olleet melkoisen karua luettavaa niin tällä kerralla juoksun aikana ei - parin ensimmäisen tunnin aikaista vatsan yliaktiivisuutta lukuun ottamatta - ollut erityistä dramatiikkaa. Kovasta alkuvauhdista huolimatta juoksu oli koko ajan rentoa eikä energian imeytymisen kanssa ollut ongelmia. Eniten huolestutti kovanpuoleinen alkuvauhti ja keskityinkin miltei koko kilpailun ajan vauhdin kontrollissa pitämiseen. Liialliseen jarrutteluun en kuitenkaan halunnut ryhtyä, se voi jumittaa jalat yhtä tehokkaasti kuin liian kova vauhti.

Uusi maantiereittien SE on tosiasia

Kuuden tunnin kohdalla olin taittanut 73,4 km ja kuudes tunti oli ensimmäinen, jonka aikana etenin alle 12 km. Tässä vaiheessa radalle tulivat kuuden tunnin kilpailun juoksijat, joten rataa kiertävien juoksijoiden määrä moninkertaistui. Muistaakseni näihin aikoihin kuulin Jaanalta, että Bergellä oli ongelmia siitepölyallergiansa kanssa ja hän oli tiettävästi varsin lähellä keskeyttämistä. Koska kilpailun voittajalle oli luvassa 3000 Norjan kruunun rahapalkinto koetin juosta mahdollisimman rennosti loppuun, sillä tiesin että Suomen ennätyksen rikkoutumiseen riittäisi loppumatkalle 5.20/km vauhti. Juoksuvauhti pysytteli kuitenkin koko ajan lähellä 5 min/km vauhtia. 100 km täyttyi ajassa 8.18.40, tavoiteajan ollessa 8.30.

Viimeisen tunnin alkaessa olin juossut 131,9 km, ennätykseni oli siis parantunut runsaalla kolmella kilometrillä, siinä vaiheessa olin varma 140 km ylityksestä. Suomen ennätys rikkoutui, kun aikaa oli jäljellä runsaat puoli tuntia ja näihin aikoihin aloin laskea mahdollisuuksia 144 km ylittämiseen, tarkoittaisihan se alle 5 min/km keskivauhtia. Sen verran alkoi kuitenkin jaloissa painaa, että vauhti ei yrityksistä huolimatta juuri kiihtynyt, joten olin jo mielessäni luovuttanut tämän rajan tavoittelun. Kunnes viimeisen kerran huoltoalueen ohittaessani huomasin tulosmonitorista, että minulla oli koossa 143,2 km. Aikaa oli jäljellä noin 3,5 minuuttia. Puristin viimeiset minuutit niin kovaa kuin pystyin - Garminin mukaan 4.15/km vauhtia - ja kun aikaa oli jäljellä minuutti tiesin juoksevani 144 km täyteen. Loppulaukauksen pamahtaessa olin ylittänyt kyseisen lukeman 19 metrillä. Juoksu-urani kolmas Suomen ennätys syntyi huomattavasti helpommin kuin kaksi edellistä SE-tulosta.

Ilman toimivaa huoltoa ei tätäkään tulosta olisi syntynyt

Juoksun päätyttyä olin suhteellisen hyvissä voimissa, joskin hieman hämmentynyt tuloksesta. En villeimmissä unissanikaan uskonut juoksevani kuin korkeintaan niukasti yli 140 km. Kilpailun jälkeen huoltoalueella vallitsi pienoinen epätietoisuus, missä ja milloin palkintojenjako on. Lopulta oikea paikka löytyi hotellistamme. Palkintojenjaossa odotti vielä yllätys kun ykköspalkinnosta luvatun 3000 NOK:in lisäksi minulle ojennettiin Gjermund Sørstadin edellisvuonna Ringerikessä juokseman Norjan ja pohjoismaiden ennätyksen 147,985 km rikkojalle luvattu 3000 NOK palkinto Suomen ennätyksestä. Norjan ennätys kun jäi tällä kerralla rikkomatta. Hieno tunnustuksen osoitus kilpailun järjestäjiltä.

Kilpailun jälkeen koitti vielä yllätys kun DUV:in tilastosivua tutkiessani huomasin tuloksen 144,019 km oikeuttavan tällä hetkellä maailmantilaston ykköspaikkaan. Edellisvuosien tilastoja vilkaisemalla vaikuttaa, että tuollaisella tuloksella on lähes joka vuosi oltu viiden parhaan joukossa. Ei ihan huono tulos...

6 h ja 12 h kilpailujen kolme parasta palkintolautasineen ja hedelmäpusseineen

• Tulokset
• Ringerike Ultrafestival Website
• kondis.no: Karlsen og Tomppo vant 12-timers
• endurance.fi: uutinen
• Kuvia (Jaana Tomppo)
• Video: Del 1/3 (Arild Braadalen)
• Video: Del 2/3 (Arild Braadalen)
• Video: Del 3/3 (Arild Braadalen) 

Urani ensimmäiset rahapalkinnot

Vko 16-17/2012

Masku-maratonin jälkeen aloitin keventelyn kohti Ringerike Ultrafestival 12 h -kilpailua, mutta yhtään ylimääräistä lepopäivää en maratonin jälkeen pitänyt. Lähellä tosin oli, sillä maanantain lenkin alkumetrit tuntuivat jokseenkin tahmeilta ja hetken ajan suunnittelin vain hölkkääväni korttelin ympäri, mutta kilometrin köpöttelyn jälkeen kroppa lämpeni ja juoksu alkoi rullata normaalisti.

Viikko 16:

Ma: 10,7 km (54 min / 5.03/km), alkuun todella tahmean tuntuista vääntämistä, mutta hissuteltuani kilometrin verran noin kuuteen minuuttiin alkoi juoksu rullata ja loppujen lopuksi juoksu kulki varsin mukavasti.
Ti: 17,1 km (1:20 / 4.40/km), Turusta - Kupittaan jäähallin parkkipaikalta - kotiin mukavaan myötätuuleen joten vauhti kiihtyi huomaamatta.
Ke: 9 km rennosti (42 min / 4.39/km)
To: 11,4 km (55 min / 4.49/km), vähän nihkeän tuntuista kuten yleensä kevyen viikon loppupuolella.
Pe: aamulla 10,5 km (50 min / 4.49/km). Vein aamulla auton huoltoon Raisioon ja juoksin sieltä mukavassa kaksiasteisessa sateessa töihin. Olipahan ainakin pirteä olo työpäivän alkaessa. Iltapäivällä piti sitten hakea auto huollosta, joten juoksin hieman eri reittiä 11,4 km (54 min / 4.44/km) jotakuinkin yhtä mukavassa kelissä, vastatuulella lisättynä.

Lauantaina pidin suunnitellusti lepopäivän, saunan lämpenemistä odotellessamme kävin tosin tunnin verran erittäin kevyesti ulkoilemassa (lue: hermokävelyllä).

Sunnuntaille olin suunnitellut kevyttä parikymppistä, mutta aamupäivän pihankunnostustalkoot haravointeineen saivat aikaiseksi pientä jomotusta selässä ja takareidessä, joten jätin lenkin väliin. Jonkun asteista huolestuneisuutta (lue: pienimuotoista panikointia) tuollaiset oireet kieltämättä aiheuttivat näin lähellä kilpailua.

Viikko yht. 6 h 39 min / 77 km

Viikko 17:

Mitään varsinaista ennakkotankkausta en tälläkään kerralla kilpailua varten tehnyt. Toki viimeisellä viikolla syön - lähinnä tavan vuoksi - hieman normaalia hiilihydraattipitoisempaa ruokaa, mutta kovin radikaaleja muutoksia ruokavaliooni en kilpailujen takia tee. Toisaalta harjoittelumäärien reilu pudottaminen kilpailun alla ruokailua suuremmin muuttamatta edesauttaa sekin hieman kehon polttoainevarastojen täyttymistä.

Ma: 11,1 km (4.37/km). Hieman lenkille lähtö jännitti, vaikka tuntemukset takareidessä olivatkin lähes hävinneet. Myöskään juostessa jalassa ei tuntunut kuin pientä kiristelyä. Siitäkään huolimatta, että lenkkivauhti kiihtyi jonkun verran suunniteltua nopeammaksi.
Ti: Lepo, suunnitellusti
Ke: 8 km (4.45/km). Vauhti ok, mutta juoksu tuntui suorastaan hämmästyttävän tahmealta. Olkoonkin, että tällaiset tuntemukset ovat aivan asiaankuuluvia parin viikon keventelyn jälkeen ei se tippaakaan helpota kilpailujännityksen takia muutoinkin hermoilevaa juoksijaa.
To: 6,7 km (4.44/km). Viimeinen harjoituslenkki ennen vuoden ensimmäistä ultrakilpailua. Tahmeaa edelleen, mutta vauhti pysytteli päättäväisestä jarruttelusta huolimatta alle 5 min/km. Sehän on aivan liian kovaa 12 h -kilpailuun, miten ihmeessä pystyn pitämään alkuvauhdin järjellisenä...

Perjantaiaamuna pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Saavuimme Osloon, Gardermoenin lentokentälle hieman puolenpäivän jälkeen. Noudimme varaamamme vuokra-auton, jonka tuulilasiin kiinnitin oman navigaattorini. Koetin syöttää navigaattoriin kilpailureitin lähellä sijaitsevan hotellimme osoitetta, mutta TomTom ei sitä tunnistanut. Niinpä ohjeistin Tomppaa neuvomaan reitin Hønefossin keskustaan - pieni paikkahan se on ja helppo siellä on ajaa viimeiset metrit oikeaan suuntaan. Niinhän sitä luulisi...

Tällaisia maisemia osui reitille Gardemoenista Hønefossiin

Vko 14-15/2012

Pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Kuten silloin arvelin vaati 201 km harjoitusviikko perään reilua keventelyä. Kun samoihin aikoin ilmaantui pieniä nuhan oireita päätin suosiolla pitää erittäin kevyen viikon. Tein jopa radikaalin päätöksen jättää juoksukamat kotiin kun lähdimme pääsiäisenä Belgiaan tapaamaan vaihto-oppilasvuottaan viettävää Juliaa. Näin viikkoon tuli peräti kolme lepopäivää.

Kun sää Belgiassa oli yhtä kylmä kuin kotimaassa ei päätös harmittanut edes perillä. Vaikka olenkin usein todennut juoksemisen olevan paras tapa tutustua uusiin matkakohteisiin oli Belgian matka hieno kokemus juoksemattomuudesta huolimatta. Hyvin paikat ja ranskan kielen hallitsevan paikallisoppaan opastuksella ehdimme parissa päivässä nähdä niin Brysseln keskeiset nähtävyydet, Bryggen hienon keskiaikaisen kaupungin sekä lähellä Ranskan rajaa sijaitsevan Tournain, jonka esikaupunkialuella Julia vaihto-oppilasvuottaan viettää varsin eläimellisessä seurassa. Sananmukaisesti. Taloudessa kun on runsaan kolmenkymmenen (!) koiran lisäksi muutamia kissoja, kukkoja, kanoja, vuohia, poneja, undulaatteja ja ties mitä eläimiä.

Viikon 13 harjoitusmäärä oli varsin maltillinen 5 h 24 min / 62,7 km, sisältäen siis kolme täydellistä lepopäivää. Viikon pisin lenkki oli tiistaina juoksemani kevyt 25 kilometrinen.

Kevyen viikon jälkeen oli vuorossa viimeinen määräviikko ennen Norjassa 28.4. juostavaa Ringerike Ultrafestival 12 h -kilpailua. Tehoharjoittelut pidin tällä(kin) viikolla minimissä ja keskityin rentoon pk-lenkkeilyyn, jota kertyi yhteensä 11 h 56 min / 152,1 km. Lauantaina juostiin 35. Karhu-Viesti Raumalta Poriin ja Endurance osallistui taas yleisurheiluseurat-sarjaan. Joukkueen kasaamisessa oli totutusti omat haasteensa ja pientä närää aiheutti allekirjoittaneen vastahankaisuus juosta Karhu-viestissä. En kuitenkaan halunnut riskeerata edessä olevaa 12 h kilpailua telomalla takareisiäni. Se olisi ollut enemmän kuin todennäköistä kun en ole tehnyt yhtään kovavauhtista harjoituslenkkiä koko talvena ja lyhyissäkin vauhdikkaammissa kiihdytyksissä takareiteni ovat oireilleet.

Kari Salomaa tuo Endurancen Karhu-viestin maaliin

Endurance sai lopulta liikeelle tasaisen ja vahvan joukkueen, jolla irtosi tyydyttävä seitsemäs sija kilpasarjassa vähemmän tyydyttävällä ajalla 3.00.15. Pientä harmitusta aiheutti myös minuutin tappio Finnish Marathon Runnersille. Perinteiseen Karhu-viesti -tyyliin osuusajat ja jossain määrin myös loppuajat ovat tänäkin vuonna enemmän tai vähemmän arpomalla generoituja. Virallisen tulosluettelon mukaan kun esim. Endurancen ankkuri kävi tiukan kirikamppailun sijoituksestaan loppusuoralla voittaen seuraavaksi sijoituneen joukkueen vain viidellä sekunnilla. Todellisuudessa Karhu-hallin juoksuradalla ei näkynyt yhdenkään toisen joukkueen ankkuria Karin tuodessa Endurancen viestiä maaliin. Kuulin myös osuusajoissa olleen jopa minuuttien heittoja juoksijoiden omilla kelloilla ottamiin aikoihin. Tämä tulosten arpominen on oleellinen ja vuodesta toiseen toistuva osa Karhu-viestiä, sijoitukset lienevät kuitenkin - ainakin suurimmaksi osaksi - oikein. Se 15 sekuntia silti ihmetyttää...

Masku-maratonin startissa. Voittaja Kari Hannonen #42

Tänään puolestaan juostiin Varsinais-Suomen maratonkauden avaustapahtuma, 9. Masku-Maraton. Koska tämä perinteinen ja tunnetusti hienosti järjestetty tapahtuma sopi ajallisesti hyvin seuraavaan kilpailuuni päätin juosta kilpailua edeltävän viimeisen vauhdikkaan pitkän lenkin Maskussa. En asettanut juoksuun mitään tarkkaa aikatavoitetta, vaan tavoitteena oli juosta rennosti ja kroppaa säästellen. Alamäkivoittoinen ensimmäinen kilometri lipsahti peräti 3.59, jonka jälkeen jarrutin vauhtia rajusti ja se tasaantui 4.15-4.20/km tasolle. Vauhti pysytteli kohtalaisen tasaisena, mitä nyt reippaahko tuuli ja reitin ylämäet hieman aiheuttivat heittelyä. Jokaisella huoltopisteellä otin pari mukillista järjestäjien urheilujuomaa ja kävelin juodessani rauhallisesti 20-30 sekuntia. Sijoituksesta en ollut kiinnostunut, keskityin vain omaan suoritukseeni.

Viimeiselle 10,5 km kierrokselle lähtiessäni satuin kuulemaan kuulutuksen, että olen kolmantena. Hämmästelin mielessäni kilpailun heikkoa tasoa ja jatkoin hölkyttelyä. 33 km kohdalla sain liikenteenohjaajilta tiedon, että olen yhdeksän minuuttia kärkeä ja kaksi minuuttia kakkosta perässä. Sopii hyvin, ei ole mitään tarvetta kiihdyttelyyn. Pari kilometriä myöhemmin näin hämmästyksekseni suoran päässä maratonilla kakkosena juoksevan Jaakko Pyykösen selän. Jatkoin omalla vauhdillani ja ero supistui nopeasti, kunnes hieman 38 km jälkeen, juuri ennen kierroksen pisintä ylämäkeä, ohitin hänet ja siirryin kakkoseksi. Edes lopussa en kuitenkaan halunnut lähteä kiristämään vauhtia, vaan jatkoin tasaisella vauhdilla maaliin. Maalilinjan ylitettyäni sain kuulla hävinneeni voiton vain runsaalla kolmella minuutilla, sillä voittoon juosseen Kari Hannosen vauhti oli hidastunut melkoisesti viimeisillä kilometreillä. Onneksi en tiennyt tätä, olisi voinut olla melkoinen kiusaus vetää muutaman kilometrin kiihdytys loppuun. Nytkin jouduin hieman jarruttelemaan lopussa, sillä viimeisellä kierroksella tulin laskeneeksi, että kolmen tunnin alitukseen riittäisi 4 min/km vauhti viimeisille kilometreille. Maltoin kuitenkin olla kiihdyttelemättä ja juoksin loppuun alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Sen kolmen tunnin alituksen vuoro tulee joskus toiste.

Loppuaika 3.01.16 (4.17/km) oikeutti paitsi Masku-Maratonin kokonaiskilpailun kakkossijaan myös M45-sarjan voittoon, josta sain palkinnoksi 50 euron lahjakortin Maskun Kalustetaloon. Eihän tulos kovin ihmeellinen ole, mutta loppuaikaa tärkeämpää tässä harjoituksessa oli se, että juoksu pysyi rennon tuntuisena loppuun saakka ja siinä tavoitteessa onnistuin. Tästä on hyvä aloittaa keventely kohti vuoden ensimmäistä ultrakilpailua, jossa tavoitteena on reilu parannus omaan, kuuden vuoden takaiseen 12 h ennätykseeni 128,866 km.

• Kuvia Karhu-viestistä (Jari Tomppo)
• Hevoskuurin Karhu-viesti -uutinen
• Kuvia Karhu-viestistä (Teppo Laine)
• Masku-maraton: Garmin Connect 
• Kuvia Masku-maratonilta (Jaana Tomppo)

Vko 13/2012

Päättyvällä viikolla kevät eteni ainakin Etelä-Suomessa melkoisin harppauksin eikä edes loppuviikon lumisateesta muodostunut sellaista painajaista kuin ennakkoon pelkäsin. Joskin tätä kirjoittaessani sää näyttää melkoisen ikävältä: lunta tupruttaa taivaan täydeltä ja maa on valkoisena.

Maanantai: 14 km (4.57/km), kevyttä lenkkeilyä edellispäivän nelikymppisestä palautellen. Lenkin päälle tein vähän lihaskuntoharjoituksia kotona.

Tiistai: 36,4 km (5.01/km). Danielilla oli lätkämatsi Turussa, joten tarjolla oli harvinaislaatuinen tilaisuus juosta pitkä lenkki arki-iltana, päättyen klo 22. Aikaa olisi ollut 40 km lenkkiinkin, mutta tyydyin niukasti yli kolmen tunnin suoritukseen. Viikossa kevät oli edennyt jättiaskelin ja sellaisista paikoista, joista vajaa viikko sitten ei ollut mitään mahdolisuuksia juosta pystyi nyt juoksemaan ongelmitta. Lenkin alkupuolelle tosin osui runsaan kilometrin pätkä jäistä ulkoilureittiä, jossa vauhti putosi yli 6 min/km.

Keskiviikko: 12 km (5.05/km). Pitkästä aikaa juoksin sykemittarin kanssa, tarkoituksena tehdä oikeasti kevyt ja palauttava lenkki ja tässä tavoitteessa onnistuinkin varsin hyvin.

Torstai: Edellisiltana olin kiinnittänyt huomiota 10 vuotta palvelleen pesukoneemme epämääräiseen käytökseen ja torstai-iltapäivällä Jaana ilmoitti, että pesukone on rikki, kaputt, kuollut. Taloudessa, jossa pesukone pyörii vähintään kerran päivässä, monesti useamminkin, tilannetta voi verrata lievää suurempaan katastrofiin. Edes minun mieleeni ei juolahtanut ehdottaa, että odotellaan josko lähiaikoina olisi hyviä pesukonetarjouksia jossakin. Ei, ainoa toimintamalli oli lähteä heti työpäivän jälkeen ostamaan uusi pesukone. Sellainen, jonka saa saman tien mukaan ilman viikkokausien odottelua. Sopiva kone löytyikin, vieläpä sellainen, johon rahamme riittivät ja hieman klo 17 jälkeen se oli lastattu auton takakonttiin. Kun pesukone oli saatu kyytiin annoin auton avaimet Jaanalle ja lähdin juoksemaan Turusta kotia kohti, parin pienen mutkan kanssa 18 km (4.41/km).

Kotona oli edessä vanhan pesukoneen ulos raivaaminen ja uuden paikalleen asentaminen. Danielin avustuksella homma onnistui mallikkaasti ja pian oli edessä uuden pesukoneen ensimmäinen käytännön testaus lenkkivaatteilla. Puhdasta tuli ja toivottavasti tulee seuraavat kymmenen vuotta, kuten edeltäjällään.

Perjantai: Aamu: 7,2 km. Aamulla oli ohjelmassa työpaikkani virkistyskerhon järjestämä perinteinen Cooper-testi Kupittaan sisäradalla. En ollut valmistautunut tähän käytännössä millään tavalla, tavoitteena oli juosta 3000 m ja välttää loukkaantumisia. Lyhyen verryttelyn jälkeen matkaan Kupittaan ratakierroksen ulkopuolella kiertävää 200 m kierrosta. Kierrosajat vakiintuivat 44-45 sek tasolle ja jo toisella kierroksella jouduin kärkipaikalle, jossa pysyinkin kunnes jäljellä oli 1,5 min. Siinä vaiheessa minua pari vuosikymmentä nuorempi ja melkoisesti nopeampi Jens kehitti sellaisen kirin, johon en pystynyt vastaamaan. Lopputulokseni 3220 metriä riitti kakkosijaan, 80 m Jensin takana. Tyydyttävä suoritus talven ensimmäiseksi vauhdikkaammaksi harjoitusjuoksuksi, erityisen tyytyväinen olen siihen, että takareidet eivät suorituksen aikana tai sen jälkeen oireilleet.

Jaana lähti iltapäivällä Danielin lätkäjoukkueen kanssa Tukholmaan kauden päätösmatkalle, joten jäin viikonlopuksi yksin kotiin. Mitäpä sitä terve nuori mies sellaisessa tilanteessa tekisi muuta kuin treenaa riittävästi. Aloitin urakkani juoksemalla perjantai-illalla kevyen 13 lenkin juoksumatolla.

Lauantai: Optimistisesti olin laittanut herätyskellon soimaan kello 7, tavoitteena päästä ulos juoksemaan kello 8. Kellon soidessa hiljensin sen ja käänsin kylkeä. Aamulenkille vääntäydyin lopulta kymmenen aikoihin ja ulos päästyäni totesin siellä satavan lunta. Onneksi ei kovin pahasti pyryttämällä, joten haitta oli lähinnä henkistä laatua. Lähdin hölkyttelemään Hepojoentietä Paimion suuntaan ja takaisin tulin parin mutkan kautta, yhteensä 25 km (4.52/km).

Kello 15 käynnistyi Ateenassa 24 h juoksu, jossa mukana oli myös kolme suomalaisjuoksijaa. Juoksun seuraaminen netin kautta oli kuitenkin melko toivotonta, sillä tulostietoja tippui verraten harvakseltaan. Sen verran kuitenkin pystyi päättelemään, että suomalaiset olivat aloittaneet hyvää lopputulosta enteilevällä vauhdilla. Kello 19 oli vuorossa päivän toinen liikuntasuoritus: 21 km 4.44/km -vauhdilla helpon tuntuisesti.

Sunnuntai: Tänään pääsin lenkille jo hieman ennen aamukymmentä. Tarkoitukseni oli juosta noin 35 km, mutta jonkun matkaa köpöteltyäni aloin ynnäilemään viikon aikana kertyneitä kilometrejä ja päätin jatkaa 40 km saakka. Lopulta päädyin tekemään vielä yhden lisämutkan lenkin loppuun, joten matkaa tuli kaikkiaan 44,1 km keskivauhdilla 4.56/km. Tärkeämpää kuin keskivauhti oli se, että juoksu tuntui helpolta ja vauhti pysyi jokseenkin tasaisena alusta loppuun. Suihkun jälkeen laskin viikon kilometrit ja päädyin tulokseen 191 km.

Iltapäivällä oli vuorossa eräs ammattipyöräilyn kevätkauden suurista klassikkokilpailuista, Ronde Van Vlaanderen, josta Eurosport lähetti ratkaisuhetket suorana. Koska TV:n katselu - jopa niinkin hienon lajin kuin ammattipyöräilyn seuraaminen - on äärimmäisen passiivista puuhaa päätin hyödyntää tämän ajan ja juosta vielä kevyen kympin juoksumatolla nautiskellen hienosta urheilutapahtumasta Peter & Christian Selinin selostuksella. Valitettavasti maailman paras yhden päivän kilpailujen mies Fabian Cancellara kolaroi ja joutui keskeyttämään kilpailun. Tiettävästi miehen solisluu murtui, joka tarkoittaa sitä, että hän on varmuudella pois ainakin ensi viikonlopun Paris-Roubaix -kilpailusta. Cancellaran loukkaantumisesta huolimatta Ronden lopusta muodostui huikea jännitysnäytelmä, jossa kotikentällään ajanut Tom Boonen oli loppujen lopuksi kirissä suhteellisen ylivoimainen ottaen jo kolmannen voittonsa tässä klassikkokilpailussa.

Saunan jälkeen olikin aika ryhtyä kaivamaan Ateenan 24 h -juoksun lopputuloksia ja lopulta selvisi, että sekä miesten että naisten kilpailujen voitot tulivat Suomeen ja Endurancelle. Naisten kilpailun voittaja Tuula Ahlholm ylitti kolmantena suomalaisnaisena 200 km rajan juosten uudeksi ennätyksekseen 202,04 km. Miesten kilpailun voittoon juossut Petri Perttilä päätyi täsmälleen samaan tulokseen ja ylitti jo seitsemännen kerran urallaan 200 km rajan 24 h juoksussa. Tämä nosti hänet Suomen kaikkien aikojen 200 km+ -listalla kakkossijalle.

Ai niin, ne viikon kokonaiskilometrit: 16 h 45 min / 201,5 km. Edellisen kerran olen 200 km ylittänyt harjoitusviikolla viime lokakuussa ja silloinkin viikkoon mahtui harjoituslenkkinä juostu Wihan Kilometrit 100 km -kilpailu. Nyt on kroppa suhteellisen väsyneen oloinen, joten on helppo todeta, että toista 200 km viikkoa ei tule perään. Varsinkin kun pääsiäisenä suuntaamme muutamaksi päiväksi Belgiaan tapaamaan vaihto-oppilasvuottaan viettävää Juliaa.

Vko 12/2012

Neljän lievästi määräpainoitteisen viikon jälkeen oli vuorossa kevyempi viikko, joka alkoi maanantaina lepopäivällä. Tiistaina juoksin 17 km 4.33/km -vauhdilla eli allekirjoittaneelle kohtuullisen reipasta vauhtia. Muutamaa kohtaa lukuun ottamatta pikkutietkin alkavat olla jo juostavassa kunnossa, joten osan lenkistä pääsin juoksemaan hiekkateillä.

Keskiviikkona tuli sitten todettua, että vielä löytyy niitä lumisia ja jäisiäkin paikkoja. Lenkille osui parin kilometrin pätkä sohjoista pellonreunaa, josta piti hiipiä läpi hyvin varovaisesti. Torstaina juoksin Karikolle Turun lenkkiporukan kimppalenkillä 16 km kevyttä 5.13/km keskivauhdilla.

Perjantaina tein viikon ainoan juoksumattoharjoituksen: 20 km, josta ensimmäinen kymppi kevyttä (5.15-4.45/km), sen jälkeen 3 km rennosti hieman alle 4 min/km -vauhdilla ja loppuun 7 km kevyttä (5.00-4.20/km). Tämä oli täsmäharjoitus ensi viikolla juostavaa työpaikan virkistyskerhon järjestämää cooper-testiä varten, josta rohkenen odottaa jopa 3000 m haamurajan puhkaisua.

Viikonloppuna oli ohjelmassa Endurancen perinteinen kevätleiri, joka tällä kerralla järjestettiin Vierumäellä. Perinteisistä rutiineista poiketen matkustin paikalle Tähkävuorten kyydillä vasta iltapäivällä järjestetyn seuran kevätkokoukseen alkuun mennessä, joten lauantain lenkin tein kotona. Juoksin 10,6 pienessä tihkusateessa 4.50/km keskivauhdilla.

Parituntiseksi venähtäneen kevätkokouksen jälkeen oli vuorossa Hannu Mikkosen luento aiheesta "Hyvällä huollolla parempiin tuloksiin". Esitys keskittyi lähinnä 24 h juoksuun, mutta monia perusperiaatteita on mahdollista soveltaa myös muille ultramatkoille. Luennon jälkeen keskustelimme vielä illalla saunan jälkeen pitkään aiheesta Hannun ja muutamien samaan pöytään osuneiden juoksijoiden kanssa.

Asmo (vas.) ja blogin kirjoittaja aamulenkillä.

Sunnuntaiaamuna lähdimme puoli yhdeksältä yhdessä huonekaverini Asmo Aholan (M45-sarjan 100 km maailmanmestari vuodelta 2010) kanssa lenkille. Yön aikana oli satanut hieman lunta, ja nokkelasti olin tietenkin jättänyt nastalenkkarit kotiin, joten lenkin alku oli hieman jännittävä, mutta onneksi varsin pian osoittautui että ohuen lumikerroksen alla ei ollut jäätä, joten juokseminen onnistui peruslenkkareillakin ongelmitta. Kiersimme ensin puolen tunnin pikkulenkin, jonka jälkeen koukkasimme hotellin edestä katsomaan olisiko muitakin lähdössä lenkille ja jatkoimme matkaa isolla porukalla. Varsin pian ryhmä hajaantui ja seuraamme jäivät Juha "Hietsu" Hietanen, Tapio Talvitie ja Hannu Anttila. Viimeksi mainittu tosin jätti lievän jalkavaivan takia lenkin lyhyemmäksi, joten jatkoimme neljästään kunnes Hietsu ja Tapio oikaisivat hotellille ja me jatkoimme Asmon kanssa lenkkiä niin, että minulle täyttyi 40 km keskivauhdilla 5.03/km. Asmo jatkoi vielä pari kilometriä ekstraa.

Viikon harjoittelut yhteensä n. 9,5 h / 116,2 km. Ensi viikolla palataan taas määrällisemmän harjoittelun pariin.

Viikko 11/2012

Neljäs perättäinen tehoharjoitusviikko tuli päätökseen eilen. Kevät tekee edelleen tuloaan raivostuttavan hitaasti, joten metsäpoluille ja pikkuteille ei vieläkään ole mitään asiaa juoksemaan liukkauden ja lumen takia. Sen sijaan kevyen liikenteen väylät ja isommat tiet alkavat jo olla varsin hyvin juostavia, joten tällä viikolla tein vain yhden lenkin juoksumatolla.

Maanantaina kroppa tuntui edellispäivän 40 km lenkin jäljiltä suhteellisen väsyneeltä ja puolen sekunnin ajan harkitsin jopa lepopäivän pitämistä. Päädyin kuitenkin tekemään tunnin kevyen juoksulenkin (13 km / 4:43/km) ja alun tahmeuden jälkeen juoksu kulki varsin mukavasti.

Tiistaina tein viikon ainoan mattolenkin: 18 km kiihtyvävauhtisen, jossa vauhti kiihtyi alun 5.15/km tasolta loppua kohti 3.45/km lukemiin. Keskiviikkona hyödynsin Danielin lätkätreeneihin kuluvan ajan ja juoksin Turussa 29 km (4:54/km). Kulttuuripääkaupunkivuoden päättymisestä huolimatta  Turussa jatkuu "pimeä keskiaika" -teema ja sen lisäksi, että katuvalot olivat pimeänä suuressa osassa keskustaa oli kevyen liikenteen väylien kunnossapito surkeaa ja lenkin aikana sai useaan kertaan varoa liukastumista. Lisäksi jouduin muutamaan otteeseen improvisoimaan reitin kanssa kun suunnittelemaani reittiä ei yksinkertaisesti ollut mahdollista edetä juoksukengät jalassa. Luistimet olisivat olleet sopivampi jalkinevalinta.

Torstai on Turun seudun lenkkiporukan perinteinen yhteislenkkipäivä, pitkästä aikaa ehdin mukaan ja juoksimme reilun tunnin Turun Urheilupuistoa kiertävällä Karikon lenkillä. Perjantaina ehdin juosta kevyen kympin lenkin, ennen kuin suuntasimme Turkuun Vares - Uhkapelimerkki -leffan ensi-iltaan. Elokuva oli edelliseen Vares ja kaidan tien kulkijat -leffaan verrattuna varsin heikko esitys. Tämä oli toki jossain määrin odotettavissakin, sillä tähän mennessä valmistuneista Vares-leffoista kaksi Anders Engströmin ohjaamaa ovat olleet omaa luokkaansa Lauri Törhösen ohjauksiin verrattuna.

Lauantaina herätyskello soi kuudelta ja hieman seitsemän jälkeen istuimme Jaanan kanssa autossa matkalla kohti Esport Arenaa. Ohjelmassa oli neljän tunnin testilenkki, jonka olimme alun perin ajatelleet tehdä Tuorlassa, mutta jäisten olosuhteiden takia muutimme suunnitelmaa ja päädyin tekemään harjoituksen sisätiloissa. Tarkoitus oli testata hieman muutettua suorituksenaikaista tankkaustaktiikkaa suhteellisen reipasvauhtisessa juoksussa. Aloitin nylkyttämisen karvan alle 5 min/km vauhdilla, josta vähän kerrassaan kiristin tahtia. Tavoitteena oli juosta 4 h aikana n. 47-48 km, mutta kun meno oli helppoa vauhdin kiihtymisestä huolimatta täyttyi 50 km ajassa 3 h 54 min. Hissuttelin vielä reilun kilometrin verryttelyvauhdilla ja neljän tunnin täyttyessä oli matkaa kertynyt 51,2 km ja lenkin keskivauhdiksi muodostui varsin kohtuullinen 4.41/km, välin 40-50 km taittuessa keskivauhdilla 4.27/km ja kilometrin 49-50 km lipsahtaessa aikaan 4.02.

Pikaisen suihkun jälkeen nautimme lounaan Esport Arenan Hesburgerissa ja kotimatkalla poikkesimme Paimion uimahallin kautta, jonka porealtaassa oli mukava rentouttaa kovalla mondolla aavistuksen kipeytyneitä jalkoja.

Sunnuntaina juoksin Petrin kanssa 35 km kevyesti 5.10/km keskivauhdilla mukavassa kevätkelissä. Reidet olivat edellispäivän lenkin jäljiltä aavistuksen jumissa, mutta juoksu sujui kuitenkin mukavasti kuulumisia vaihdellessa ja tulevia juoksuja suunnitellessa.

Viikon harjoittelut yhteensä n. 14 h / 170 km.